Murrosikäisen poikani kanssa tuli riitaa

Minulla ja teinipojallani on todella hyvät välit, mutta perustuvat siihen, että välillä otetaan reippaasti yhteen.

Heh, teiniangstia parhaimmillaan :) minä kerroin teininä "noita-akka" äidilleni toivomani että ampuisi itsensä. Kamalaa näin jälkeenpäin ajateltuna mutta naurattaa meitä molempia. Oikeasti meillä on ollut aina hyvät ja läheiset välit. Silloin sitä hormoonihuruissaan uskaltaa tuommoista lipsauttaakin.

Käy ostamassa homoporno-lehti :) Ei varmaan poika oo pitkään vihanen, ja samalla tuet häntä, tiiä vaikka oikeasti olisikin homppelipomppeli. Siinä ois äipällä huumorintajua.

Totta kai korjaantuu, jos säröjä nyt olisikin. Hänellä on nyt klassista tunteiden vuoristorataa ja poika saattaa jo nyt katua sanojaan. Jos uskot että myös poikasi piti sanomaansa ylilyöntinä, niin ota tapahtunut vielä myöhemmin puheeksi siten, että molemmilla on mahdollisuus paikkailla puheita luontevasti.

Jos murrosiässä ei ota yhteen vanhempien kanssa, tulee passiivis-agressiiviseksi ihmiseksi. Minä oli täydellinen lapsi, mutta nyt aikuisena nautin teinimäisesti kun saan mahdollisuuden olla jostain erimieltä tai tehdä vastoin vanhempien tahtoa.

Hyvä vaan että tuulettaa tunteitaan. Käy sanomassa myöhemmin että ikävää kun riideltiin ja sovitaanko koko homma. Jos sinä teit jotain tyhmää niin pyydä anteeksi. Musta oli aivan ihanaa kun äitini uskalsi ja kehtasi pyytää anteeksi kun riitelimme. Oli jotenkin niin upeaa nähdä kun aikuinen osasi reilusti sanoa tehneensä väärin. Niinpä me kaikki lapset opittiinkin hyvä malli äidistä ja ollaan lyhytvihaisia, uskalletaan pyytää ja myös antaa anteeksi kun aihetta on :) 

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 02:29"]

Jos murrosiässä ei ota yhteen vanhempien kanssa, tulee passiivis-agressiiviseksi ihmiseksi. Minä oli täydellinen lapsi, mutta nyt aikuisena nautin teinimäisesti kun saan mahdollisuuden olla jostain erimieltä tai tehdä vastoin vanhempien tahtoa.

[/quote]

Meillä lapset kasvatettiin kurilla, joten eipä siinä uskaltanut vanhemmille mistään vastaan sanoakaan vaikka aihetta olisi ollut. Eipä ole oikein kivaa näin keski-iässä huomata vihaavansa vanhempiaan.

Mistä riitelitte ja miten?

[quote author="Vierailija" time="13.12.2013 klo 02:29"]

Jos murrosiässä ei ota yhteen vanhempien kanssa, tulee passiivis-agressiiviseksi ihmiseksi. Minä oli täydellinen lapsi, mutta nyt aikuisena nautin teinimäisesti kun saan mahdollisuuden olla jostain erimieltä tai tehdä vastoin vanhempien tahtoa.

[/quote] Ja taas voimme todeta että se mikä toimii sinulla ei toimi muilla. En ole koskaan vastustanut vanhempiani, en teininä enkä nyt. Olen suorastaan isän paras kaveri tällä hetkellä.

Homous on ok.

Mun mielestä on outoa, että murkkujen ja teinien annetaan puhua rumasti vanhemmilleen. Ymmärretään vaan kun on teini.

Teinikin on ihminen, kyllä hänenkin pitää osata olla loukkaamatta muita. Kaikkea ei pidä hyväksyä.

Jos mun teini puhuisi mun ampumisesta, loukkaantuisin enkä nauraisi asialle koskaan.

Millainen riita ja pyysittekö lopuksi anteeksi?