Hermo menee ekaluokkalaiseen poikaani

Kiusataan koulussa ja purkaa sitä kotona.

Mitä muuta teette hänen kanssaan kun kiellätte ja käskette?

Selkeästi jokin painaa ja uuvuttaa. Koulu liian vaikeaa, rauhatonta, iltis rauhaton, päivä liian pitkä? Kokeilepa hakea suoraan koulusta ja tee jotain vain sinä ja hän. Ja tarpeeksi ajoissa nukkumaan illalla!

Mitään kiusaamiseen viittaavaa ei ole tullut ilmi, mielellään lähtee kouluun,

Kieltämisen ja käskeminen lisäksi kehumme, koetamme sanoittaa tunteita ja keskustella vähintään jälkeen päin kriisiytyneistä tilanteista. Konkreettisina asioina urheilemme ja ulkoilemme koko perheen voimin, kyläilemme...

Ap

Poika tarvitsisi liikunnallisen harrastuksen. Oma poikani oli pienenä myös kovin "aktiivinen". Ilmoitin hänet lasten karaten alkeiskursseille, jossa joutuu kuuntelemaan opastusta  ja noudattamaan sääntöjä. Jo alkutunnin jumppatreeni ja lämmittely oli sopivan haastavaa, sekä uusien asioiden opettelu.

Sieltä poikamme sai myös uusia ystäviä.

Terveet lapset on luotuja liikkumaan.

Eli kovasti tekemistä. Saako hän tarpeeksi omaa huomiota ja rauhoittumista? Koulukiusaamisesta on tosi vaikea saada mitään muita viitteitä kuin juuri tuollaista. Lapaet ei puhu!

2-keskinen aika on varmasti hyvä idea, kiitos!

Ap

Älkää nyt. Se on se ikä.

Eskariuhmaa se vaan on, vuoden "myöhässä", ei muuta. Yksi lapsuuden irroittautumisvaiheista uhmaiän jälkeen. Niin sen pitääkin mennä. Nyt viimeinkin sovitte perheen säännöistä ja pidätte niistä kiinni myös, ei tuon ikäiselle saa antaa edes ajatusta valtaan pääsemisestä, te vanhemmat olette nyt avainasemassa pojan käytöksen kanssa. Otatte yhtenäisen linjan, ette anna mitään ikävää, tylsää, rumaa ja huonoa käytöstä mennä sormienne läpi, vaan poika vastuuseen kaikesta epäasiallisesta käytöksestä. Samalla kuitenkin kuuntelette lasta ja järjestätte myös kahdenkeskistä aikaa tarpeeksi. Antakaa pojalle vastuuta asioista, jotka onnistuvat ja lisäätte vaikeustasoa kun alkaa mennä liian helpoksi. Tuon ikäinen osaa ja tajuaa hyvin paljon.

Meillä poika muuttui aina helvetilliseksi, kun häntä kiusattiin. Ei kertonut siitä meillä kotona, mutta laskettiin 1+1 ja salpoliisityötä tekemällä saatiin totuus selville. Kun pahin kiusaaminen päättyi, käytös muuttui paremmaksi. Kun lopulta saimme hänet toiselle luokalle yläkoulussa, poika muuttui täysin. Hänestä tuli charmantti, älykäs, itsevarma, tyylikäs ja numerot paranivat reilusti, vaikka uusi luokka oli vaativampi erikoisluokka. Luokkakaverit olivat vähän toista tasoa, kuin siellä vanhalla. Poika ei todellisuudessa ikinä oppinut tulemaan niiden junttien kanssa oikein toimeen, mitä aikaisemmalla luokalla oli. Vaikka todell yritti. Hän oli ns. eri palapelistä.

Tulee mieleen, että ehkä pojallasi on sosiaalisissa suhteissa ongelmia. 

tuuppaa se puhalle purkamaan tarmoaan

Sinun /teidän pitää osoitta rakkautta hänelle hän janoa huomiota ja aitoa välittämistä,kukaan lapseista ei ole mahdoton-lapsi on läpileikkaus perhestä-ehkä hänet kiusataan,tai hän ei vaan tuntee että te rakastatte hänet. Niin rakkauta pojalle,aika,läsnäoloa ja rajoja. Lapsi koskaan ei ole mhdoton-lapsi on aina uhri,sääliksi käy pientä pojanalkua :(. Toivon kaikkia hyvä teille :).