Miten reagoit, jos joku hymyilee, ilmeilee tai katselee vauvaasi?

Miksi ihmeessä kokisin sen negatiivisena? Pikemminkin olen iloinen, että vauvani on niin suloinen että herättää tuntemattomienkin huomion. Meidän vauva kun on myös sen verta sosiaalinen että alkaa "juttelemaan" tuntemattomille vaunuista, hymyilemään ja nauramaan. Sehän on vaan kiva juttu.

Mä en jostain syystä tykkää yhtään, koen sen jotekin liian tuttavallisena. Eihän sitä aikuisetkaan ala vieraille ihmsille irvistelemään, miksi sitten vauvoille pitäisi?

Hymyilen myös. Tätähän tapahtuu usein, myös Suomessa. Lapset ovat suloisia, ja se on luonnolista.

Ei ole vielä kukaan negatiivisesti suhtautunut. Ja vaikeaahan se olisi koittaa pitää vakavaa naamaa jos vaunuissa vauva alkaa tapittaa :D 

Minusta on mukavaa että lapseni on muidenkin mielestä suloinen. Ainut asia mikä ärsyttää on sitten ne jotka tulevat iholle asti, ei kauhean kivaa kun joku mummeli tulee silittämään lapsen poskea yhtäkkiä.

Esikoisellani oli yksi vuotiaana todella siniset isot silmät ja pyöreät posket, myös tarkkileva totinen katse kiinnitti ihmisten huomion usein. Mielestäni se oli hauska juttu kun vieraat ihmiset tulivat lapselle höpöttämään ja hymyilemään! Olen hyvä puhumaan vieraiden ihmisten kanssa ja tuollainen ei häiritse ollenkaan, päinvastoin. :)

PItäisi vaan katseensa maassa ja olisi hiljaa. Parempi kun ei kukaan ota kontaktia toiseen, puhu toiselle saati vahingossakaan katso päin. Olisihan se ihan hirvittävää... Aika junttimaista.

Ei minua ikinä häirinnyt, vaan aivan päin vastoin. Eihän vauva/lapsi ole tavara jonka minä omistan, vaan ihminen jonka tehtävä on kasvaa yhteiskunnan jäseneksi. Mitä enemmän hän saa myönteistä huomiota muilta ihmisiltä, siltä yhteisöltä jonka jäsen hän on, sen myönteisempi käsitys lapsella on itsestään ja kanssakäymisestä muiden kanssa. Jokainen hymy on kuin pistäisi rahaa pankkiin.

Omia lapsiani on kommentoitu paljon myönteisesti, siis ihan vieraat ihmiset. Olen heidän puolestaan asiasta iloinen, ja suhtaudun itsekin hyvin myönteisesti lapsiin. Jos rattaista vauva ottaa kontaktia, vastaan aina siihen kontaktiin .

Jo on vaikeaa jos tuosta suuttuu.

Itse olen usein hymyillyt minulle hymyilevälle lapselle raitiovaunussa tai kahvilassa.

Mies 30v

Mukavaa on, mutta liian lähelle tuleminen tai esim. äkkinäinen liikkuminen voi arempia vauvoja pelottaa, eli melko hillittyä huomioimista toivoin omille ujoille lapsilleni. Jos vauva tekee aloitteen ja hymyilee, niin silloin ilman muuta. Itsekin usein varovasti kallistan päätän ja hymyilen, ehkä kulmakarvoja kohottelen. Yleensä niin, ettei vanhempi huomaa. Jos lapsi on miehen seurassa, en kyllä rohkene tähän, ettei tule väärinkäsityksiä. :)

No höh. Mä hymyilen luonnostaan lapsille ja ilmeilen niille ystävällisesti. Sen täytyy olla joku vaisto, varsinkin meissä äideissä. Jos taapero katsoo minua, pölöttää jotain ja ojentelee käsiään tai hymyilee, niin minkälainen puunaama pitää olla, jos en vastaisi siihen myös hymyilemällä, nyökkäilemällä ja kommentoimalla! Olisi aika epäkohteliasta olla "vastaamatta" vauvelille.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 20:47"]

! Olisi aika epäkohteliasta olla "vastaamatta" vauvelille.

[/quote]Samaa mieltä.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2014 klo 20:20"]Mä en jostain syystä tykkää yhtään, koen sen jotekin liian tuttavallisena. Eihän sitä aikuisetkaan ala vieraille ihmsille irvistelemään, miksi sitten vauvoille pitäisi?

[/quote]

No on joo todella tuttavallista! :D aivan liian iholle tunkeutuvaa, jos lapsen kanssa vieras "tekee tuttavuutta". Oikeesti, jos itse olet noin rajoittunut, niin anna lapsistasi kasvaa vähän sosiaalisempia!

Mä hymyilen sille ihmiselle, joka juttelee tai ilmeilee vauvalleni. Saatan joskus sanoa jotain vauvasta :)