SH-koulutuksen ensimmäinen lukukausi takana

Kannattaa laittaa palautetta opetuksen järjestäjälle. 

Vastuu opiskelusta on sinulla itselläsi. Käytännön työn oppiminen ei tapahdu koulussa, vaan harjoittelupaikoissa. AMK:lta on otettu rankalla kädellä rahoitusta pois. Se merkitsee sitä, että opettaminen lankeaa yhä enemmän työnsä ohella harjoitteluja ohjaavien hoitajien osaksi. Sen vuoksi, valmistaudu harjoitteluihin niin hyvin kuin pystyt; hanki etukäteen tietoa kunkin paikan erikoisalasta, yleisimmistä diagnooseista, juuri sen alan hoitotyöstä ja panosta täysillä harjoitteluun. Tee niin paljon kuin ikinä pystyt, hanki tietoa minkä suinkin ehdit, kysele, ole aktiivinen, mene katsomaan kaikkia mahdollisia tutkimuksia ja toimenpiteitä. Taitoja ei hankita koulussa, tämä oli totuus jo silloin kun minä opiskelin 90-luvun lopussa ja suuntaus on edelleen sama; kädentaitoja ei harjoitella enää juurikaan koulun tuntien puitteissa. 

Suomen kieli ei ole mielestäni turhaa, kun iso osa opiskelusta toteutuu kirjallisina töinä ja lopuksi on vielä tehtävä opinnäytetyö. Koulutuksessa on paljon yleissivistävää, mikä ei ole pahitteeksi etenkään lukiota käymättömille esim. lähihoitajapohjaisille opiskelijoille. 

Alun jälkeen opiskelu käy kyllä mielekkäämmäksi kun pääset harjoitteluihin, varsinkin sitten kun ala alkaa liipata omaa kiinnostuksen kohdetta. Ja vaikka ei olisikaan sinun unelma-alaasi, kaikissa harjoitteluissa kannattaa mennä sata lasissa. Jos joku opettaja lausuu jonkun sanan väärin, on turha jäädä sitä miettimään. Ei sinusta olla englannin kääntäjää tekemässä. Suuntaa katse työelämään joka on edessäsi.

sh

Meillä opetus on kyllä eräässä pk-seudun amk:ssa ollut erittäin tasokasta, ja on todella paidkottu töitä ja harjoiteltu myös käytännön asioita laboraatioissa, itsenäisen opiskeun tiloissa ja simulaatiossa. Opettajat päteviä ja koulutettuja. Yllättävän vähän liirumlaarum-tunteja, ollaan menty nopeasti asiaan. Olen kovasti pitänyt tästä ensimmäisestä puolivuotisesta ja odotan innolla tulevia opintoja!

-Sh-opiskelija

Itsellä 3. vuosi menossa, eli vuoden päästä jouluna olis tarkotus valmistua.

Pakko sanoa, että sääliksi käy nyt tammikuussa, tai muuten tulevaisuudessa koulunsa alottavia. Säästöt näkyy myös meillä (paljon etäopiskelua, ryhmätöitä, lähiopetustunnit ihan minimissään), mutta ainakin ns "perusasiat" saatiin opiskella niin, että varmasti kaikki taidot on hanskassa.

Vähän itteä huolettaa, että kuinka voidaan varmistaa, että tulevaisuuden sh:t osaa kaikki vaadittavat taidot (esim kanyloinnit/katetroinnit tmv), koska kaikkea ei kuitenkaan voi harjoittelussa alkaa opettelemaan ihan alusta asti... Ja tosiaan vastuu opiskelusta ja oppimisesta on opiskelijalla itsellään. Hirvittää kun meidän koulussa on ihmisiä jotka menee joka kurssin sillä 1 läpi, eikä varmastikkaan oikeasti opi yhtään mitään. 

Tsemppiä opintoihin :) 

Olen täsmälleen samassa tilanteessa kanssasi.

-opettajat enimmäkseen ystävällisiä. Tosi monella opiskelijalla lähihoitajatausta. Hyväksiluvut jäävät vähiin niilläkin.

