Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
3-luokkalainen haluaisi saattajan koulumatkalle
19.08.2013 |
En tiedä mikä meidän 3-luokkalaista nyt yhtäkkiä vaivaa, kun alkoi illalla itkeskellä, että ei halua mennä yksin kouluun vaan haluaisi kulkea äidin kanssa. Ilmeisesti taustalla vanhempien ikävä koulupäivän aikana (jota on lapsen kertoman mukaan välillä) ja kun ehti tottua muutamana aamuna kulkemaan koulumatkan toisen vanhemman ja pienemmän sisaruksen kanssa. Itse olen vähän huolissani, että mistä tuollainen yhtäkkinen ahdistus lapselle pukkasi :( Onko teillä muilla ollut vastaavaa ja onko kestänyt kauan? Meillä lapsi on kulkenut matkat itsenäisesti ekaluokalta lähtien, joten tämä on uutta. Tänään lähti kaverin kanssa kouluun, saattamaan en suostu. Myöskin itsenäinen kouluun lähtö tuntuu kesän jälkeen jännittävän ja lapsi varmisteli, että olenko kotona, kun hän lähtee kouluun. Tokalla lähti itsenäisesti kouluun. Harmittaa ja huolestuttaa. Lapsi on muutenkin herkkä luonteeltaan. Mitään kiusaamista tms. taustalla ei ole.
Kommentit (28)
Ei ole tavatonta. Suomessa lapset itsenäistetään varhain ja pärjäämisen kulttuuri on voimakas. Englannissa alle 12-v ei edes saa olla yksin kotona ilman aikuisen valvontaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Klassinen koulukiusaaminen. Vanhempi ei sitä halua nähdä, opettaja ei siihen puutu.
Pakota menemään yksin. Lapsi oppii, että äiti ei välitä.
Ei kiusata. Kyse on siitä, että jostain syystä ei haluaisi kulkea yksin ja jotain eroahdistusta tässä on ilmassa, vaikea olla erossa vanhemmista pitkän kesäloman jälkeen. Tuttu juttu tuo teema, mutta ikinä ennen se ei ole tällä tavalla ilmennyt.
t. ap
No jos olet kotona kouluunmenoaikaan, niin miksi et saattaisi? Mäkin saatan aina kun voin, vaikka ysin aamuina se tietää myöhästymistä töistä. Ei kaikkien ole pakko olla niin saakelin reippaita ja pärjääviä, siis jos ei ole pakko.
Kyllä 3-luokkalaisen pitää voida ja kyetä kulkemaan koulumatka ilman äitiä/isää. Jos syynä on ahdistus niin se pitää hoitaa eikä pitkittämällä tilannetta saattamalla lasta kouluun. Jos lapsi ei koskaan saa sitä kokemusta, että hän pärjää ja osaa kulkea koulumatkan yksin niin tilanne voi vain pahentua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos lapsi on ekan ja toka luokan ajan kulkenut kouluun itsenäisesti niin mitä järkeä lähteä saattamaan kolmosella? Tuo voi olla ohimenevä vaihe ja jos jatkuu niin syytä kannattaa selvitellä. Jos kyseessä eroahdistus mitä ap arveli niin sitä voi hoitaa.
Mistä tiedät, että ei kiusata? Jos en saata lastasi etkä ole paikalla, niin mistä ihmeestä tuo täydellinen varmuutesi kumpuaa? Kysytkö, että kiusataanko ja lapsi vastaa, että ei?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tapahtuu, jos saatat lapsen kouluun? Sinä saat liikuntaa, lapsi turvallisen koulumatkan ja te yhdessä kivan kokemuksen. Onpa hirveää!
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:38"]
Ei kiusata. Kyse on siitä, että jostain syystä ei haluaisi kulkea yksin ja jotain eroahdistusta tässä on ilmassa, vaikea olla erossa vanhemmista pitkän kesäloman jälkeen. Tuttu juttu tuo teema, mutta ikinä ennen se ei ole tällä tavalla ilmennyt.
t. ap
[/quote]
No eikö eroahdistusta hoideta juurin niin että annetaan mahdollisimman paljon läheisyyttä? Eli jos voit saattaa niin saata ihmeessä, kyllä se vaihe ohi menee. Ei tee hyvää lapselle jos jätetään yksin turvattomuutensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime viikon kuljin lapsen kanssa kouluun ja olen omin silmin nähnyt, että ei kiusata. Kavereitakin on. Minulla ei ole mahdollisuutta saattaa lasta aamuisin kouluun oman työn takia.
