Kerhoilu, puistoilua
Kommentit (7)
Jatkanpa vielä, kun viesti lähti kesken kaiken. Mitä päiviin kuuluu hoitaessanne lastanne kotosalla? Käyttekö perhekerhossa? Puistoissa? Käykö lapsenne esim päiväkerhossa?
Mukavia päiviä! Mukavia puuhia!
Yhden päivän ohjelma:
Noin 5.30 nousin ylös, laahustin alakertaan, laitoin sämpylätaikinan kohoamaan, pukeuduin ja potkaisin itseni pihalle. 5.45-6.30 juoksin (lue: lyllersin) lenkkiä talon takana metsikössä. Ensin paleli, sitten syksyn kuulaus muuttui hyväilyksi pikkuhiljaa hiostuvalla iholla. Puolessa välissä seuraani liittyi muuannen puolitutun koira, jonka arvasin karanneen omistajaltaan. Muutin siis lenkin suuntaa ja vein koiran takaisin kotiinsa. Jutellessamme selvisi, että koiran ulkoaitauksesta oli yksi kulma ”repsollaan” eikä vanhempi rouva ollut osannut korjata sitä itse. Jätin Casin emännälleen ja lupasin huolehtia että joku kävisi päivän mittaan auttamassa aitauksen korjaamisessa.
Puoli seitsemän jälkeen palasin kotiin, kävin suihkussa, puin, leivoin sämpylät uuniin, herätin 15- vuotiaan ja 12-vuotiaat (toinen oma, toinen lainalapsi) ja katoin aamiaisen. Poika 19 v ilmiintyi paikalle myös. Kerroin hänelle Casin emännän ongelmasta ja poika lupasi ruokatauollaan pistäytyä hoitamassa asian. Seitsemän jälkeen lähti poika 19 v töihinsä ja itse lähdin pojan 15 v kanssa rautakauppaan hakemaan tarvikkeita, joita hän kouluunsa tänään tarvitsi ja paluumatkalla heitin hänet vävyn30v pihalle, mistä jatkoivat yhdessä kimppakyydillä lähikaupunkiin kouluun&töihin.
Kotona mies ja pienimmät olivat heränneet, petanneet sängyt, pukeutuneet ja asettuneet aamiaiselle. Tyttären 3 v omat hiukset olivat yhä röllilookia, mutta hän oli kuulemma ”ihan itse” hienosti harjannut isin hiukset. Vaaleanpunaiset pinnit parrassa sopivat mainiosti yhteen miehen mustan bändipaidan kanssa. Juttelua jonkin aikaa siitä ja sun toisestakin. Poika 2 v haluaa oman koiran ja tytär 3 v alligaattorin.
Yksi lasten mummoista on Alli ja jos hänen käydessään laittaisi generaattorin käyntiin niin eikös se olisi melkein kuin olisi alligaattori?
Höpötystä , pelleilyä ja naureskelua. Tyttärellä 12 v ja ystävällään Vakava Huoli skaalalla ”Aikuisen vaikea ymmärtää.” Pimut nimittäin pohtivat pitkään ja hartaasti sitä miten kamalaa on, jos heillä on isommat pakkaukset mukana kuin muilla leirikoululaisilla?
Öhh?
Vähän ennen kahdeksaa lähdin tyttöjen 12 v kanssa liikenteeseen. Heitin heidät koululleen kaupan kautta. Matkalla haettiin leirikoulun eväät ja kyyti kouluun tarvittiin siksi, koska pakaaseja oli (olivat ne sitten isommat tai pienemmät kuin muilla) paljon enemmän kuin normikoulupäivään tarvitaan. Suukotin kummatkin matkaan ja heitimme hyvästit perjantai-iltaan asti.
Muutaman minuutin juttelin vanhempainneuvoston asioita yhden opettajan kanssa.
Kotona mies oli jo ryhtynyt omiin töihinsä ja minä tein kotihommia puoli kymmeneen yhdessä 2 ja 3-vuotiaiden kanssa. Kannoin mm. kummatkin vuorollaan pyykkikorissa pihalle, mutta ripustaminen korvista ”kuivumaan” narulle ei onnistunut, vaikka kuinka yritimme. Pyykit sen sijaan pysyivät.
Sitten pienet siirsivät duplotyömaansa työhuoneeseen ja minä painelin matkoihini tekemään yhden pikaisen haastattelun.
