Missä iässä lapsi oppinut puhumaan kun perheessä kaksi eri kieltä?
Meillä on pian 2,5-vuotias tyttö, isä puhuu arabiaa ja minä suomea, kotona puhumme keskenään suomea. Lapsi osaa yksittäisiä sanoja molempia kieliä ja ymmärtää hyvin molempia kieliä. 2-vuotisneuvolassa käskettiin ottamaan yhteyttä 2,5-vuotiaana ja tarvittaessa jatkotutkimuksiin, osasi silloin n. parikymmentä yksittäistä sanaa, niistäkin osa "omia sanoja" joista vain vanhemmat tiesi tarkoituksen. Itse en ole kamalan huolissani, vielä ainakaan kun kuitenkin sanoja on nyt se joku 50 ainakin yhteensä, suurin osa suomea. Pari-kolme-sanaisia lauseita sanoo, esim. Isi ei oo (kotona) tai Äiti pipi.
Kokemuksia olisi kiva kuulla. Tytölle luetaan paljon ja näytetään ja nimetään kokoajan asioita ja esineitä. Motorisesti erittäin lahjakas, käyttää varmaan kaiken energian liikkumiseen ;)
Kommentit (32)
Isän pitäisi puhua lapselle arabiaa, koska hänellä on arabialainen identiteetti... lapsi oppisi itsestään arabiankielen. En lukenut artikkeliasi sen tarkemmin, mutta meillä lapset oppineet puhumaan jo 1 veenä ja meillä äidinkieli saksa ja isällä suomi. Sitten meillä on vielä puhuttu ruotsia ja venäjää... eivätkä edes ne ole sotkeneet kielenoppimista vaan mahdollisesti jopa tukeneet - en tiedä. Jos lapsi on terve, niin en ottaisi kyttyrää kielenoppimisesta, mutta ihmisen kandee puhua lapselle sitä kieltä mikä parhaiten sopii henkilön identiteettiin.
Muistakaa, että puhutte kumpikin lapselle vain yhtä kieltä! Siis sinä suomea ja isä arabiaa, eikä vaikka molemmat kumpaakin sekaisin. Tämä on tutkittu asia, että kielellisen kehityksen kannalta saman lähipiirin henkilön on pitäydyttävä yhdessä kielessä lasta puhuteltaessa.
Itselläni on paljon kaksikielisiä lähipiirissä (isäni suku suomenruotsalainen, mieheni puoliksi venäläinen), ja suuria vaikeuksia on ollut etenkin heillä, joiden vanhemmat sekoittavat kieliä lapselle. Eräskään ei nyt vielä viisivuotiaanakaan puhu kuin omaa kieltään, jotain suomen ja venäjän väliltä. Aikuisenakin moni tutuistani on kaksikielisen sijasta "puolikielinen".
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 13:42"]Isän pitäisi puhua lapselle arabiaa, koska hänellä on arabialainen identiteetti... lapsi oppisi itsestään arabiankielen. En lukenut artikkeliasi sen tarkemmin, mutta meillä lapset oppineet puhumaan jo 1 veenä ja meillä äidinkieli saksa ja isällä suomi. Sitten meillä on vielä puhuttu ruotsia ja venäjää... eivätkä edes ne ole sotkeneet kielenoppimista vaan mahdollisesti jopa tukeneet - en tiedä. Jos lapsi on terve, niin en ottaisi kyttyrää kielenoppimisesta, mutta ihmisen kandee puhua lapselle sitä kieltä mikä parhaiten sopii henkilön identiteettiin.
[/quote]
Mä en tajunnu tästä mitään. Mikä artikkeli? Kirjoititko oikeaan ketjuun?
Ainakin mun kaksikielisissä tuttavaperheissä on lapset oppineet puhumaan ehkä hieman keskivertolasta myöhemmin. Yleensä on vielä niin, että se kieli, joka ei ole asuinmaan kieli, on enemmän passiivinen, ts. lapset eivät useinkaan (ainakaan pienenä) juuri puhu sitä, vain ymmärtävät sitä.
