Vauva, toimeentulo ja reissutyö

On tämä kinkkistä olla nainen. Olisipa kiva kun ei tarvitsisi niin paljon miettiä omaa hedelmällisyyttä kun ikää tulee lisää. Ikää tulee mittariin tänä vuonna 32-vuotta ja olemme puolisoni kanssa kevyesti harkinneet lapsen tekoa. Asiat kuitekin mietityttävät paljon. Puolisoni pyörittää yritystä toisella paikkakunnalla ja on vain v:loput ja lomat kotona. Asiaan voisi ehkä pieniä muutoksia saada lapsen myötä, mutta en lähtisi laskemaan sen varaan että muuttaa työnsä kotipaikkakunnallemme. Ei siksi ettei hän haluaisi, vaan siksi että se ei yksinkertaisesti tule olemaan mahdollista 2-5 vuoteen. Joten tulisin olemaan aika paljon yksin vauvan kanssa eikä kummoista tukiverkostoa ole. Tiedän etten varmasti ainoa ole tämän asian kanssa ja siksi toivonkin että te, ketkä olette eläneet/elätte parhaillaan lapsineen näin, niin miten olette pärjänneet? Mitkä asiat ovat erityisesti tuottaneet hankaluuksia ja mihin olisi hyvä varautua?

En pode varsinaista vauvakuumetta, mutta tiedostan että vuosi vuodelta aikani käy enemmän ja enemmän vähiin. Olen tällä hetkellä työttömänä, sivussa opiskelen personal traineriksi ja ravintovalmentajaksi. Liikunnan ammattitutkinto on käynyt myös mielessä ja se kestäisi vain vuoden.Tuntuu että jos olisin nuorempi, lähtisin varmaan suorittamaan pidempää tutkintoa koulun penkille mutta nyt tässä vaiheessa se ei tunnu hyvältä ajatukselta, varsinkin jos lapsi tulee mukaan kuvioihin. Mutta tästä sitten seuraakin se toinen puoli: toimeentulo. Näillä tuloilla tulisin saamaan minimi äitiysrahan, mikä todella pelottaa. Vaikka puolisolla onkin tuloja, tarkottaisi se kuitenkin varmasti radikaalia kolahdusta talouteemme ja suoraan sanottunua, ei hirveästi houkuttele ajatus kädestä suuhun elämä. Tällä hetkellä kuitenkin asiat on suht mukavasti. Tästä haluaisin kanssa kuulla teidän kokemuksia, miten olette selvinneet ja saaneet talouden pysymään kasassa?

Mietteissä on ollut että jos lapsen jossain vaiheessa saamme, niin tällä hetkellä tuntuu siltä että haluaisin aika pian mennä lapsen saannin jälkeen työeämään, mutta mitäpä jos mieli muuttuukin. Lähinnä sitä taloutta taas mietin.

Fiilikset on kaikin puolin semmoista eipäs joopas meininkiä. Tiedän että meistä varmasti tulisi hyviä vanhempia, mutta onko minusta oleen yksin lapsen kanssa suurimman osan viikosta sekä miten saamme turvattua lapselle ja itsellemme kohtuullisen talouden lapsen tultua mukaan kuvioihin. Siinäpä sitä onkin mietittävää.