Saako 6. luokkalainen mielestäsi päättää jo itse harrastuksestaan.

Todellakin saa, kauden lopussa on meillä lapset aina saaneet päättää, jatkaako vai haluaako kokeilla jotain muuta.

Munkin mielestä saisi, mutta ottaisin ehdoksi että jotain pitää harrastaa. Päättäköön itse sitten onko se nykyinen harrastus vai joku muu.

En pakota harrastamaan mitään, mistä lapsi ei pidä. Tarjoan vaihtoehtoja ja mahdollisuuden kokeilla kaikenlaista, lapsi sitten saa päättää, mistä pitää ja mikä on "hänen juttunsa".

Siitä olen pitänyt kiinni, että yksi harrastus on oltava. Jos nykyinen ei nappaa, kokeillaan jotain muuta.

Jos lapsi on sellainen tuuliviiri, joka tänään haluaa yhtä ja huomenna toista, niin ihan joka kerta en silloin antaisi lopettaa, kun hetkellisesti siltä tuntuu, jos tiedän, että huomenna ei varmaan siltä enää tunnu. Jos kuukausitolkulla jatkuu se, että harrastukseen lähtö on epämieluisaa, niin sitten se ei varmaan ole sen lapsen juttu.

Itse sain onneksi päättää, olin harrastanut voimistelua jo kauan ja itse oikeasti olin hyvä (en ainoa, enkä kyllä ainoa joka lopettikaan) mutta joukkueeseen otettiin koko ajan uusia, eli kehitys ei ollut maksimaalista. Treenaaminen ei ollut enää mielekästä. Siirryin valmentamaan ja täällä ollaan edelleen, 10 v päästäkin ja viihdyn hyvin :P

Sano, että koska kausi maksettu ja on mukana ryhmässä tmv., niin pitää katsoa harrastus kevään loppuun. Miettikää sitten asiaa yhdessä uudestaan.

3-4x/vko yhteen ja samaan harrastukseen on aika paljon. Itse ainakin väsyisin saman asian suorittamiseen (ja väsyinkin, nuorena). Sano, että joku kodin ulkopuolinen ohjattu harrastus olisi hyvä olla ja miettikää, minkä harrastuksen pariin lapsi voisi ensi syksynä tai ehkä jo kesällä suunnata.

Ainakin Turussa on perinteisesti järjestetty lapsille kesällä sellaisia liikuntaleirejä, joissa voi kokeilla eri lajeja. Löytyisikö tällaisen yhteydestä sopiva? Mikä muu lasta kiinnostaisi?

Ehkä joku harrastus,mikä ei veisi viikosta noin paljoa aikaa. Voisihan olla vaikka yksi liikuntaharrastus, jota olisi 2 x viikko ja sitten joku muu taide/järjestöjuttu, jota harrastaisi kertaan viikko ohjatusti.

Meillä pätee sääntö, että käydään etukäteen maksettu harrastus loppuun ja sitten saa halutessaan lopettaa. Lapselle voi olla todellista kärsimystä jatkaa harrastusta, josta ei pidä, ei nauti eikä ehkä pärjää siinä tarpeeksi hyvin. Tilalle hankitaan sitten toinen.

Olin itse 6- luokalla partiossa ja halusin lopettaa sen. Muista ei tullut kavereita, olivat klikkiytyneet keskenään. Vetäjä ei ollut kiva, päinvastoin. Leireillä oli yksinäistä. Olisi ollut todellista tuskaa, jos vanhemmat olisivat pakottaneet jatkamaan. En kerro tätä esimerkkisä siksi, että syyttäisin tästä itse partiotoimintaa, vaan tilanne nyt vaan oli tuolloin se, että en halunnut jatkaa.

Meillä neuvottelut käydään ennen uuden kauden ilmoittautumista ja maksamista.

