Kun ansiosidonnainen loppuu...

Sossun luukulleko sitä putoaa sitten? Pitää siis yrittää etsiä töitä ennen sitä, no, aikaahan siinä on kyllä ollut riittämiin...

...peruspäiväraha ja sitten TMT. Kumpikin yhtä paljon (vähän), eli nettona käteen n.. 500 kuussa.

Jos olet koulutettu ja tehnyt pitkän uran, olet kusessa. Kuten itse hyvin tiedät työpaikkailmoituksia katsellessa, osuvat "melkein" kohdalle, mutta ei aivan. Hakijoita joka paikkaan vähintään parisataa, kaikki vähintäänkin päteviä ja käytännössä aina löytyy sopivampi ja jolla on juuri se haluttu kokemus.

Opit aika nopeasti, mihin kannattaa hakea ja huomaat, että haettaven paikkojen määrä vähenee radikaalisti. Tulet kiusallisen tietoiseksi, että Suomi maailman eniten rekrypalveluita käyttävänä maana rekrytoi kaikki päällikkötason ja siitä ylöspäin olevat tekijänsä rekrytoimistojen kautta ja niistä 60-80% suorahakuina, joten suurimmasta osasta avoimia paikkoja et ikinä kuulekaan, jollet kuulu kohderyhmään, mihin työttömät, etenkään pitkääaikaistyöttömät eivät kuulu.

Tulet myös kiusaallisen tietoiseksi siitä, että vaikka sitä ei missään mainitakaaan, yli 40 v ikä ja 15 v työkokemus ei ole enää mikään meriitti, vaan käytännössä työllistymisen este. Pitkö työkokemus antaa vain profiiliin lisää yksityiskohtia, jotka eivät sovi tavoiteprofiiin. Opit sellaisenkin mielenkiinotisen yksityiskohdan, että sinun edellesi menee nuorempi, jolta puuttuu merkittävä osa kokemuksestasi. Se ei yhtä-äkkiä olekaan huono asia hänen kannaltaan. vaan se puuttuva kokemus edustaa potentiaalia, mihin hän voi yltää, kun vertaa sinun kokemukseesi.

Hyvin äkkiä lipsahtaa puoli vuotta, sitten vuosi. Kohta oletkin TMT:llä elävä pitkäaikaistyötön, etkä kelpaa enää mihinkään etkä kellekään. Sinuun ei kosketa pitkällä tikullakaan.

Matkan varrella olet kokeillut muutamaan otteeseen hakea huomattavastikin tasoasi alempia paikkoja. Ei ole tärpännyt, eikä tärppää. Pääasiassa siksi, että ei kukaan usko sinun tosissasi tuollaista paikkaa haluavan, niin kuin et oikeasti haluakaan. Jos nyt sattuisi käymään niin, että haluaisit, et pääse haluistasi lähellekään haastattaelupaikkaa keskustelemaan.

Tässä vaiheessa huomaat, että vaihtoehtoja on kaksi: Joko kouluttaudut uudelle alalle ja aivan perustehtäviin tai alat yrittäjäksi. Voit toki kouluttautua, jos sisään pääset,  ylemmällekin tasolle, mutta kun valmistut esim 5-kymppisenä vastavalmistuneena ilman työkokemusta, voit miettiä mahdollisuuksiasi työllistyä. Mitä työkkäri ja yhteiskunta oikeasti haluaa, on se, että kouluttaudut lähihoitajaksi tai paikkaamaan jotain muuta työvoimapulaa palkalla, jolla ei tule toimeen.

Se toinen vaihtoehto on alkaa yrittäjäksi.

Ei kannata. Jos olet koulutettu osaaja, etkä ole tähän mennessä saanut suhteillasi töitä, et tule takuulla saamaan niitä yrittäjänäkään. Jos ns. persiisi kestää n. 5 vuotta yrittää saada riittävää liikevaihtoa ja samalla maksaa säästöilläsi elämisesi, perheesi elatuksen ja asumisesi, voit kokeilla.

Joka tapauksessa, kun irtisanomislappu on kourassa, ikää > 40 ja taustalla esim. yliopistokoulutus ja sen pohjalle rakennettu ura, voitkin melko huoletta kiss your career goodbye ja miettiä, kuinka selvitä ilman jatkuvia "työvoimapoliiyyisia toimenpiteitä", eli käytännössä palkattomia töitä minimaaliseen eläkkeeseesi saakka, joka tosin on paljon enemmän kuin työttömyyskorvaus.