Kotiin palasin noin tuntia myöhemmin. Sillä aikaa tytär 24 v oli saapunut paikalle oman poikansa 1 v kanssa. Hän ”paikkaa” tällä hetkellä lastenhoitajaamme päivisin muutaman tunnin ajan , koska ”oikea” lastenhoitaja on omaan elämäänsä liittyvistä syistä ollut jo jonkin aikaa estynyt olemaan töissä. Purin nauhat, söimme lounaan ja sen jälkeen aloin kirjoittamaan.
Tytär 24 v vei pikkulapset 1 v, 2 v ja 3 v ensin lehden- ja varvunpoimintareissulle (pressaamme niitä lasten talvisia kollaaseja varten) ja sitten pihalle pystyttämäänsä telttaan sadulle ja päiväunille. Teltassa on ”jännä” nukkua ja ekoina päivinä keväällä se ”jännä” tahtoi olla niin kattavaa, ettei uni meinannut tulla ollenkaan. Nyt ovat jo tottuneet rutiiniin, jos kohta säät ovat pikkuhiljaa syksyyntymässä niin että tavasta joutunee pian luopumaan.
Kaksi pienintä nukahtivat, tyttäret 3 v ja 24 v kömpivät ennen pitkää pihalle teltasta ja menivät omiin ”naisten hommiinsa” pihaverstaaseen. Tytär 24 v kunnostaa vanhaa lipastoa kotiinsa. Koska se on osin intarsiakoristeinen, kunnostus vienee tovin jos toisenkin ja vaati paljon kärsivällisyyttä sekä kattavaa voimasanavarastoa. Tytär 3 v sitten ”pinnoittaa” liimalla ja viilulla omaa kenkälaatikkoaan. Siitä tulee aikanaan joululahja yhdelle isoäideistä.
Kirjoitin ensin aamuisen haastattelun puhtaaksi ja lähetin toimeksiantajalle. Sitten luin muutaman tunnin semiotiikkaa (semityötä, koska niin opiskelen kuin opetankin aihetta) . Vähän muokkasin parin viikon päästä pitämäni luennon powerpointiakin ja luonnollisesti myös surffasin nettiä vakavassa huuhaatarkoituksessa (facebookia ja keskustelupalstaa ja maileja ja…) Sitten taas tovi töitä.
Jossain vaiheessa heräsivät päiväunilaiset. Keittiöstä kantautui välipalan ääniä ja kun kävin hakemassa oman päiväkahvini koneelle, sain sen kyytipojaksi mustikkapiirakkaa, jonka jokainen marja oli äärimmäisen huolellisesti paikalleen aseteltu sinisormisten pikkuleipureiden toimesta.
Kolmen maissa tytär 24 v lähti oman poikansa kanssa kotiinsa ja minä siirryin kyökkipalvelukseen. Päivälliseksi tänään broiskua hapanimeläkastikkeessa, pilahviriisiä ja wokkivihanneksia. Pikkuihmiset 2 ja 3 v auttoivat pienimisessä ja kuorimisessa. Kukaan ei kuollut eikä edes haavoittunut, vaikka touhussa käytettiin veitsiäkin.
Ruokailimme poikkeuksellisesti aikaisin ja siitä syystä tavallista pienemmällä sakillakin: Syöjinä minä, mies, lapset 2 ja 3 v, poika 15 v ystävineen (saapuivat kevarilla sopivasti ruokailemaan) adoptiotäti, tytär 22 v ja poika 19 v. (Vävyille 30 v ja 28 v sekä tyttärelle 25 v laitettiin omat annokset odottamaan myöhempää mikrolämmitystä) Pöytäkeskustelut tällä kertaa käsittelivät lähinnä viikonlopuksi suunniteltuja juhlia, niiden teemaa ja tarjottavia. Ruoan jälkeen pelattiin korttia Vakavin Uhkapanoksin ja tytär 22 v hävisi keittiön jälkisiivousvuoron.
Mies lähti muskariin pienten 2v ja 3 v kanssa (isommalla muskari ja sillä aikaa pienemmällä leikkis samassa rakennuksessa), poika 19 v treeneihinsä ja minä aloin yhdessä adoptiotädin kanssa kuorimaan omenoita ja pilkkomaan kesäkurpitsoja. Keitimme muutaman kilon omenakurpitsahilloketta ja samalla avustin poikia 15v lujuuslaskelmaharjoituksissaan.
