Siis ihan oikeastikko tehdään ls ilmo aina..
jos vanhemmat/vanhempi hakee apua ongelmiinsa? Siis esim.mielenterveys tai päihdeongelmat.
Tuntuu aivan käsittämättömältä. Onko siihen tullut joku laki, että näin toimitaan, koska ennen ei tällaista ainakaan ollut.
Kommentit (22)
Sitä apua ei välttämättä muuten saa. Ls-ilmolla on kieltämättä pelottava kaiku, mutta ehkä senkin maine alkaa muuttua.
Ei välttämättä tehdä ihan aina, mutta todella herkästi kyllä. Laki muuttui jokunen vuosi sitten, ja esim. me saimme töissä silloin kiristetyt ohjeet milloin meillä on _velvollisuus_ tehdä ilmoitus.
Missä 4 olet töissä? Mietin vain mitkä ovat ne tahot jotka _ joutuu _ tekemään ilmoituksia.
Riippuu paljon henkilöstä, joka avunpyyntösi käsittelee. Lain mukaan ilmoitus tulee tehdä, jos epäilee lapsen tarvitsevan lastensuojelun apua. Käytännössä siis, jos lääkäri, sairaanhoitaja, neuvolatäti, psykologia kokee että päihde- tai mielenterveysongelma vaikuttaa lapsiisi, niin hän tekee ilmoituksen.
Minun mielestä tuo on esimerkiksi mielenterveysongelmissa aivan käsittämätöntä, sillä siinähän aikuinen itse hankkii itselleen (ja sitä myöten jo) perheelleen apua. Miksi esimerkiksi äidin lievää masennusta tulisi hoitaa vielä lastensuojelun keinoin (jos ei ole selvää näyttöä siitä, että lapsi voi huonosti), kun sitä aletaan hoitaa jo terveydenhuollon voimin? Yleensähän homma menee niin, että menet ensin yleislääkärin luo, joka ohjaa sinut mt-puolelle ja tekee samalla lastensuojeluilmoituksen jos on tehdäkseen. Eikö tuossakin olisi järkevämpää, että lastensuojelun tarpeen arvio tehtäisiin siellä mt-puolella, jossa varmasti ymmärretään enemmän sen päälle mikä vaikuttaa lapsiin paljon, ja mikä ei. Oma henkilökohtainen terapeuttikin on velvollinen tekemään lastensuojeluun ilmoituksen jos kokee siihen tarvetta, että kyllä niitä verkkoja on siellä reilusti, kun annetaan vähän tilaa yleisen terveydenhuollon puolelta.
Enkä muuten edes välittäisi, mutta mt-ongelmat ovat todellakin kasvamaan päin, ja lastensuojelu on jo täysin ruuhkautunut. Nykyinen lastensuojelu on mennyt nimenomaan siihen, että hoidetaan "ehkä -ongelmia", ja sitä myöten varmojen ongelmien hoidolle ei ole tilaa! Minun mielestä on suorastaan järjetöntä, että laitamme valtavat resurssut siihen, että hoidetaan joskus ehkä puhkeavia ongelmia lastensuojelun piirissä, kun Suomi on pullollaan niitä tapauksia, jotka vaativat sosiaalitoimen välitöntä puuttumista, ja joissa ilmoitus on tehty lasten oireilusta käsin. Kyllä nuo ehkä -tapaukset pitäisi käsitellä ekaksi ihan kunnolla siellä yleisen terveydenhuollon piirissä, eikä vain mutuilun perusteella ruuhkauttaa lastensuojelua.
Tehdään, mutta oikeasti avataan vain lastensuojelun asiakkuus, että voi hakea apua (maksuton lastenvahti tai kotipalvelu).
Lähteenä siis tämä, että miehellä nyrjähti päässä huolella ja tuli parin viikon sairaalareissu. Kun mies vähän kuntoutui, niin asiakkuus irtisanottiin.
Ei tehdä aina. Minä olen hakenut apua mielenterveydasiassa ensin lapslle ja muutaman vuoden päästä ahdistuksen ja väsymyksen takia itselleni. Meidät tutkittiin, diagnosoitiin ja molempia hoidetaan. Lastensuojelu ei ole ollut kyseessä missään vaiheessa. Mutta ei se mitään, vaikka olisikin. Lastensuojeluilmoitus on keino ohjata RAHAA jonkun perheen tukemiseen. Siinä ei oikeasti ole mitään pahaa sellaisen ihmisen mielestä, jolle lapsen etu on tärkeämpi kuin oman täydellisen imagon varjeleminen. Useampien ihmisten vanhemmuudelle tekisi hyvää ymmärtää, että kaikilla, myös minull,a on siinä puutteita hyvien onnistumisten lisäksi.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 14:45"]
Ei tehdä aina. Minä olen hakenut apua mielenterveydasiassa ensin lapslle ja muutaman vuoden päästä ahdistuksen ja väsymyksen takia itselleni. Meidät tutkittiin, diagnosoitiin ja molempia hoidetaan. Lastensuojelu ei ole ollut kyseessä missään vaiheessa. Mutta ei se mitään, vaikka olisikin. Lastensuojeluilmoitus on keino ohjata RAHAA jonkun perheen tukemiseen. Siinä ei oikeasti ole mitään pahaa sellaisen ihmisen mielestä, jolle lapsen etu on tärkeämpi kuin oman täydellisen imagon varjeleminen. Useampien ihmisten vanhemmuudelle tekisi hyvää ymmärtää, että kaikilla, myös minull,a on siinä puutteita hyvien onnistumisten lisäksi.