Meidän perheessä käytetään kolmea kieltä ja lapset oppineet puhumaan noin 1-vuotiaana. Serkkuni sen sijaan alkoi puhumaan vasta 3-vuotiaana vaikka molemmat vanhemmat suomenkielisiä. Syytä tähän en tiedä.
Meillä kotikielinä suomi ja ruotsi, lapsi oppi puhumaan suomea normaaliin tahtiin (eli samaa vauhtia kuin 1-kieliset), ruotsia hitaammin (minä, suomenkilinen, olin lapsen kanssa kotona 2 v). Laitoimme ruotsinkieliseen tarhaan, ja parissa kuukaudessa puhui ja käytti ruotsia yhtä hyvin kuin suomea. Ennen tarhaa lapsella siis on täytynyt olla hyvä passiivinen kielitaito, joka sitten muuttui aktiiviseksi.
Mutta ehkä kyse ei ap:n lapsen tapauksessa ole kaksikielisyydestä vaan jostain muusta? Yhden tutun lapsi puhui tosi vähän ekat 4 vuotta (kävi tutkimuksissa mutta mitään vikaa ei löydetty) mutta alkoi sitten yhtäkkiä puhua tosi paljon.
Meillä on kolme kotikieltä ja neljäs ympäristön kieli (mm. lasten tarhakieli) ja ihan tavalliseen (yksikielisten) tapaan/aikaan ovat oppineet kaikki kolme lasta puhumaan. Ap:n lapsen puheen kehityksessä voi olla jotain muuta kyseessä, esim. erittäin liikunnallisen lapsen puhe voi viivästyä kun aivot askartelevat motoriikan kanssa.
Ei millään pahalla, ysi, mutta sinun lapsillasi on todella iso riski muhimassa.
Ap, teette oikein, kun kumpikin puhuu omaa kieltä ja toinen niistä sitten yhteinen kieli eihän kehitys edes ole myöhässä!
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 14:56"]
Ei millään pahalla, ysi, mutta sinun lapsillasi on todella iso riski muhimassa.
Ap, teette oikein, kun kumpikin puhuu omaa kieltä ja toinen niistä sitten yhteinen kieli eihän kehitys edes ole myöhässä!
[/quote]
Ethän sinä edes tiedä, miten me puhumme. ;-) Minä puhun lapsille suomea, isä saksaa, ja isän kanssa puhumme englantia keskenämme (meille molemmille englanti on toinen äidinkieli, joten mistään tankeroenglannista ei ole kysymys) koska olemme sitä aina toisillemme puhunut. Ennen kuin aloitimme tämän yhteisen lastenkasvatuksen, konsultoin useampaa kielitieteilijää, ja kaikki vakuuttivat, että systeemimme on hyvä. Itseasiassa monet ihmiset eivät edes tajua, että lapsemme puhuvat muitakin kieliä kuin sitä mitä puhuvat heidän kanssaan... Ja lapset ovat jo isoja, eli kyllä ne "riskit" olisi jo nähty jos niitä olisi. 9
9, ketähän sinä olet konsultoinut??? Tuo on juur se systeemi, mitä on jo reilut 30 vuotta nimenomaan käsketty välttää. Minkäikäisiä lapsesi ovat?
Öö, välttämään sitä että vanhemmat puhuvat lapsilleen omaa äidinkieltään? Näin ainakin käsitin että ysin perheessä on tehty ja sitä myös suositellaan.
t. Ei-ysi
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 15:04"]
9, ketähän sinä olet konsultoinut??? Tuo on juur se systeemi, mitä on jo reilut 30 vuotta nimenomaan käsketty välttää. Minkäikäisiä lapsesi ovat?
[/quote]
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 15:04"]
9, ketähän sinä olet konsultoinut??? Tuo on juur se systeemi, mitä on jo reilut 30 vuotta nimenomaan käsketty välttää. Minkäikäisiä lapsesi ovat?
