Lue keskustelun säännöt.
Pitkässä avioliitossa on välillä ihan perseestä olla!
13.12.2013 |
En muuta sano. Mutta tässä oon kun tiedän että huomenna taas tuo mies vituttaa minua vähemmän ja vaihtamalla en saa kuin lisää ongelmia.
Vaikka peruspalikat on paikallaan, välillä kaikki on niin syvältä jostain :-(
Kommentit (15)
Noh, miksi menit avioliittoon. Minä olen ollut avoliitossa 23 v.
Voin kyllä kertoa, että pitkässä missähyvänsä liitossa ollaan sen takia, kun ollaan jo pystytty kasvamaan yli tollaisista sekoiluista.
Ja pystytään katsomaan asioita toisenkin kannalta. Eikä tulisi mieleenkään vaihtaa, vaan siinä ollaan kuin kaksi vanhaa kilpikonnaa, kilvet voi olla vastakkain mutta
lähellä toista ja se toinen on ainoa johon voi todella luottaa .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaista se on, välillä tuntuu etttei samassa huoneessa voi olla, sitten taas pitkät hyvät ajat, ja ikävä tulis jos ei sitä puolisoa yhtäkkiä oliskaan.
sellaista se on, välillä tuntuu etttei samassa huoneessa voi olla, sitten taas pitkät hyvät ajat, ja ikävä tulis jos ei sitä puolisoa yhtäkkiä oliskaan.
Meille tuli ero 20 v jälkeen. Mies vaihtoi mut naapurin nuorempaan eukkoon
Toisaalta sitten 2 kertaa eronneena tulee mieleen, ettei se vaihtamalla parane. Jos nyt ei sitten unelmien prinssi tupsahda eteen. Jos näin kävisi, se merkitsisi ennemminkin tapahtunutta henkistä kasvua, kuin hyvää tuuria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai siis tämä avoliittolainen ajattelee että ongelma on siinä kun vietettiin kerran vartti kirkossa. Joo kuule ei. Osataan ajatella toisen kannalta. Pyytää anteeksi. Jne jne. Mutta vuosikymmeniin yhdessä, siihen aikaan mahtuu kohtuullisen suuri määrä kyrsiintymistä! Ja nimenomaan se että tiedän rakastavani miestäni kuitenkin ja kuten kirjoitin, huomenna ei enää ota näin paljon päähän. Ehkä joillain on aina kivaa, meillä ei. On hetkiä jolloin toivoisi ettei olis toista koskaan tavannutkaan ja kuitenkin se on se ainoa oikea kun ei muita halua ja kaikki on välillä niin hyvin.
Realismia ehkä mutta uskon että pitkä suhde on toisinaan syvältä pimennosta vaikka oliskin onnellinen suhde.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No me just miehen kanssa puhuttin syksyllä, että on se kyllä joskus niin perseestä olla naimisissa. Ainoa hyvä puoli on se, että ollaan tässä yhdessä. ;)
Eli tuleehan niitä vaikeita aikoja, mutta juuri tieto siitä, ettei tästä olla mihinkään lähtemässä, tuo turvaa. Ei ole maailmanloppu jos joka päivä ei tykkääkään toisesta. Häntä rakastaa silti, hyvinä ja huonoina päivinä. En vaihtaisi pitkää avioliittoani mieheni kanssa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksei jotkut osaa olla yksin? Miksi pitää olla mies? Mä viihdyn hyvin ilman. Ei stressiä pettääkö toinen tms.
Vierailija kirjoitti:
Noh, miksi menit avioliittoon. Minä olen ollut avoliitossa 23 v.
Voin kyllä kertoa, että pitkässä missähyvänsä liitossa ollaan sen takia, kun ollaan jo pystytty kasvamaan yli tollaisista sekoiluista.
Ja pystytään katsomaan asioita toisenkin kannalta. Eikä tulisi mieleenkään vaihtaa, vaan siinä ollaan kuin kaksi vanhaa kilpikonnaa, kilvet voi olla vastakkain mutta
lähellä toista ja se toinen on ainoa johon voi todella luottaa .
Ei sillä ole mitään käytännön merkitystä onko avio- vai avoliitossa, ennen kuin se liitto päättyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mietin,jos olisin avioliitossa,miksei liitossa voisi tavata joskus muitakin,yhteisellä sopimuksella? Tuleeko kuitenkin kauhea mustasukkaisuus? Mutta,kivahan on kun on se toinen vierellä,tukena ja turvana,kassajonossa silmäilee sitten joskus jotain toista,vai ei? katsoo vain,ei koske,siis joskus kun oma liitto tylsistyttää. En tiedä. Ajattelen vaan,että jos elää 20 vuottakin saman ihmisen kanssa,niin välistä varmaan tylsistyttää ja tympii. Eikä samat temput jaksa kiinnostaa. En tiedä.
Vierailija kirjoitti:
mietin,jos olisin avioliitossa,miksei liitossa voisi tavata joskus muitakin,yhteisellä sopimuksella? Tuleeko kuitenkin kauhea mustasukkaisuus? Mutta,kivahan on kun on se toinen vierellä,tukena ja turvana,kassajonossa silmäilee sitten joskus jotain toista,vai ei? katsoo vain,ei koske,siis joskus kun oma liitto tylsistyttää. En tiedä. Ajattelen vaan,että jos elää 20 vuottakin saman ihmisen kanssa,niin välistä varmaan tylsistyttää ja tympii. Eikä samat temput jaksa kiinnostaa. En tiedä.
Riippuu varmaan mitä tarkoitat tapaamisella. Tarkoitatko kenties tapailua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai siis tämä avoliittolainen ajattelee että ongelma on siinä kun vietettiin kerran vartti kirkossa. Joo kuule ei. Osataan ajatella toisen kannalta. Pyytää anteeksi. Jne jne. Mutta vuosikymmeniin yhdessä, siihen aikaan mahtuu kohtuullisen suuri määrä kyrsiintymistä! Ja nimenomaan se että tiedän rakastavani miestäni kuitenkin ja kuten kirjoitin, huomenna ei enää ota näin paljon päähän. Ehkä joillain on aina kivaa, meillä ei. On hetkiä jolloin toivoisi ettei olis toista koskaan tavannutkaan ja kuitenkin se on se ainoa oikea kun ei muita halua ja kaikki on välillä niin hyvin.
Realismia ehkä mutta uskon että pitkä suhde on toisinaan syvältä pimennosta vaikka oliskin onnellinen suhde.
Ap
Ei kenelläkään ole aina kivaa mutta se kyrsiintymisen määrä kyllä riippuu aika paljon siitä liitosta ja myös siitä miten itse asioihin reagoi. Jotkut tuntuvat kyrsiintyvän valtavasti ihan pikkuasioista joita itse en olisi edes juuri noteerannut. Toisaalta taas joidenkin liitot kyllä tuntuvat olevan sellaista vuoristorataa että itse en katselisii sellaista kovin pitkään.
Aamen!!