Meillä kolmosen aloittanut ei pysty olemaan yksin kotona enää. Kesällä tapahtui eräs episodi, jonka jälkeen on kieltäytynyt olemasta hetkeäkään yksin. Pelästyi pahanpäiväisesti kotona, kun meille oli tullut sukulainen kylään. Siis päästin sukulaisen sisälle ja lapsi ei kai tajunnut sitä, kun oli takapihalla, vaikka mielestäni sanoin sen lähteissäni kauppaan. Oli tullut sisälle, kuuli ääniä toisesta päästä asuntoa ja lähti katsomaan. Tämä sukulainen oli juuri sillä hetkellä vaatehuoneessa kehoituksestani etsimässä tyynyjä ja peittoja lainaan. Lapsi kurkkasi huoneeseen ja kuuli vaan tuon äänen (puhui itsekseen), muttei tajunnut, mistä se tulee. Oli kiljuen juossut ulos kotoa paljain jaloin. Eräs naapuri löysi muutaman sadan metrin päästä ja lapsi vain itki hysteerisesti, että meillä on kummitus, joka puhuu "Kaisa-tädin" äänellä... Soittivat mulle ja sanoin, että se Kaisahan siellä on. Tulivat naapurin kanssa yhdessä katsomaan sisälle ja homma ratkesi siihen. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole suostunut olemaan minuuttiakaan yksin kotona... Millä tuon pelon saisi pois? Tietää, että se "Kummitus" oli Kaisa, mutta silti pelkää edelleen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:38"]
Ei kiusata. Kyse on siitä, että jostain syystä ei haluaisi kulkea yksin ja jotain eroahdistusta tässä on ilmassa, vaikea olla erossa vanhemmista pitkän kesäloman jälkeen. Tuttu juttu tuo teema, mutta ikinä ennen se ei ole tällä tavalla ilmennyt.
t. ap
[/quote]
No eikö eroahdistusta hoideta juurin niin että annetaan mahdollisimman paljon läheisyyttä? Eli jos voit saattaa niin saata ihmeessä, kyllä se vaihe ohi menee. Ei tee hyvää lapselle jos jätetään yksin turvattomuutensa kanssa.
[/quote]
Mistä tällainen käsitys, että eroahdistusta hoidettaisiin läheisyydellä? Fakta nyt vain on se, että 3-luokkalaisen pitäisi kyetä irrottautumaan vanhemmistaan koulumatkan ajaksi. Se, että häntä palattaisiin nyt saattelemaan kouluun, vaikkakin lapsen tarpeesta lähtien, kertoo vain siitä, että lapsen kehityksessä on tapahtunut jotakin takapakkia tunne-elämän saralla. Sitä kannattaa selvitellä jos kouluun yksin meneminen ei onnistu jatkossa ja tilanne vain pysyy tuollaisena.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:58"]
Meillä kolmosen aloittanut ei pysty olemaan yksin kotona enää. Kesällä tapahtui eräs episodi, jonka jälkeen on kieltäytynyt olemasta hetkeäkään yksin. Pelästyi pahanpäiväisesti kotona, kun meille oli tullut sukulainen kylään. Siis päästin sukulaisen sisälle ja lapsi ei kai tajunnut sitä, kun oli takapihalla, vaikka mielestäni sanoin sen lähteissäni kauppaan. Oli tullut sisälle, kuuli ääniä toisesta päästä asuntoa ja lähti katsomaan. Tämä sukulainen oli juuri sillä hetkellä vaatehuoneessa kehoituksestani etsimässä tyynyjä ja peittoja lainaan. Lapsi kurkkasi huoneeseen ja kuuli vaan tuon äänen (puhui itsekseen), muttei tajunnut, mistä se tulee. Oli kiljuen juossut ulos kotoa paljain jaloin. Eräs naapuri löysi muutaman sadan metrin päästä ja lapsi vain itki hysteerisesti, että meillä on kummitus, joka puhuu "Kaisa-tädin" äänellä... Soittivat mulle ja sanoin, että se Kaisahan siellä on. Tulivat naapurin kanssa yhdessä katsomaan sisälle ja homma ratkesi siihen. Sen jälkeen ei kuitenkaan ole suostunut olemaan minuuttiakaan yksin kotona... Millä tuon pelon saisi pois? Tietää, että se "Kummitus" oli Kaisa, mutta silti pelkää edelleen.