Joskus puoli kuuden maissa pojat painelivat pihalle, toinen mopon kimppuun, toinen jatkamaan verannan kaiteiden rakentamista. Kauaa eivät ehtineet touhuta ennen kuin vävy 30v soitti, että joutaisivatko tulla avuksi kylppärirempassaan. Pojat lähtivät ja heittivät mennessään tyttären 22 v omaan kotiinsa.
Vahdoin vaatteet, suin karvat , kurkkasin nettiin, laitoin kylppäriin valmiiksi ”vesivoimalatyömaan” pienille iltakylpijöille ja 18.15 ajoi autoja pihalle.
Mies ja pienimmät palasivat muskarista ja samoihin aikoihin poika 19 v treeneistään. Suukkoja pienille ja mummeli matkaan miehen & adoptiotädin kanssa.
Kaupunginteatterissa seitsemästä yhdeksään näytäntökauden avajaiset. Tuttuja ja tuumailuja. Mukavaa, kun kausi taas alkaa. Sen jälkeen pikaisesti yhdellä pubissa onnittelemassa kihloihin mennyttä tuttavapariskuntaa. Sitten takaisin omaan kylään ja adoptiotäti kotiinsa.
Miehen kanssa ajoimme vielä toviksi meren rannalle, ” katselemaan maisemia”. Kotiin käydessä kello kävi yhtätoista. Poika 19 v lähti kotiinsa. Siivoilimme yhdessä miehen kanssa lasten iltatouhujen jälkiä, peittelimme nukkuvat, kävimme kumpikin koneillamme ja sitten petiin ja uneen.
Hyvä, rauhallinen päivä.
Ihan kivahan noita oli lukea.
On kyllä tosi erilaista kuin meidän perheemme elämä!
Eilen heräsin ennen kelloa eli noin viiden maissa. Kompuroin alakertaan, otin uunista yön yli siellä jälkilämmössä kuivuneet omenanviipaleet, länttäsin edellisenä iltana tehdyn siemenleipätaikinan kahteen vuokaan ja tungin uuniin. Silmät rähmäristissä ja mieli enemmän tai vähemmän unessa kiskoin ulkovaatetta päälle ja painelin pihan kautta metsään.
Pimeää oli yhä ja viileydelläkin meni tovi ennen kuin pystyi tunkeutumaan mieleen asti ja herättämään mummelin hytisemään aamua. Kiersin jonkin matkaa vakilenkkiä ja sitten poikkesin jostain syystä sivuun. Sattumaa se oli, mutta onnekasta moista, sillä aamu alkoi juuri niihin aikoihin availla silmiään ja valo sattui aivan upeana hehkuvaan villiruusupuskaan. Kokeilin yhtä pulleaa ruusunmarjaa ja unohdin lenkkeilyhömpötykset siihen paikkaan. Ne olivat juuri sopivasti ensimmäisten pakkasen pikkuisen pehmentämiä – eikä minulla tietenkään ollut mukana mitään kassia tai astiaa!
Niinpä riisuin sitten takin, asetin sen mättäälle ja poimin puskallisen marjoja sen päälle, käärin mytyksi ja kuin mikäkin keräilijäheimon esiäiti konsanaan, raahasin saaliini kotiluolalle.
Pesin marjat ja laitoin kahteen kattilaan likoamaan, laskin uunin lämpötilan ja tungin toiselle pellille uunipuuron aineet (mukaan muutama pienitty kuivattu omenaviipalekin – loput kippasin purkkiin odottamaan tulevia puuroja). Painelin itse pesulle, pukeuduin, keitin kahvit, katoin aamiaisen, lorvin koneella ja nimeksi olin muka-tekevinäni jotain kotitöitäkin. Normiaamu a la allekirjoittanut mummeli.
Noin puoli seitsemän maissa lampsi vintiltä alas poika 16 v ja siirtyi pöydän ääreen mussuttamaan uunista otettua siemenleipää. Samoihin aikoihin ajoi pihalle poika 19 v kyydissään kaksi pojan 16 v luokkatoveria, jotka kulkevat ajoittain kanssamme kimppakyydillä kouluun. Neljän nuoren herran syötyä aamiaisensa, poika 19 v lähti töihinsä ja minä yhdessä kolmen 16v:n kanssa lähikaupunkiin töihin&kouluun. Matkalla poimimme kotoaan myös tyttären 22 v.