Minusta saa ja oikeinkin on, että epämiellyttävän harrastuksen saa lopettaa. Kuka aikuinen haluaisi vastaavaa pakkopullaa. Tuuliviirit on toinen juttu, niiden jokaiseen itkuun en reagoisi, mutta ap:n lapsihan on hangoitellut jo aika kauan. Tulevan murrosiän vuoksi olisin kuitenkin sitä mieltä, että joku harrastus on oltava. Jos pojat tosin aktiivisesti riekkuvat pihalla ja muu porukka on täysipäistä ja niiden vanhemmista tietää, että roti löytyy myös murkkuikäisen kanssa niin voisi kai sekin riittää. Kunhan ei yht'äkkiä olla tilanteessa, että murkulla on paljon aikaa notkua ostarilla tai missä lienee tekemässä ei mitään. Jos se viettää illat esim lähikentällä pelaamassa jalista tai lätkää tai jonkun kotona aikuisten lautapelejä tai nuorisotalolla breikkaamassa niin ok. 

Mun mielestäni saa, eikä mulla ole mitään "jotain harrastusta on pakko olla" ajatusmaailmaa. Sen verran olen vaatinut, että jos olen maksanut jonkun jäsen- tms. maksun ja se on ollut useamman kympin, tai päälle satasen, niin se kausi käydään loppuun. 

(Vanhempi tytär on kokeillut useampaakin harrastusta)

Mutta ei voi tietää mistä pitää jos ei saa kokeilla. Joissakin lajeissa on ollut mahdollisuus käydä muutaman kerran harkoissa mukana ja jos on tykännyt, on tuupattu laskua perään, jos ei  oo tykännyt, se on ollut siinä.

Esikoisella ei tällä hetkellä ole mitään vakituista ryhmäharrastusta, mutta hänellä on silti ihan sosiaalinen elämä. On seiskaluokkalainen ja viihtyy, on oikeastaan aina viihtynyt, kotona, tekee käsitöitä ja hoivaa lemmikkejään. Kavereita käy ja käy kavereillaan.

Nuoremmalla on sit taas harrastuksia senkin edestä, välillä on viikkoja kun tuntuu ettei kotona ehdi edes hengähtämään. Mutta kun lapsi itse tykkää eikä ole vielä ainakaan valittanut, niin eipä ole ollut tarvetta harrastuksia karsiakaan.

Ei se laki ole mihinkään muuttunut! Alle 21-vuotias ei saa laillisesti harrastusta itse päättää. Siihen tarvitaan vanhemman tai edunvalvojan lupa. Harrastuksenpäättölomake 4B tuodaan allekirjoitettuna paikkakunnan sosiaalivirastoon (tai lähetetään netin kautta).

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:26"]

Ei se laki ole mihinkään muuttunut! Alle 21-vuotias ei saa laillisesti harrastusta itse päättää. Siihen tarvitaan vanhemman tai edunvalvojan lupa. Harrastuksenpäättölomake 4B tuodaan allekirjoitettuna paikkakunnan sosiaalivirastoon (tai lähetetään netin kautta).

[/quote]

Täällä käy päättölomakkeen lähettämisen jälkeen lähetystö vielä kotona varmistamassa  että päätös on lopullinen. Usein se ei ole ollut. Mielestäni systeemi on hyvä, se on vähän samanlainen kuin scientologeilla.

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:30"]

[quote author="Vierailija" time="04.03.2014 klo 10:26"]

Ei se laki ole mihinkään muuttunut! Alle 21-vuotias ei saa laillisesti harrastusta itse päättää. Siihen tarvitaan vanhemman tai edunvalvojan lupa. Harrastuksenpäättölomake 4B tuodaan allekirjoitettuna paikkakunnan sosiaalivirastoon (tai lähetetään netin kautta).

[/quote]

Täällä käy päättölomakkeen lähettämisen jälkeen lähetystö vielä kotona varmistamassa  että päätös on lopullinen. Usein se ei ole ollut. Mielestäni systeemi on hyvä, se on vähän samanlainen kuin scientologeilla.