[/quote]
Jos tilanne ei ala helpottaa niin kannattaa olla yhteyksissä perheneuvolaan. Lapsi voisi päästä käymään siellä psykologilla ja voi auttaa ihan lyhytkin "hoitojakso".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 12:01"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:56"]
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:38"]
Ei kiusata. Kyse on siitä, että jostain syystä ei haluaisi kulkea yksin ja jotain eroahdistusta tässä on ilmassa, vaikea olla erossa vanhemmista pitkän kesäloman jälkeen. Tuttu juttu tuo teema, mutta ikinä ennen se ei ole tällä tavalla ilmennyt.
t. ap
[/quote]
No eikö eroahdistusta hoideta juurin niin että annetaan mahdollisimman paljon läheisyyttä? Eli jos voit saattaa niin saata ihmeessä, kyllä se vaihe ohi menee. Ei tee hyvää lapselle jos jätetään yksin turvattomuutensa kanssa.
[/quote]
Mistä tällainen käsitys, että eroahdistusta hoidettaisiin läheisyydellä? Fakta nyt vain on se, että 3-luokkalaisen pitäisi kyetä irrottautumaan vanhemmistaan koulumatkan ajaksi. Se, että häntä palattaisiin nyt saattelemaan kouluun, vaikkakin lapsen tarpeesta lähtien, kertoo vain siitä, että lapsen kehityksessä on tapahtunut jotakin takapakkia tunne-elämän saralla. Sitä kannattaa selvitellä jos kouluun yksin meneminen ei onnistu jatkossa ja tilanne vain pysyy tuollaisena.
[/quote]
No tietysti läheisyydellä. Se yksivuotiaskin, joka eroahdistuksessaan roikkuu äidissä, lopettaa sen roikkumisen sitä nopeammin mitä enemmän saa roikkua. Eli tankata läheisyyttä turvattomuuteensa.
[quote author="Vierailija" time="19.08.2013 klo 11:58"]
Viime viikon kuljin lapsen kanssa kouluun ja olen omin silmin nähnyt, että ei kiusata. Kavereitakin on. Minulla ei ole mahdollisuutta saattaa lasta aamuisin kouluun oman työn takia.
[/quote]
Ja sinä sitten uskot, että kun et ole paikalla, ei kiusata? Arvaapa, miten monelle lapselle koulussa sanotaan, että me hakataan sut kotimatkalla. Ei ne käy käsiksi, jos on joku aikuinen saattamassa, mutta kun lapsi on yksin, on kiusaaminen helpompaa.
Miksi ihmeessä lapset halutaan ensisijaisesti hylätä sen sijaan että vanhemmat yrittäisivät ratkaista asian? Oletusarvoisesti lapsi haluaa vain olla ilkeä vanhemmalle ja pyytää tätä saattamaan?
Mun kolmasluokkalainen on välillä iso ja välillä pieni. Saatan jos haluaa ja jos töiltäni pystyn. Ei tule varmaan montaa vuotta pyytämään.
Tuohon minäkin kiinnitän huomiota, että tilanne on UUSI. Siksi en suosittelisi minäkään saattamista vaan lapsen tukemista siihen, että edelleen kouluun yksin kulkeminen jatkuisi niin kuin aiemminkin. Ja miten tilannetta auttaisi se, että jos lasta on uhattu hakata koulumatkalla ja sitten vanhemmat paikkaisi tilanteen saattamalla? Ei mitenkään, se kiusaaminen tapahtuisi sitten jossain muualla ihan varmasti. Eli sinänsä en olisi huolissani kiusaamisesta, jos lapsi on sanonut että ei kiusata. Lapsi voi tietysti jättää kertomatta asiasta, mutta kaikkea ei voi vanhemmatkaan kontrolloida!
No voi tsiisus. Kiusaamista ei tapahtu joka ikinen päivä. Kerran viikossakin riittää. Lapsella voi olla jokin kokemus mistä ei uskalla/kehtaa puhua. Hän ei välttämättä itsekkään tajua missä vika on. Puhumalla asiat selviää. Itse ottaisin lapseni pelot tosissaan, enkä pitäisi niitä turhina höpötyksinä. Voi olla että lapsi pelkää matkanvarrella asuvaa koiraa, mummoa, pappaa tms. jotka ovat täysin harmittomia, mutta silti mielikuvituksen kanssa saavat pelottavat mittasuhteet.
Lapset näkevät maailman täysin eri vinkkelistä kuin me muut.
Itse kieltäydyin täysin kouluun menemisestä kiusaamisen takia aikanaan. Tilanne oli päässyt jo todella pahaksi ennenkuin asia selvisi vanhemmilleni.
Alue: Aihe vapaa
kiusataanko lasta koulumatkalla?