Pettäjät miten pystytte elämään??

Tämä omantunnontuska on niin kamalaa, kun olen tajunnut kuinka paljon oikeasti välitän ja rakastan miestäni. En kumminkaan voi edes kertoa tapauksista, koska tiedän että mieheni jättäisi minut heti, ei hän ymmärtäisi.

Lähteekö tämä syyllisyys pois ikinä? Mitä jos olemme viel 40-vuotiaina yhdessä ja minua häiritsee vielä silloinkin kyseinen toimintani??

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 11:14"]

En ymmärrä, olen itse ollut 2 vuotta parisuhteessa ja sinä aikana olen pussannut 2 miestä. Molemmat ovat olleet vanhoja tuttuja ja kavereitani. Olen ollut tuhannen humalassa. Yhtäkkiä minulle on tullut niistä todella todella huono omatunto, vaikka molemmista tapauksista on n. puoli vuotta ! Tuntuu että olen kamala nainen :(

En ymmärrä miten naiset ketkä tosiaan pettää ihan vaikka sänkyyn menemällä vieraan miehen kanssa, pystyy elämään sen asian kanssa??

Olenko tehnyt teidän mielestänne kamalan teon kun olen pussanut näitä miehiä tuhannen humalassa, enkä ole kertonut asiasta miehelleni?

[/quote]aika hyvä, jos melkein neljäsosa kansasta nirhais nyt yhtäkkiä itsensä.

Pystyn elämään, koska tiedän ettei märehtimiseni asiaa miksikään muuksi muuta eikä hyödytä ketään. Niinpä siis päättäväisesti olen ajattelematta enää vanhaa pettämisjuttuani. Nokka tulevaisuuteen, ei menneisyyteen! 

Minä olen tosin tekoni miehelle aikoinani tunnustanut ja saanut sen anteeksi. Vaikeampi olisi asia laittaa varmasti taakse, jos en olisi kertonut tekoani.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 11:24"]

Lähteekö tämä syyllisyys pois ikinä? Mitä jos olemme viel 40-vuotiaina yhdessä ja minua häiritsee vielä silloinkin kyseinen toimintani??

[/quote]

Lähtee se. Elämässä tulee isompiakin murehdittavia asioita... 

Ja hyvänen aika, nuohan on pelkkiä PUSSAAMISIA, ei nyt hyviä tekoja varatulta mutta ei nyt pettämistäkään varsinaisesti.

No niin olen koittanut itsekin miettiä asian niin, että se on vain pusu ei edes suuteleminen.

Ehkä tämä helpottaa ajan kanssa, mutta haluaisin tämän inhottavan tunteen pois... No ainakin minulla on omatunto joka kolkuttaa..

-ap-

Hyvin olen pystynyt elämään. Seksi seksinä ja parisuhteet parisuhteena. Jos parisuhteen seksi mättää, niin sitten sitä hankitaan muualta. Optimitilanteessa toki avoin suhde, mutta tuntuu sopivan tosi harvoille.

Oletko pussannut vai suudellut, siinä on iso ero jos pussaa kevyesti poskelle tai imuttelee pitkiä kielisuudelmia toisen kanssa.

[quote author="Vierailija" time="20.01.2014 klo 12:01"]

Oletko pussannut vai suudellut, siinä on iso ero jos pussaa kevyesti poskelle tai imuttelee pitkiä kielisuudelmia toisen kanssa.

[/quote]

Olen pussanut huulille, mutta en suudellut!

Itselläni omatunto kalvaa myös ihan suunnattomasti. Kyseessä ei ole edes se että olisin pussannut vaan se että olen viestitellyt toisen kanssa ja halannut häntä. Tosin useamman kerran ja viihtynytkin halauksessa, mukava tyyppi kun oli. Olen asiasta kertonut miehelleni joka suhtautui siihen vakavasti ja pitää pettämisenä. Mieltäni kalvaa asia suunnattomasti tekoni ja se että olen viihtynyt jonkun toisen seurassa. Ajattelen että olen pilannut parisuhteemme. Välillä tuntuu, että järkihän näissä tunnontuskissa lähtee kun ei millään meinaa päästä koko ajatuksesta eroon! Hulluksi tulossa! Pitäisi varmaan vain kylmästi yrittää ajatella, etten ole tehnyt mitään vakavaa ja unohtaa koko asia! Tekemättömäksihän asioita ei saa vaikka niitä kuinka murehtii...

En osaa sanoa mikä sinun tapauksessasi olisi oikein. Itseäni kaduttaa se että satutan miestäni kertomalla... miehenikin on kerran sanonut minun olevan itsekäs, hän ei edes halua tietää kaikkia yksityiskohtia joista hälle tulee paha mieli. Itsellä taas tuntuu että asiat vaivaa ja pyörii mielessä ja sitten möläytän ja miestä suututtaa... Luulen, että en ainakaan itse varmasti pääsisi koko asiasta koskaan yli jos en olisi kertonut.

