Töitä saa suhteilla vaikka ei aina edes tajua saavansa suhteilla.
Todellisia esimerkkejä elävästä elämästä: Veljeni meni pienen paikkakunnan työkkäriin kyselemään kesätöitä, aikaan jolloin työkkärin kautta niitä tosiaan sai. Vastaus: Ei nyt mitään ole. Vanhempamme olivat duunareita. Kun hän oli ollut lähdössä pois, siellä ei siis ollut omia huoneita vaan ihan sellainen tiski vaan missä nykyään on monessa paikassa info, oli tullut yksi kunnallispoliitikon poika samoissa asioissa paikalle. Ihan veljeni kuullen oli sanottu, että kyllä se me sinulle aina jotain löydetään.
Sitten omalta kohdalta esimerkki: Poikani sai kesätyön käymättä edes haastattelussa paikasta mihin haettiin lomakkeella. Syy selvisi: Valinnan tekijä oli kaverin äiti. Tiesi kyllä että kaverin äiti on siellä töissä, mutta ei tiennyt että valitsee työntekijät. Itse taas pääsin isäni nimellä "tyttöjen" työpaikkaan. Ei niin, että isäni olisi hommannut paikan, itse sen hommasin. Mutta isäni nimi vaikutti, sillä hän oli kuitenkin arvostettu duunari alallaan. Työkkärin tädille ei isän nimellä ollut tarpeeksi suurta arvoa.
Kommentit (16)
Onneksi saa ilmankin. Koskaan ei oo haastattelija ollut millään tapaa tuttu. Ja yli 20 työpaikkaa jo takana.
Itselläkin on tuntunut työnhaussa painavan aiempien firmojen nimet tai esimiehen niistä tuntemat henkilöt kuin itse työtehtävät. Tietysti onhan niilläkin merkitystä, mutta toisaalta surullista, että jalan oven väliin saaminen menee todella vaikeaksi, jos sen tietyn piirin ulkopuolelta ei edes harkita. Itse sain sen ihan ekan näistä paikoista nimenomaan sellaisen haastattelijan takia, joka halusi antaa mahdollisuuden koulun penkiltä tulleelle hakijalle, ilman sitä en tiedä missä olisin.
Haastattelijan ei tarvitse olla tuttukaan, mutta jos kunnanjohtajan poika ja työttömän poika menee hakemaan samaa paikkaa, niin eiköhän se ole selvää, kumpi valitaan. Pikkupaikkakunnilla nämä tiedetään.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:19"]
Onneksi saa ilmankin. Koskaan ei oo haastattelija ollut millään tapaa tuttu. Ja yli 20 työpaikkaa jo takana.
[/quote]
Joo, mutta sinä et tiedä kuinka tuttu entinen työpaikkasi on tulevan työpaikan työhönottajalle, et varmaankaan ole vaihtanut joka kerta alaa ja paikkakuntaa.
Mitä tästä opimme? Sen että ei se osaaminen vaan ne suhteet, jep jep. Kyllähän tämä on tiedetty, ja sen takia onkin hullua että työttömiä syyllistetään ja potkitaan päähän. Miksi? Siksikö kun ei ole suhteita? Taitaa ne suhteet olla elämän tärkein asia? Ilmankos niin moni on facebookissa yms. pilipalikuvioissa.
Yksinäiset sudet ovat kuitenkin parhaita.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:29"]
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 14:19"]
Onneksi saa ilmankin. Koskaan ei oo haastattelija ollut millään tapaa tuttu. Ja yli 20 työpaikkaa jo takana.
[/quote]
Joo, mutta sinä et tiedä kuinka tuttu entinen työpaikkasi on tulevan työpaikan työhönottajalle, et varmaankaan ole vaihtanut joka kerta alaa ja paikkakuntaa.
[/quote]
työpaikkoja on hmm ehkä kuudelta eri alalta. Kolmella eri paikkakunnalla. Viimeisin työpaikka niin että pomo on eri kaupungista eikä edes tiedä montaakaan edellistä paikkaani kun ei ole koskaan nähnyt cv:tä.
Niin ja ihan tavallisten duunareitten lapsi ilen, ei suhteita minkään sortin julkimoihin tai isompiin jannuihin.
Mä en ole ikinä saanut suhteilla mitään työpaikkaan. Mutta en olekaan nirso töiden suhteen.
Melkeinpä aina on niin, että jos työpaikkaa ei ole saanut suhteilla, silloin siihen ei ole jotain tuttua/tunnetun henkilön lasta hakemassa. Minä ainakin olen kuullut työnantajien itsensäkin sanovan, että ottavat mieluiten tutun. Toisaalta ymmärrettävää, mutta se valinta ei ole aina paras. Ap.
Ap itse on kyllä ihan itse hankitussa työpaikassa, sillä vaihdoin paikkuntaa enkä tuntenut täältä ketään ennen. Mutta tämänkin sain, kun kaksi tuttua oli ensin kieltäytynyt, koska heillä oli ollut muuta tiedossa ja pieniä firmoja vierastetaan.
Tämä tuntuu korostuvan etenkin tehtailla, ainakin kesätyöntekijöiden suhteen. Järjestään töitä saavilla on joku läheinen (tai vanhempien kaveri) siellä töissä.