[/quote]
Totta tuokin tietysti, onhan lastensuojelusta monille apua. Toisaalta mitä enemmän mietin asiaa, niin sitä enemmän olen sitä mieltä että koko lastensuojelusysteemi kaipaisi aika radikaalia muutosta. Pitäisi erikseen säätää rahat ja resurssit niiden perheiden hoitoon, jossa huostaanotto voi olla todennäköinen (eli perinteinen lastensuojelu), ja erikseen perustaa "elin", joka huolehtii lapsiperheille tarjotuista tukitoimenpiteistä (nykyinen ennakoiva lastensuojelu). Pitää miettiä sitäkin, että miksi perheen pitää kuulua lastensuojelun piiriin (joka ensisijainen tarkoitus on aina ollut lasten fyysisen ja henkisen terveyden välitön turvaaminen), jotta voi saada tukitoimepiteitä johtuen esimerkiksi vanhempien tai lasten sairauksista. Nykyisellä lastensuojelulla ei selvästi riitä rahalliset ja ajalliset resurssit tämän kaiken turvaamiseksi. Samalla se on myös rahan heittämistä roskiin, kun ennakoiduille tapauksille suunnataan samantien kaikki mahdolliset lastesuojelulliset toimenpiteet. Mutta ymmärrän kyllä mitä tarkoitat tuolla, että lasten etu on tärkein.
Minä hain apua omiin mielenterveysongelmiin, eikä lastensuojelu ollut missään vaiheessa mitenkään asiassa mukana. Eiköhän nuo riipu siitä, mikä on ongelma ja miltä äiti/isä vaikuttaa. Itse olen ihan normaali, työssäkäyvä ihminen ja avuksi riitti mt-hoitajan kanssa juttelu. Ongelma ei liittynyt lapsiin mitenkään, enkä ollut niin huonossa kunnossa, että olisi pitänyt epäillä mun kykyäni toimia vanhempana.
Nykyään ilmeisesti on niin, että virkamiehet (koulujen, terveydenhuollon, sosiaalitoimen, poliisin henkilöstö) tekee herkästi ls-ilmoituksen - myös silloin, kun vanhemmat ovat toimineet ihan oikein ja lapsen parhaan edun mukaisesti. Meistä poliisi teki ls-ilmoituksen, kun koulu oli tehnyt poliisiin tutkintapyynnön, kun luokkakaveri oli hakannut meidän lapsemme koulun pihalla mustelmille (tätä edelsi pidempään jatkunut kiusaaminen, jossa meidän lapsi siis kohteena eli kiusattuna). Aivan älytöntä touhua. Nyt poliisin rekisterissä on merkintä, että asia on 'tutkittu', mutta tosiasiassa poliisi on vain tehnyt ls-ilmoituksen sekä potkijasta että lapsestani, joka makasi maassa potkittavana.
Sitten ls 'kutsui' perheenjäsenemme kuulusteluun, jota he ilmeisesti kutsuvat ls-tarpeen selvittämiseksi (en ole varma, mutta näin tulkitsin ls-lain perusteella; ls työntekijät eivät vastanneet kysymykseeni tästä). Meitä vanhempia kohdeltiin kuin vähä-älyisiä ja yritettiin saada kiinni jostakin virheestä. Kyseltiin epäolennaisia asioita, jotka eivät liittyneet koulukiusaamiseen tai ko pahoinpitelyyn millään tavalla. Meitä myös syyllistettiin ko poliisi-ilmoituksesta, vaikka sen oli tehnyt koulu ja me saimme siitä tietää vasta silloin, kun löysimme postilaatikosta poliisin ilmoituksen 'tutkinnan loppuun suorittamisesta'. Tapasimme ls-työntekijät vain tämän yhden kerran kun lastamme ja meitä kuulusteltiin erikseen. Emme enää sen jälkeen kuulleet heistä. Paskan maku vain jäi.
Kiusaamista mikään viranomainen ei halunnut lopettaa. Oli pakko muuttaa muualle.
Jos vaikkapa äidillä on mielenterveysongelmia, esimerkiksi masennusta, voi lastensuojelun asiakkuudesta olla perheelle iso apu. Tuntuu että suurin osa pitää lastensuojelua hirveänä mörkönä. On siellä muutakin toimintaa kuin huostaanottoja. Varhainen tuki on myös lastensuojelua.