Autossa tytär 22 v pänttäsi anatomian tenttiinsä ja pojat 16 v tenttasivat puolestaan minulta suvun kytköksiä Haapasalon Kreetaan.
Outoja ovat teinien aatokset?
En ollut varma siitä miten kysytyt asiat oikein menevät, joten soitin isälleni. Kuten arvasinkin , isä innostui poikien mielenkiinnosta ja lupasi iltaan mennessä mailata kaikki tietonsa ja joitain kuvia. Juttelimme muitakin juttuja, kun nyt jutuille satuimme; isän terveydestä ja töistä, minun töistäni, vanhempieni lähestyvästä Kiinan matkasta, Kokkolan energialautakunnan asioista ja niin edelleen.
Kaupungissa tiputin ensin tyttären 22 v omalle koululleen. Kotikyytiä ei kuulemma tarvittaisi sillä hän lopettaisi jo yhden maissa ehtiäkseen ennen kolmea töihin. Siihen aikaan pääsee bussillakin.
Sitten herrat 16 v omalle koululleen ja minä yolle.
Poimin aulan kahvilasta mukaani jättikupin elämän eliksiiriä ja painelin työsoppeeni. Purin muuatta juttua artikkeliksi, surffasin välillä päämäärättä nettiä ja purin aineistoa lisää. Lopulta kellon jo käydessä kymmentä soitin päätoimittajalle ja ilmoitin etten saisi aineistostani sen näkökulman juttua kuin mitä hän oli tilannut.
Sain kuulla yhtä sun toista mikä varmaan terveellisesti nosti normaalisti liian alhaista verenpainettani. Lopulta ilmoitin kaikkea muuta kuin kohteliaasti että pomo saisi hankkia jonkun muun tekemään ****n juttunsa.
Lyötyäni luurin kiinni yritin tarttua tenttikirjoihin mutta olin liian täynnä Pyhää Raivoa, joten päädyin jälleen surffaamaan päämäärättä netin ihmeellisessä maailmassa.
10 minuutin päästä maililaatikko ponnahdutti esille mailin pomolta, että ”Tee se *** *** *** niin kuin *** *** ** haluat ***.”
Tästä arvostavasta ja kannustavasta palautteesta virkistäytyneenä vaihdoin näkökulmaa juttuun ja seuraavan tunnin ajan katselinkinkin kuinka sormeni lähinnä autokirjoittivat artikkelin valmiiksi. Oikoluin siitä pois pahimmat mokat, mailasin tarkistuspyynnön haastatellulle ja ennen yhtätoista olinkin jo valmis kipittämään yliopiston kirjastoon hakemaan uusia tenttikirjoja.
Matkalla takaisin työpöytäni ääreen poimin kahvilasta mukaani salaatin ja toisen pikkuisen (0,7 l) kahvikupposen.
Diskurssianalyysipohdinnat tempaisivat mukaansa ja luin yhtä putkea kahteen asti jolloin havahduin lukemaan pikaisesti mailini (Juttu palannut hyväksyttynä haastatellulta ja lähti saman tien eteenpäin pomolle) ja sitten kamani kasaan kerättyäni juoksin kampuksen poikki luennolle. Saavuin juuri sopivasti akateemisen vartin myöhästyneenä – eli samaan aikaan opettajan kanssa.
Varttia vaille neljään asti venäjää.
Sitten autolle, hakemaan poika 16 v ja tämän ystävät omalta koulultaan ja surrutus halki lakeuden takaisin kotiin.
Kotona odotti päivällinen valmiina.
Syömässä eilen minä, puoliso, tytär 24 v, hänen miehensä 28 v ja poikansa 1 v, adoptiotäti, lapset 19 v, 16 v, 12 v, 3 v ja 2 v sekä lainalapset 12 v ja 13 v. Varsinaisena ”päivällisvieraana” oli lisäksi miehen ystävä Oulusta.
Ruoka oli osin adoptiotädin, osin tyttöjen 12 ja 13 v kokkaamaa. Jälkimmäiset ovat koukuttuneet leipomiseen viime aikoina. Siksi siis tagliatellen, salaatin ja pekonisienipastakastikkeen jälkkäriksi oli omenapiirakkaa ja vaniljakastiketta.
Ruoan jälkeen poika 19 v ja vävy 28 v lähtivät esikon taloon remppaamaan. Esikko ja puolisonsa ovat parin päivän lomalla pohjoisessa ja sillä aikaa pojat valmistelevat yllätystä, heidän yläkerran eteisensä lattiatöitä.
