Avoliitto avioliittoa suurempi rakkaudenosoitus?

Törmäsin mielenkiintoiseen teoriaan. Oli puhetta ihmisten motiiveista mennä naimisiin, etenkin niin lyhyen tuntemisen jälkeen. Avioliitto on nykyisin melko vanhentunut instituutio eikä se erotilastojen valossa takaa onnellista yhteistä loppuelämää. Kuinkakohan moni menee naimisiin vain todistellakseen muille jotain ja viettääkseen sen yhden prinsessapäivän?

Hyvin monelle avioliitto tuntuu olevan myös se suhteen kynnyskysymys - jos kosintaa ei tule niin sitten se on ero. Tämä teoria koskeekin lähinnä näitä pakkomielteisesti naimisiin tahtovia. 

Jos asiaa mietitään hieman pidemmälle, ja hieman enemmän miehen logiikalla (karkea oletus on että nämä naimisiinvinkujat kuuluvat naisenemmistöön), niin eikös luulisi että avoliitto on suurempi osoitus rakkaudesta, kuin pala paperia?

Avoliitossa ei pidättele mikään. Voi ottaa ja lähteä tasan kun siltä tuntuu, mutta avioliitossa eroaminen ei olekaan niin helppoa ja maksaa kaikenlisäksi rahaa. Avioliitossa on kyse tahdosta rakastaa, mutta entäs kun se tahto ei enää riitä? Mutta silti pysytään yhdessä kun oli kerta luvattukin. Onko se sitten parempi kuin olla avoliitossa, josta joku taas saattaisi sanoa että siinä pidetään takaovi kaiken varalta auki?

Itse en väitä että tämä olisi mitään faktaa tai välttämättä edes henkilökohtainen mielipiteeni. Kunhan vain törmäsin tällaiseen ajatukseen ja kyllä se pisti hieman miettimään. Eli kenenkään ei suinkaan tarvitse vetää tästä herneitä nenään, vaikka tuntuu hieman tabu avioliiton ja sen motiivien kyseenalaistaminen olevankin.