Ärsyttää kun kaikki pistetään kännin piikkiin. Itsekin olen ollut todella kännissä mutten ikinä edes pussailis ketään muuta kuin omaa miestäni. Pitäisi ottaa vastuu eikä laittaa kännin piikkiin..

Olet ollut kaksi vuotta parisuhteessa ja pussanut sinä aikana kahta miestä? Sanoisin, että tuo suhde ei kestä kovin pitkään, sä et kuulosta erityisen sitoutuneelta.

Kännin piikkiin ei voi laittaa. Mutta se nyt vaan on tieteellinen fakta että kännissä ihmisen harkintakyky pettää ja esim minä en olisi tehnyt ainoata syrjähyppyäni jos en olisi ollut kamalan humalassa! Tietysti koen syyllisyyttä ja vastuu on kokonaan minun. Eipä kukaan pakottanut juomaan.

Mitä AP:n pohdintaan tulee niin pystyn elämään tekoni kanssa koska olen anteeksiantavainen. Antaisin miehelleni anteeksi, annoin itsellenikin. Ihminen on välillä paska. Thats life.

En kertonut miehelle koska en haluaisi miehen kertovan minulle. Se olisi tuskan moninkertaistamista.

Kyrpää vittuun mieltäis huoraa 24/7 sanoi legenda

Pystyn elämään, kun tiedän että mieskin käy vieraissa. Meillä nyt ei keskenään juuri seksiä enää ole, muuta kuin harvoin jos mun "kinuaminen" (tai siltä se jo tuntuu) menee läpi.. haaveilen jatkuvasti tästä salarakkaastani, hän kun huomioi minutkin. Parisuhdetta takana miltei 9 vuotta. Ja pettänyt olen nyt n 4kk eikä loppua näy. En todellakaan pode huonoa omatuntoa, ehkäpä tää parisuhde nyt on jo muutenki kuollu.

Mielessä se on koko ajan ja kaduttaa. Ajattelen, että olen tehnyt todella typerän teon, mutta koska en voi muuttaa mennyttä, on parempi olla jatkuvasti murehtimatta asiaa. Siihen, mitä tapahtui, vaikutti moni asia, mutta koska mieheni ei ole tehnyt mitään väärää, en halua hänelle sitä taakkaa ja surua, että tunnustaisin. Tiedän, mitä te ajattelette. Että elämme valheessa, varsinkin mieheni, joka ei tempuistani mitään tiedä. Mutta koska tunnen hänet, tiedän, että hän murtuisi täysin eikä pystyisi ikinä antamaan mulle anteeksi. Tiedän sen ihan 100% varmuudella. Vaikka suhteemme jatkuisi, hän vihaisi minua aina tekoni vuoksi.

Kenellekään en suosittele sivusuhdetta ja pettämistä - en kenellekään. Älkää tehkö sitä jos vain pystytte olemaan tekemättä! Oman tekoni jälkeen en myöskään tuomitse pettäjiä. On niin hirvittävän helppo tuomita, jos asia ei koske itseä millään lailla. 

Ja ikää oli 25??

Hyvin pystyn elämään. Tein mitä tein. Kaiken selvinpäin. 

Heikot raukat sortuu tunnustamaan puolisolleen. Lievittämään omatuntoaan oksentamalla kaiken toisen niskaan.

Kerran oon toista pussannut humalassa ja kyllä on kaduttanut siitä asti! Vieläkin joskus tulee mieleen ja nousee irvistys naamalle. Mutta en ajattele asiaa päivittäin, se tulee ja menee ja yritän olla ajattelematta. Jos olisin mennyt pidemmälle, en varmaan pystyisikään elämään itseni kanssa... Toi pusukin tuntuu tarpeeksi pahalta!

[quote author="Vierailija" time="02.08.2014 klo 13:25"]Kerran oon toista pussannut humalassa ja kyllä on kaduttanut siitä asti! Vieläkin joskus tulee mieleen ja nousee irvistys naamalle. Mutta en ajattele asiaa päivittäin, se tulee ja menee ja yritän olla ajattelematta. Jos olisin mennyt pidemmälle, en varmaan pystyisikään elämään itseni kanssa... Toi pusukin tuntuu tarpeeksi pahalta!

[/quote]

Tapahtui siis suhteemme alkuvaiheessa kun en ajatellut sen olevan kovin vakavaa, olimme nuoria. Ja pusu oli, ei imuttelua.

Mutta silti, mielestäni suhteessa ei kuulu edes pussailla muita. En oikeastaan ole edes haaveillut seksistä muiden kanssa mieheni tapaamisen jälkeen koska kukaan ei ole mielessäni päässyt hänen vertaisekseen. En tiedä mikä mielenhäiriö tuo pusu oli, ehkä halusin kokeilla pystynkö siihen. No kävi hel**tin selväksi että en, kun on jo tuosta niin kovat morkkikset.