Joo elikä ei tosiaankaan tehdä aina, mutta viranomaisilla (koulu, terveydenhuolto jne.) on velvollisuus tehdä ilmo, jos huoli lapsesta herää. Huolen ei siis tarvitse olla iso, eikä viranomaisen tarvitse kerätä "todisteita" ilmoitusta varten vaan se huoli riittää ja lastensuojelu sitten tutkii että enkä asiakkuudelle tarvetta. Ja painotan, että viranomaiselle on velvollisuus. Jos ilmoitusta ei tee, kun se tuntuu tarpeelliselta, syyllistyy virkavirheeseen.
Laissa on ilmoitusvelvollisuus.
Lastensuojelulaki 10 §:
Lapsen huomioon ottaminen aikuisille suunnatuissa palveluissa
Lapsen hoidon ja tuen tarve on selvitettävä ja lapselle on turvattava riittävä hoito ja tuki, kun lapsen vanhempi, huoltaja tai muu lapsen hoidosta ja kasvatuksesta vastaava henkilö:
1) saa päihdehuolto- tai mielenterveyspalveluja tai muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, joiden aikana hänen kykynsä täysipainoisesti huolehtia lapsen hoidosta ja kasvatuksesta arvioidaan heikentyneen;
2) on tutkintavankeudessa; tai
3) on suorittamassa vankeusrangaistustaan.
Viranomaisilla ja sosiaali- ja terveysalan parissa työskentelevillä on ilmoitusvelvollisuus aina, kun asiakkaan kohdalla herää epäilys että hänen tilanteensa saattaa vaikuttaa hänen huollettavien lastensa hyvinvointiin. Se ei siis johda ilmoitukseen automaattisesti, mutta jos asiakas esim. saapuu hoitoon akuutin, osastohoitoa vaativan ongelman takia, voi ilmoitus olla syytä tehdä jo siksikin, että lasten asianmukainen hoito on varmistettu huoltajan hoidon ajaksi. Taustalla ei siis ole ajatus, että apua hakeva vanhempi olisi jotenkin huono, vaan että se apu ei jäisi puolitiehen.
Ja pitää muistaa, ettei ls-ilmo ole sama asia kuin ls:n asiakkuus. Viranomaisenkaan tekemä ilmoitus ei johda ls-asiakkuuteen, jos se selvityksen jälkeen todetaan aiheettomaksi.
[quote author="Vierailija" time="21.02.2014 klo 16:34"]
Ja pitää muistaa, ettei ls-ilmo ole sama asia kuin ls:n asiakkuus. Viranomaisenkaan tekemä ilmoitus ei johda ls-asiakkuuteen, jos se selvityksen jälkeen todetaan aiheettomaksi.
[/quote]
Meidän lapsesta poliisi teki ls-ilmoituksen, koska häntä koulukiusattiin. Koulu oli ollut yhteydessä poliisiin, kun toinen lapsi oli pahoinpidellyt meidän lapsemme. Me vanhemmat toimimme fiksusti tuossa tilanteessa, eikä meillä ole mitään kotiin, terveyteen tai kasvatukseen liittyviä ongelmia. Miksi ls ei vastannut kysymyksiimme olemmeko ls- asiakkaita? Emme saaneet tähän vastausta 'kuulustelujen' aikana, emmekä niiden jälkeenkään. En siis tiedä olemmeko 'asiakkaita' tai olimmeko tuolloin. Miksi tätä ei kerrota selvästi?
Kokemus oli joka tapauksessa niin tympeä, että nyt suhtaudun poliisiin ja lastensuojeluun hyvin negatiivisesti. Mikään viranomainen ei ollut kiinnostunut puuttumaan koulukiusaamiseen. En tiennyt silloin, enkä tiedä vieläkään miksi poliisi teki ls-ilmoituksen. En tiedä mitä ls tutki. Pyysin kumpaakin tahoa tuossa tilanteessa auttamaan ja neuvomaan kiusaamisasiassa. Poliisi toisteli 'asiahan on jo siirretty ls:uun'. La työntekijät 'ymmittelivät' ja sanoivat 'poliisihan tutkii jo asiaa'. Kun kerroin , että ei varmastikaan ole tutkinut, koska uhrilta ei ole kysytty mitään.
Sanonpahan vaan, että ls työntekijöiden osaaminen ei päätä huimaa. Ei kyllä poliisinkaan. Mitään suojelua nämä tahot eivät ainakaan tee.
No eipä ole minusta tehty ls-ilmoitusta. Olen kärsinyt vuosikausia keskivaikeasta masennuksesta, ollut esim töistä sairauslomalla jne. Ei siellä lääkärissä paljoa kyselty, miten jaksan lasten kanssa. Veikkaisin, että eivät kysele, koska ei ole tarjota apuakaan. Ihan ok minä pärjäilen, kun olen naimisissa. Jos olisin vaikkapa totaaliyksinhuoltaja, ei tilanne olisi kovin hyvä.
19: Poliisi joutuu tekemään lapsesta ls-ilmoituksen, jos lapsi joutuu rikoksen uhriksi. Mutta se on kyllä hämmentävää, jos rikosta eli pahoinpitelyä ei sitten tuon enempää tutkita.
Ei tehdä.