[/quote]

Joo. Paremmat kunnat järjestää todellakin kunnon jälkiseurannan. Kaikki voi hiljaa mielessään ajatella, miten olisi voinut käydä, jos näin tärkeää asiaa ei mitenkään olisi valvottu.

Anna lupa lopettaa, jos ei pidä, mutta sano, että viikon päästä sinne ei sitten ole enää asiaa. Ja suosittele jotain toista harrastusta tilalle, mielellään liikunnallista:)

Meillä oli aivan sama tilanne, tosin poika on harrastanut lajia jo 4 vuotiaasta asti...Harrastukseen lähteminen alkoi olla vaikeaa, vaikka viihtyikin siellä selvästi ja tuli aina hyvällä mielellä kotiin. Meillä ongelma ratkesi sillä, että valmentaja siirsi poikani parhaan kaverin harrastusryhmästä samaan kilparyhmään poikani kanssa. Kaverukset kulkevat yhdessä treeneihin ja viihtyvät siellä tosi hyvin, vaikka toisen ei tarvitsekaan kilpailla.

Kyllä sen pitäisi olla niin, että lapsi innoissaan menee harrastukseen. Itselle aikoinaan harrastuspäivät olivat viikon kohokohtia:)

Pakolla harrastaminen on vihoviimeinen juttu, siinä kasvaa oikein kunnon inho ko. harrastusta kohtaan.

Joten ap, anna lapsen lopettaa harrastus. Jos olet puoliväkisin hänet ilmoittanut siihen täksi kevääksi, anna lopettaa heti. Jos hän on aloittanut kevätkauden omasta halustaan, voit sopia, että hän jatkaa kevään loppuun saakka, kun maksutkin on tuosta jo maksettu.

Lapsesi menee yläasteelle syksyllä, ja voi olla ihan hyvä, ettei sen kasvavan koulurasituksen lisäksi ole noin aikaaviepää harrastusta. Katsokoot sitten kesällä, innostuisiko jostain harrastuksesta syksylle.

Kauden lopussa saa lopettaa, kyllä tuon ikäisen pitää ymmärtää, että se ohjattu harrastus on jo maksettu eikä sitä lopeteta kesken kauden. Sano lapselle, että miettii valmiiksi haluaako aloittaa jonkun muun harrastuksen ensi syksynä, jos tämän lajin harrastaminen loppuu. Jos ei halua uutta ohjattua harrastusta, ei se lapsi siitäkään pilalle mene!

Minnusta nuoremmallakin lapsella on oikeus päättää itse harrastuksestaan. Jos ei kertakaikkiaan halua jatkaa, niin miksi kiusata lasta itseään ja muita harrastajia? Negatiivisesti suhtautuva ja haluton osallistuja nimittäin yleensä haittaa koko ryhmän toimintaa, eikä se ole oikein niitä kohtaan jotka harrastavat omasta halustaan.

En myöskään oikein ymmärrä ohjattujen harrastusten autuutta. Eikö tärkeintä ole, että lapsi/nuori liikkuu, hänellä on kavereita ja jotain kiinnostuksenkohteita?

Vaika paikka mm siksi että murkun on todellakin hyvä ja tarpeen harrastaa jotakin urheilua ja liikkumista! kaikki tuntuu jäävän murkkuilun "alle", ei se elämä voi eikä saa olla pelkkää murkkuna oloa ja koulua ja viihdykkeinä esim pelit ym.

Meillä myös 6lk poika ja ollut nyt vääntöä lopettaako vaiko ei, sanottu hälle että tämä kausi on jo kaksettu ja juuri hankittiin uudet isommat vermeetkin eli kokoa 170cm kun ed jääneet pieniksi. Ei ole nuokaan halpaa lystiä joten siksikin kausi hoidettava, ainakin, loppuun. Toinen juttu on se, että saisi kyllä miettiä uuden liikunallisen harrastuksen sitten nykyisen tilalle, jotakin on oltava ihan terveyden ja fysiikankin kannalta!!