*Tämän väitteen allekirjoitan meidän koulun kohdalla*

-dioissa monesti pieniä kirjoitusvirheitä

*Ei sen enempää kuin normaalistikaan tekstissä jonka toinen on kirjoittanut, eikä kopsannut esim. oppikirjasta.*

-ryhmätöiden takia vain osa opiskelijoista tekee mitään joillakin tunneilla

*Meillä on ollut vain yksi ryhmätyö ja siihen jokainen osallistui tasapuolisesti. Meidän AMK:ssa toteutetaan PBL-oppimista joten on hyvin itsenäistä touhua.*

-paljon turhahkoja tunteja alkuvaiheessa; esim.suomen kieli

*Meillä ei ole ollut äidinkieltä lainkaan. Vain lääkelaskuja, anatomiaa, farmakologiaa, lääkehoitoa jne.*

-opettajat lausuvat jotkut ulkomaiset ammattitermit tai käsitteet toisinaan väärin

*En ole huomannut meidän kohdalla ja jos lausuvatkin niin mitä siitä. Pääasia että opettavat käsitteiden merkitykset oikein.*

-englannin kurssilla kova kuri; pisteitä ei tule sanakokeessa, ellei käännetty sana mene täsmälleen samoin kuin 90-luvun aikaisessa kirjassa; synonyymi ei kelpaa.

 *Meillä englanti alkaa käsittääkseni ensi vuoden puolella... Saattaa olla ettei minun tarvitse osallistua siihen kun yo-kirjoituksista on L arvosana*

Tärkeimpänä; hoitotyöhön liittyvät harjoitukset tehdään tosi nopeasti. Opettaja sepustaa ensin asiaa pitkän tovin ja sitten rynnätään hommiin. Opettaja valvoo minkä jaksaa ja kerkeää. Kaikkia opeteltavia asioita ei aina kerkeä suorittaa tunnin aikana ja on aika korkea kynnys jäädä silmätikuksi ja pyytää lisäapua- tai aikaa. Tämä ahdistaa eniten.

*Meillä on myös todella vähän hoitotunteja. Mutta nyt ollaankin käyty koulua vasta muutama kuukausi. Kyllä niitä ehtii lisää tulla ja harjoittelussahan sitä opitaan :)*

Kyllä moni asia joudutaan opettamaan melkein alusta asti harjoittelussa. Siihen on ihan totuttu. Passiiviset ja arat sekä epämotivoituneet opiskelijat eivät opi yhtä paljon kuin reippaat ja ahkerat. Omasta asenteesta on paljon kiinni. Ja työelämässäkin on joitakin, jotka kieltäytyvät kehittymästä ja kouluttautumasta, koska se vaatisi omaa vaivannäköä. 

Ketkä ovat käyneet lukion niin ei enkku ole vaikeeta. Ilmeisesti lähihoitaja opiskelijoille joilla peruskoulu.

7. totta tuokin. Kyllä meidänkin luokalta löytyy ihmisiä, jotka ilmeisesti harjoittelussa on aina paennut paikalta kun jotain "uutta" olisi päässyt ihan tosi tilanteessa testaamaan... Nyt ne ihmiset on kuset housussa, kun pääsisi jo tekemään sh-sijaisuuksia ja taidot on samat kun 1. luokan alkaessa...

Eli tosiaan uudet opiskelijat: tehkää harjoittelussa kaikkea, mihin teillä on valtuudet (ohjaajan ollessa valvomassa :)). Pyytäkää ohjaajaa näyttämään ja neuvomaan, ei kannata pelätä tyhmiä kysymyksiä. Itsekkin oon varmasti saattanut ohjaajan epätoivon partaalle pommittamalla sitä kysymyksillä, mutta sitähän varten harjotteluja on. 

t. 5

Käyttöön on tulossa Lääkehoitopassin lisäksi "Kliininen passi" johon kerätään suoritusmerkinnät kliinisestä hoitotyöstä. Se turvaa vähän ainakin sitä asiaa, että opiskelija ei pääse koulutusta läpi harjoittelematta tärkeitä taitoja. Opetusta ollaan uudistamassa paraikaa ja uudistukset tulevat jo syksyllä -14 aloittavien opiskelijoiden ohjelmaan. Käytännön harjoittelu lisääntyy 10 opintopisteellä. Tässä nyt joitain parannuksia.

t. opiskelijoita ohjaava sh

[quote author="Vierailija" time="11.12.2013 klo 18:42"]Ketkä ovat käyneet lukion niin ei enkku ole vaikeeta. Ilmeisesti lähihoitaja opiskelijoille joilla peruskoulu.