Itsekin olen kerran ollut tehtaalla kesätöissä, "tonnilaisena" 15 -vuotiaana. Meitä oli kolme tyttöä samalla osastolla, oma kummisetäni oli osaston johtaja ja toisen tytöistä isä oli esimiehenä naapuriosastolla ja kolmas oli edellisen paras ystävä.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:35"]
Tämä tuntuu korostuvan etenkin tehtailla, ainakin kesätyöntekijöiden suhteen. Järjestään töitä saavilla on joku läheinen (tai vanhempien kaveri) siellä töissä.
Itsekin olen kerran ollut tehtaalla kesätöissä, "tonnilaisena" 15 -vuotiaana. Meitä oli kolme tyttöä samalla osastolla, oma kummisetäni oli osaston johtaja ja toisen tytöistä isä oli esimiehenä naapuriosastolla ja kolmas oli edellisen paras ystävä.
[/quote]
No nimenomaan kesätöissähän ratkaisee, että on työntekijän lapsi, jos ei puhuta ammattiharjoittelusta, jolloin silloinkin ensin kysytään onko työntekijän lapsilla harjoittelua tarvitsevia. Ei työpaikat ole mikään valtion kasvatuspaikka, jossa harjoitettaisiin sokeaa tasapuolisuutta. Työnantaja harkitsee, onko siitä hyötyä yritykselle. Jos työntekijöiden perheitä huomioidaan, se sitouttaa työntekijöitä ja työntekijä itse toimii kysymättäkin kummina, jolloin kesätyöläinenkin on nopeampaa tuottava. Työntekijä myös katsoo vähän perään, että suosittelemansa toimii firman arvojen mukaan ja oikeasti yrittää olla avuksi ja hyödyksi.
Tietenkin muitakin otetaan ja kun koulutusta vaativia tehtäviä on, yleensä pätevyys ratkaisee.
t. Yrittäjä
Ulkonäöllä pääsee myös. Ja samanlainen työhön liittymätön kiinnostuksenkohde(esim.kuntoilu) rehrytoijan kanssa on eduksi.
Mä olen rekryssä mukana meidän firmassa. Ja voin vahvistaa, että kaikki yllämainitut vaikuttavat positiivisesti työnsaantiin. Suhteet: mieluiten otetaan tuttu ihminen, tai yrityksen sisältä. Ulkonäkö: miellyttävän näköisellä miehellä on paremmat tsäänssit kuin taviksella kun naiset päättävät rekrystä, ja hyvännäköisin naishakija (olettaen että kokemus tai/ja koulutus jotenkin vastaa haettua) saa miespuoliselta ratkaisijalta poikkeuksetta paikan. Samat harrastukset eivät ole niin vahva puoltava seikka kuin nuo muut, mutta ainahan jos jotain yhteistä löytyy, se on hyväksi.
Itseäni kyllä ärsyttää välillä suunnattomasti se, että palkataan tuttu, vaikka jollain tuntemattomalla olisi vakuuttavampi työkokemus ja koulutus.
[quote author="Vierailija" time="18.01.2014 klo 15:35"]
Tämä tuntuu korostuvan etenkin tehtailla, ainakin kesätyöntekijöiden suhteen. Järjestään töitä saavilla on joku läheinen (tai vanhempien kaveri) siellä töissä.
Itsekin olen kerran ollut tehtaalla kesätöissä, "tonnilaisena" 15 -vuotiaana. Meitä oli kolme tyttöä samalla osastolla, oma kummisetäni oli osaston johtaja ja toisen tytöistä isä oli esimiehenä naapuriosastolla ja kolmas oli edellisen paras ystävä.
[/quote]
Meidän firmassa nuo "tonnilaiset" eli 15-18-vuotiaat on pelkästään työntekijöiden lapsia. Töissä he ovat pari viikkoa, jotta kaikki halukkaan pääsisi ekoihin kesätöihinsä kitkemään kukkapenkkejä ja siivoaamaan arkistoa jne. Palkka on pari sataa euroa + ruuat ja kahvit.
Varsinaiset kesätyöntekijät on yli 18-vuotiaita ja heidät valitaan myös muilla perusteilla kuin vain työntekijöiden lapsina. Tarkoitan siis että työntekijän lapsen pitää opiskella oikeaa alaa, jotta hänet voidaan valita.
Itsellä on myös toisesta firmasta kokemusta siitä kun aina pitäisi olla tuttu, joka valitaan. Tulee tunne, että firma ei pysty uudistumaan tarpeeksi, jos aina valitaan vain "tuttuja". Minun mielestäni pitäisi saada aina välillä uutta verta kehiin.
Miksi te luulette että niin moni opiskelija hyörii järjestöissä tai muuten politiikassa? Maailmaa parantamassa...niin varmaan...
Selväähän se on, että on parempi palkata henkilö josta tiedetään jotain muutakin kuin vain hakemuksesta selviävät asiat! Miksi pitäisi ottaa sika säkissä? Suhteillahan tämä maailma pyörii! Toivonkin, että sukunimeni auttaa minua työhaussa, kun sen aika koittaa.
Jep, mä olen saanut kahta työtä lukuunottamatta suhteilla... Ja työsuhteita mulla on ollut 9kpl.