Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Äiti haluaa olla paras lapsensa silmissä
16.12.2013 |
Kyselin täältä joku aika sitten mielipiteitä erään sukulaisnaisen käytökseen ja yksi vastaus sai minut miettimään asiaa pitkään. Onko todella mahdollista, että joku äiti ei halua, että lapsi saa tai kokee mitään kivaa kenenkään muun toimesta kuin äidin? Voiko äiti olla näin mustasukkainen lapsesta tai pelätä, että lapsi kokee jonkun muunkin henkilön mukavaksi?
Eräällä sukulaisäidillä on sellainen tapa, että kun kysyy, mitä lapsi toivoisi lahjaksi, hän ei vinkkaa mitään. Joskus kysyy lapselta itseltään ja joskus lapsi on nimennyt toiveeksi tavaran, joka hänellä jo on. Äiti on sitten tämän asia välittänyt toiveena ja kun olet itse huomauttanut, että sellainen jo on, niin äiti vaan kohauttelee olkiaan. Kerran antoi erään vinkin, mutta kun vinkin perusteella tuotiin lahja synttäreille, äiti itse oli ostanut samasta asiasta huomattavasti isomman ja kalliimman version.
Kerran tämä lapsi oli meillä yökylässä. Etukäteen oli kamala polemiikki siitä, että lapsi on tottunut nukkumaan vain äitinsä vieressä ja vain äiti kelpaa (ei ollut mikään vauva) ja nukahtaminen ilman äitiä on varmaan mahdotonta ja plaa plaa. Kun sitten lasta haettaessa kerroin, että kaikki meni tosi hyvin, nukuttiin yö hyvin, ei ollut mitään ongelmia koko kyläilyn aikana, niin jotenkin tuntui, että äiti ei olisi ollut tyytyväinen. Toista kertaa lapsi ei ole meille yökylään tullut.
Vastaavia esimerkkejä olisi paljon enemmänkin. Haluaako joku olla lapsensa silmissä niin täydellinen ja paras, ettei halua, että lapsi viihtyy kenenkään muun kanssa tai ettei halua, että kukaan muu tuo kivempaa lahjaa kuin äiti???
Itse vinkkaan mielelläni lapsen toiveita kysyttäessä muille ja musta on ihanaa, jos lapsi kokee vaikkapa kummit mukaviksi ja viettää heidän kanssaan "laatuaikaa" ja viihtyy. En koe, että tällainen olisi minulta pois mitenkään.
Kommentit (6)
Kaikki äidit haluavat olla parhaita. Parhaana olemisen tapa vain vaihtelee. Sinä olet mielestäsi paras tai ainakin kuvaamaasi esimerkkiä parempi, koska iloitset siitä että lapsella on "laatuaikaa muiden kanssa". Kuvaamasi henkilö taas on mielestään paras, koska osaa parhaiten ja kenties ainoana tulkita lapsensa todellisia tunteita muiden nähdessä pelkkää vieraskoreaa pintaa. Kukin tavallaan, kaikki me ollaan parhaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai mä haluan olla paras lasteni mielestä, ja iloitsen syvästi joka kerta, kun lasten puheista käy ilmi, että äiti nyt vaan on paras. Mutta tiedostan myös sen, että lapsilleni on hyvä, kun heillä on muitakin läheisiä ja rakkaita ihmisiä, joten en pyri tämmöisten suhteiden muodostumista estämään, vaan tukemaan parhaani mukaan. Mutta myönnän, että kirpaisi ja pahasti, kun vanhimpani kouluun mentyään yhtenä päivänä ilmoitti, että opettajansa on äitiä viisaampi, koska on äitiä vanhempi... vastasin, että varmasti opettaja on viisaampi kuin äiti joissakin, ehkä monissakin, asioissa, mutta on asioita, joista äiti tietää opettajaakin enemmän. No, tämä meni perille kun lapselle selvisi, että opettaja ei osaa tehdä kynttilöitä tai saippuaa, mutta äitipäs osaa :)
ninkun 2 sanoi onhan noita :/
harmillista, mutta jokainen kasvattaa lapsen kuten kasvattaa ei kannata ruveta äidin kanssa "kilpailemaan" ettei mene välit. Sinun pitää nyt vain alistua äidin tahtoon.
Ymmärrettävää on jos äiti ostaa isomman ja hienmman lego setin kuin kummit pitäähän vanhempien antaman lahjan olla se paras :P
Älä vaivaa päätäsi sillä enempää. Se on äidin oma murhe ja äidiltä pois sitten kun tarvii apua. Saattaahan hän kärsiä myös voimakkaasta menetyksen pelosta, eikä kukaan meistä voi tietää käykö hän salaa maanantai aamuisin terapiassa sen vuoksi.
[quote author="Vierailija" time="16.12.2013 klo 09:33"]
Vastaavia esimerkkejä olisi paljon enemmänkin. Haluaako joku olla lapsensa silmissä niin täydellinen ja paras, ettei halua, että lapsi viihtyy kenenkään muun kanssa tai ettei halua, että kukaan muu tuo kivempaa lahjaa kuin äiti???
[/quote]
Kyllä. Oma äitini oli tuollainen. Jopa normaali keskustelu normaaleista asioista sukujuhlissa vieraiden kanssa saattoi aiheuttaa välittömän kimahtamisen, mikäli aihe ei tuntunut äitini mielestä oikealta, eikä keskustelu siis tapahtunut hänen kauttaan. Vieraiden häkellyttyä tapahtuneesta räjähdyksestä äippä jatkoi omaa rupatteluaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.
Lienee sanomattakin selvää, kuinka paljon sain nuoruudessani mennä ja touhuta. Oli omissa ehdotuksissani sitten järkeä tai ei, niin äitini tuumasi "eijeijei".
Tietysti se oli mielestäni aivan karseaa. Kauhea akka.
Kyllä tuollaisia on valitettavan paljon. Joillakin se ilmenee kuten ap kertoi, oman kokemukseni mukaan yleisintä on toisten mollaus ja itsensä/lapsensa jatkuva kehuminen. Kestän sen kyllä itse, mutta pelottaa lasten puolesta: voiko kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi kun vanhemmat (yleensä äiti) on sellaisia?
Alue: Aihe vapaa
Onhan noita. Minulla ollut kylässä sisarukset "jotka eivät sitten missään nimessä syö aamupalaksi puuroa". Kappas, molemmat söivät tyytyväisesti aamulla ruispuuroa ja pyysivät vielä lisää. Oli muuten nihkeä äiti kun kerroin että puuro maistui :)