Tytär 24 v lähti vanhainkodille vapaaehtoistöihin ja poika 16 v samaan paikkaan ”yhteen projektiin”.
Tytär 12 v puolestaan lähti lainalapsien 12 ja 13 v kanssa tallille.
Minä, adoptiotäti, lapset 3v ja 2 v sekä tyttärenpoika 1 v lähdimme uimahallille.
Mies ystävineen jäi rauhassa kahvittelemaan ja vaihtamaan kuulumisia ennen kuin ystävänsä jatkaisi matkaansa kohti pohjoista.
Uimassa olimme noin kuudesta puoli kahdeksaan. Tytär 3 v alkaa jo pikkuhiljaa ”osata” ja on kovin innostunut osaamisestaan liukuessaan&räpiköidessään lastenaltaan päästä päähän. Pohdimme sitä olisiko oikeastaan kivempaa olla merenneito vai ei. Pyrstössä on toki etunsa mutta miten vedessä voi maalata vesiväreillä ? Se kun on yksi tyttären 3 v lempipuuhista.
Tyttärenpoika 1 v vieroksui ensin allasta huomautettuaan aivan oikein että vesi oli ihan ”märkää”, mutta innostui sitten enonsa 2 v kanssa palloleikeistä eikä enää märkyyden inhottavuutta muistanutkaan.
Pukuhuoneessa pikkuherralle 2 v iski uhma eikä hän halunnut pois hallista tai ainakaan panna vaatteita päälleen tai ainakaan yhtään mitään. Täysin ymmärrettävää. Kuka sitä nyt vaatteita tahtoisi kun nakunakin voi olla? ;-)
Autoin vaatteet kahdelle muulle ja odotin josko herran mieli pikkuhiljaa muuttuisi.
Pukuhuoneeseen pelmahti läheisen vastaanottokeskuksen nuoria ja muuan neidoista (noin 10-11 v?) kiinnostui uhmaavasta pikkumiehestä. Ymmärsin jutuista että hänellä oli (tai oli ollut? Ko pakolaiskeskukseen sijoitetaan pääsääntöisesti ilman perheitä Suomeen tulleita lapsia ja nuoria) saman ikäinen pikkuveli, joka oli ”nästan lika söt som du”. Huonolla ruotsilla hän houkutteli huonompaa ruotsia puhuvan pojan 2v ensin nauramaan ja sitten pukemaankin.
En ehtinyt edes kiittämään ennen kuin Neferiksi itsensä pojalle 2 v esittäytynyt tyttö hävisi suihkuhuoneeseen ystäviensä kanssa. Aulassa jätin vastaanottoon muutaman euron ja kuvailin Sisar hento suklaisen vastaanottovirkailijalle joka lupasi toimittaa palkkiojätskit oikeaan osoitteeseen.
Kotiin ajoimme ensin hautausmaan ja sitten adoptiotädin kodin kautta. Vikana heitin tyttärenpojan 1 v omaan kotiinsa.
Mies oli aloittanut iltapalan tekemisen ja mehun siivilöityäni suurustin osan ruusunmarjaliemestä keitoksi ja osan kaadoin pakastepurkkeihin tulevaa käyttöä varten. Poika 2 v selitti silmät loistaen isälleen kuinka oli melkeinuinut melkeinprinsessan kanssa jonka nimi oli melkeinnöffi ja joka oli tuoksunut KAAKAOLLE! (Parasta mitä poika tietää) Isänsä oli asiaankuuluvan kateellinen.
Talleilta palanneet ja itsensä pyykänneet tytöt 12, 12 ja 13 v vatkasivat päälle kerman JA lisäsivät jokaiseen annoskulhoon kääpiöruusunnupun.
Niin hienoja olivat, että oikein harmitti kun ei hoksannut valokuvaa ottaa.
Iltapalan jälkeen arkihommia; pienet nukkumaan, pyykkisulkeisia ja sensellaistelua. Vähän ennen yhdeksää lötsähdin koneelle lukemaan mailit.
Toisella koneella 12 vuotiaat viimeistelivät jotain läksyjuttuaan, kertoilivat kikatellen kuka koulussa on kenenkin kanssa ja muuta vastaavaa. Yölainalapsi 13 v puolestaan leikkeli muotikuvia omaan jutskakirjaansa.
Mailissa pomo tykkäsi kovasti jutustani ja kehui ankelinvaihdosta.