[/quote]

Sulle ainankin suomenkieli tuottaa hankaluuksia!

sh-opinnoissa ei sitten opita valmiiksi sairaanhoitajaksi vaan valmistuminen on kuin saisi ajokortin -luvan lähteä oppimaan työssä.

Ensimmäiset 2 vuotta luulee osaavansa kaiken. 4 vuoden kohdalla ymmärtää, ettei osaa kerrassaan mitään. 7 vuoden kohdalla voi jo ohjata kollegoitaan. Karkeasti näin.

Kuulostaa hyvältä toi kliininen passi! Toisaalta oman ohjaajani mukaanhan hallitsin jo verensiirrot/tiputukset sisätauti-harjoittelun jälkeen... Ja ko harjottelupaikassa ei verta edes tiputeltu... :) Onneksi tota lääkehoitopassia ei kuitenkaan lueta kuin raamattua, eli kyllä olen sen veren tiputuksen saanut myöhemmin harjoitteluissa oppia kunnolla. Mutta eiköhän tostakin järjestetä ohjaajille jotain koulutusta, ettei ihan mihin sattuu laita noita merkintöjä.

Verituotteiden anto ja IV- ja epiduraalilääkitykset ovat muutenkin IV-luvan takana, et pääse niitä työelämässä tekemään ennenkuin suoritat tentin ja käytännön suoritukset hyväksytysti työpaikassasi. Opiskelua on siis edessä vielä työelämään siirryttyäkin, aina kun siirryt työpaikasta toiseen varsinkin erikoisalan vaihtuessa on perehdytys, ja IV-tentti 5 vuoden välein. 

Juuri tuon takia minua ei kiinnosta opiskella sairaanhoitajaksi. 3-4 vuotta lisää istumista koulun penkillä, jossa keskitytään hoitotieteisiin kliinisen osaamisen sijaan. Palkkakin nousisi vain muutamalla satasella. Opiskelu ei kannata ellei sitten suuntaa ulkomaille. Ennemmin vaihdan kokonaan alaa.

T: Lähihoitaja

Itse en jaksaisi pelkkää perushoitoa koko loppu elämääni. Toiset kaipaa elämäänsä haasteita ja uralla etenemistä. 

Opiskelu sairaanhoitajaksi on todella muuttunut siitä, kun itse 80-luvulla opiskelin. 2.5 vuotta tiukkaa opiskelua ja työharjoittelut.

Ei ollut mitään äidinkieliä, ei ryhmätöitä yms. Luennot, tentit, työharjoittelu jne.

Koulussa harjoiteltiin perustaidot ja siitä työharjoitteluun. Arvioinnit oli täysin erilaiset, mitä nykyään. Arvioitiin taidot, miten osasi tehdä sairaanhoitajan työt siihen vaaditulla opiskelitasolla.

Erikoistumaan haettiin sitten erikseen, kun oli tehnyt jonkin aikaa töitä. Toisethan ei erikoistuneet lainkaan, vaan olivat tavallisia sairaanhoitajia.

Kieltämättä hiukan ihmettelee nykyajan opintoja hoitotieteineen yms. Minun opiskeluaikana painotettiin paljon kädentaitoja ja työtä opiskeluaikana.

sh vm 82

Itse sh-opiskelijana kaipaisin opetukseen enemmän niitä kädentaitoja. Kaikkea ei kuitenkaan harjoitteluissakaan kerkiä oppia.

Meillä ei kyllä ole äidinkieltä oppiaineena. Englantia ja ruotsia on jonkin verran ja tietysti niitä hoitotieteitä. Sitten on tietotekniikkaa ja jotain yrittäjyyttä ja ammatillista kasvua. Tietotekniikassa ei edes harjoitella mitään effican tai muiden järjestelmien käyttöön liittyviä asioita, joten näistä ehkä voisi karsia ja voitaisiin käydä paremmin läpi kanylointia, verentiputuksia ja näytteiden ottoja ja tarvittavia välineitä ja muuta sellaista, mikä helpottaisi työhön siirtymistä opiskelujen jälkeen.

Ja nykyään valmistutaan taas ihan pelkiksi sairaanhoitajiksi.