[/quote]
Ai missä on käsketty välttämään sitä että kaikki puhuvat äidinkieliään lapsilleen ja toisilleen? Ja että jokaisessa perhessä saa olla vain kaksi kieltä? ;-) Jos sulla on tieteellistä näyttöä niin linkitä artikkeli. Ja tosiaan siis monikielisyydestä, mehän emme ole kaksikielinen perhe. Lapseni ovat 12-5-v, ja ennen esikoisen syntymää kirjoitin kielitieteilijöiden nettipostituslistalle (pahoittelen, että en muista sen nimeä), josta minulle vastasi useampi lingvistiikan professori eri puolilta maailmaa, myös Suomesta oli yksi.
Suositus on ollut 1980-luvulta asti, että kumpikin puhuu äidinkieltään ja niistä toinen sitten on se yhteinen kieli. Ei siis saa sotkea sitä yleisenglantia enää soppaan.
Lasten ikiä kysyin siksi, että ongelmat tulevat yleensä ilmi yläkoulussa, kun kielen oikeasti pitää olla niin hallussa, että se toimii abstraktin ajattelun välineenä. Sitä ennen eletään just tuossa illuusiossa, että lapsihan on oppinut kielen, kun arkipuhe luistaa.
Ai että ihan netistä on kysytty. Just.
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 15:12"]
Suositus on ollut 1980-luvulta asti, että kumpikin puhuu äidinkieltään ja niistä toinen sitten on se yhteinen kieli. Ei siis saa sotkea sitä yleisenglantia enää soppaan.
Lasten ikiä kysyin siksi, että ongelmat tulevat yleensä ilmi yläkoulussa, kun kielen oikeasti pitää olla niin hallussa, että se toimii abstraktin ajattelun välineenä. Sitä ennen eletään just tuossa illuusiossa, että lapsihan on oppinut kielen, kun arkipuhe luistaa.
[/quote]
No kun kyse ei ole "yleisenglannista" vaan sekä lasten isä että minä olemme puhuneet englantia lapsesta saakka. Sinä olet siis tosissasi sitä mieltä että me unohdetaan se koska kaksi kieltä on maksimi? Nuo sinun ajatuksesi perustuvat kaksikielisyyteen, ei oikeaan monikielisyyteen, mikä onkin tosin harvinaisempaa mutta silti ihan realitetti monissa perheissä ympäri maailmaa. Edelleenkin toivon sitä monikielisyydestä kertovaa artikkelia missä noin sanotaan....
Ja jos kumpikaan ei puhu toisen äidinkieltä (esim. jos toinen puhuu espanjaa ja toinen suomea), niin vanhemmat eivät kommunikoi keskenään (koska eivät saa puhua keskenään englantia)?
[quote author="Vierailija" time="19.02.2014 klo 15:12"]
Suositus on ollut 1980-luvulta asti, että kumpikin puhuu äidinkieltään ja niistä toinen sitten on se yhteinen kieli. Ei siis saa sotkea sitä yleisenglantia enää soppaan.
Lasten ikiä kysyin siksi, että ongelmat tulevat yleensä ilmi yläkoulussa, kun kielen oikeasti pitää olla niin hallussa, että se toimii abstraktin ajattelun välineenä. Sitä ennen eletään just tuossa illuusiossa, että lapsihan on oppinut kielen, kun arkipuhe luistaa.
[/quote]
Kaivoin vanhat sähköpostini esiin ja se lista oli Ask A Linguist - en tiedä onko edelleen olemassa, ja Suomesta mulle vastasi sellainen kuin Deborah Ruuskanen, Kanadasta Robert A Papen, ja vielä oli 4 muuta ympäri maailman... Eli ihan tosi juttu on, uskokaa tai älkää.
En usko, että tuossa ysin taktiikassa on ongelmaa, jos eivät sönkkää englantia (tai mahdollista ympäristön neljättä kieltä) lapsilleen oman äidinkielen lisäksi.
Idea on se, että lapsia ei aleta vääntää kenen tahansa turistin kanssa... Vaan perheessä oikeasti opetellaan se toinenkin kieli ja kulttuuri.
Kaikki kielitaito pohjaa vahvaan äidinkieleen. Ihan kaikki. Muuten tulos on pahimmillaaan puolikielinen sillisalaatti.
Tyypillisesti hidastaa. Eli ei mitenkään outoa, että venyy kolmeen vuoteen tai ylikin. T. Kielitutkija