Olisin nauranut ääneen ja lähettänyt piilopottuilumailin takaisin ellei olisi laiskottanut moinen.
Ehdin hädin tuskin selata naamakirjan ja lukemani forumit kun puhelin soi. Tytär 22 v kysyi olinko kiireinen. Enhän minä ollut ja sovimme että hän voi pistäytyä. Syy pistäytymiseen selvisi saman tien. Tyttö oli ommellut itselleen paksuista muovipusseista (marimekkoa ja indiskaa yms) sadetakkia Valmiina se ei kuitenkaan ensinnäkään istunut niin kuin hän toivoi ja toisekseen hän epäröi käyttää siskoltaan samaansa ”myrkkyä”, joka tuli laittaa saumoihin jotteivät ne vuotaisi sateella. Päädyimme ompelemaan pienet kiilapalat kainaloiden alle liikkuvuutta lisäämään ja vekit sivuun ”muodon vuoksi”.
Sitten siirryimme verannalle ”maalaamaan” myrkkyä saumoihin.
Teinineidit seurasivat mukana ja tytär 22 v kertoili näille tarinoita ”traumaattisesta” lapsuudestaan mm. siitä kuinka äidillä oli niihin aikoihin tapana ajaa työ- ja kauppamatkat vanhalla tulipunaisella mopolla pitäen päässään ”mopoa suurempaa” punaista kypärää ja päällään ajotakkina keltaista sadetakkia, johon oli miranolilla piirretty ties mitä kuvia ja kirjoitettu vielä tiesmitäisempiä tekstejä.
Räävitön nuoriso nauroi kippurassa entiselle minälleni ja itse puolestani keskityin osoittamaan hillitöntä pitkämielisyyttä ENKÄ maalannut heitä sillä kamalanhajuisella tökötillä jota takin saumoihin sudin.
Pikkuhiljaa yhä tirskuvat teinit painelivat peteihinsä nukkumaan ja tytär 22 v lähti veljelleen, missä oli eilen paikallisen nuorison BB-ilta. (Nuoret ystävineen katsovat BBtä porukalla siten että katsomispaikka vaihtelee aina eri ihmisen luokse. Sillä lailla pikkupurtavaa tms tarjoaa aina eri ihminen eikä siitä synny kenellekään rasitetta, mutta – mikä on pojan 19 v mielestä hyvä pointti – jokainen joutuu silti edes päällisin puolin raivaamaan kämppänsä vieraskuntoon vähintään kerran kahdessa viikossa)
Minä jäin irvistelemään kankaankäsittelyaineen lemulle. Haisin mielestäni lähinnä formaldehydille mistä sain aiheen kiusoitella miestä, että oliko tämä nyt sittenkään aikoinaan harkinnut loppuun asti, kun meni ottamaan puolisokseen paljon itseään vanhemman naisen? Osasiko muka ennustaa että jo tässä vaiheessa muijansa lemuaisi balsamointiaineelle? Mummoloverit tajuan mutta muumiolover on jo pervoa. Jne.
Kiusoittelu päättyi yhteiseen suihkuun.
Balsamointiaineen hajukin hävisi.
Sen jälkeen poika 16 v näytti tietokoneelta alustavasti leikattua päivän projektiaan.
Tajusin miksi tietoja Haapasalosta oli tarvittu. Isosiskon ”työmaalta” (vapaaehtoistyö vanhainkodilla) oli tehty taas yksi pätkä . Tällä kertaa rouva X näppäili kanneltaan ja kertoili kuinka oli yli 80 vuotta sitten oppinut taidon äidiltään ja tämä puolestaan ”Väinämöisen tytöntytöltä”. Särisevä ääni, huumorintaju, selkeä orientoituminen enemmän menneeseen kuin nykyhetkeen teki pätkästä herkän.
Mies jäi auttamaan kuvankäsittelyn kanssa kun poika yrittivät luoda häivytyskuvaa joka siirtäisi rouvaX:n kasvoista Kreeta Haapasalon maalaukseen ja taaksepäin utuiseen väinämöishahmooon. Minä poimin kirjan kainaloon ja kiipesin vintille perhepetiin.
Muutama sivu diskurssintutkimusta ja simahdin. Havahduin vain puoliksi, kun mies vähän myöhemmin teki itselleen tilaa samaan sänkyyn.
Tönö hiljeni yöksi.
Mitvit?