Miksi nuoret aikuiset (alle 30v) eivät hyväksy,
että reilusti yli 30-vuotiaat tietävät ja ymmärtävät maailmasta enemmän kuin he? Nuoret aina kuvittelevat tietävänsä jotain maailmasta, vaikka eivät tajua vielä mitään.
Kommentit (17)
Se nyt kuuluu siihen ikäkauteen ja on täysin normaalia.
Tiedetään kaikesta kaikki ja ollaan kuolemattomia. Siperia opettaa, sanotaan.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 19:08"]
Se nyt kuuluu siihen ikäkauteen ja on täysin normaalia.
Tiedetään kaikesta kaikki ja ollaan kuolemattomia. Siperia opettaa, sanotaan.
[/quote]Ei ole normaalia, jos vielä yli 20-vuotiaana kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken. Olen 21-vuotias ja en todellakaan kuvittele niin.
No eipä sitä ymmärrystä pelkästään ikävuosilla mitata. Joku viisikymppinen ei välttämättä ole joutunut käymään läpi mitään ns. kamalaa, kun taas joku parikymppinen on saattanut saada enemmän kuin tarpeeksi taakkaa kannettavakseen.
a) Kaikki nuorehkot ihmiset eivät kuvittele noin.
b) Nuoretkin tajuavat kyllä jotain, jotkut varsin paljonkin.
c) Perustyhmästä ihmisesti ei tule vanhaa ja viisasta vaan pelkästään vanha. Fiksu 20-vuotias ymmärtää maailmasta enemmän kuin 50-vuotias typerys.
d) Niin, mitenkäs tuo mustavalkoisuus..?
Mutta nelikymppisethän ne vasta tietävätkin ;) Sanoisin, että hyvin paljon riippuu siitä, kuinka katselee maailmaa. Avarakatseisesti vai putkilasien läpi. Jokaisella ikäkaudella omat ongelmansa, kyllä ne tulee kun vaan ikää karttuu.
T: melkein nelikymppinen
En kuvittele tietäväni läheskään kaikkea. En halua uskoa että ihminen milloinkaan on valmis. Eritoten työelämässä huomaan, että näitä kokeneempia ihmisiä on erilaisia. Oma esimieheni on vasta vähän päälle 40, mutta erittäin kokenut alallamme. Osaava ja taitava. Tiedän sen ja ihailen hänen kokemustaan. Hän osaa jakaa osaamistaan jotenkin oikein. Ei aliarvioi, näkee vahvuuteni ja auttaa minua itse löytämään ja oivaltamaan. Arvioi työtäni objektiivisesti. Uskoo minuun ja tietää mitä osaan. Tietää myös mitä kokemattomuus aiheuttaa. Välillä taas tapaan niitä, jotka tytöttelevät ja viestivät olemuksellaan etteivät anna mitään arvoa jo hankitulle osaamiselleni ja koulutukselleni. Naureskelevat ivallisesti ja pyörittelevät päätään. Poikkeuksetta nämä ovat joitain toimistotarvikevarastopäälliköitä joiden olen ajatellut paikkaavan huonoa itsetuntoaan nuorempien alistamisella. Itseään vanhempia he eivät uskalla arvostella. Arvostan vilpittömästä kokenutta ja vuosien aikana taitojaan kartuttanutta ihmistä. Jotenkin itsekkäästi näen heidät mahdollisuutenani. Eikö sukupolvet siirrä tietotaitoa toisilleen. Mutta niitä jotka paikkaavat omia epäonnistuneita valintojaan ja sivistymättömyyttään toista halveksimalla, en kertakaikkiaan osaa nähdä missään valokeilassa. Aloittaja voi ehkä miettiä omaa suhtautumistaan nuoriin aikuisiin. Jos sinulla on meistä tuollainen kokemus, voisiko olla että omassa suhtautumisessasi piilee syy kokemukseesi? On erittäin vaikea arvostaa ihmistä joka ei arvosta minua.
Erityisesti toivon, että minä opin sen taidon jolla kykenen näkemään ihmisen iästä riippumatta arvokkaana ja kehityskelpoisena. Haluan oppia näkemään jokaisen vahvuudet, haluan tukea niiden etsimisessä ja haluan tarjota onnistumisen iloa, oivaltamista ja mielekkäitä oppimiskokemuksia. Juuri näistä olen minäkin saanut nauttia. Niiden oikeiden, kokeneiden ja arvostuksen ansaitsevien aikuisten seurassa.
Pakko sanoa vaan sen verran, että kauhulla odotan tulevaisuutta jos en kerran vielä ole nähnyt, kokenut tai tajunnut mitään.
Eiköhän ymmärrys ole yksilöllistä. Tunnen monia vanhempia ihmisiä, joilla ei ole tarpeeksi ymmärrystä ja nuorempia ihmisiä, jotka ovat kokeneet kaikenlaista.
Elämänsä voi elää pussissa turhia mietiskelemättä ja ponnistelemattakin.
Meikäläinen on jo paljon yli 30, joten enköhän osaa arvostella.
Mitä, jos kertoisin teille, että tyhmätkin ihmiset vanhenevat.
Aloittajan ajatukset nuorten aikuisten ajatuksista vaikuttavat erittäin mustavalkoisilta.
Ite olen aina innolla jutellut itseäni reilusti vanhempien kanssa koska olen kokenut sen laajentavan maailmankuvaani ja tietämystäni.
Ja olen siis nuori aikuinen. Täytän 22v.
Eiköhän paljon ole kiinni myös siitä, minkälaista elämää elää ja mitä kaikkea ehtii kokea..
Kaikista pölhöintä on näiden nuorien hurahtaminen johonkin typeriin "aatteisiin" mm. Vela, kasvissyönti ym. kaikkea maan ja taivaan välintä ja sitten julistetaan ihmisille syvällä rintaäänellä kuinka tämä on se oikea asia.
No, useimmat onneksi tajuavat jonkin ajan päästä itsekin naurettavat jorinansa.
[quote author="Vierailija" time="03.08.2013 klo 19:33"]
a) Kaikki nuorehkot ihmiset eivät kuvittele noin.
b) Nuoretkin tajuavat kyllä jotain, jotkut varsin paljonkin.
c) Perustyhmästä ihmisesti ei tule vanhaa ja viisasta vaan pelkästään vanha. Fiksu 20-vuotias ymmärtää maailmasta enemmän kuin 50-vuotias typerys.
d) Niin, mitenkäs tuo mustavalkoisuus..?
[/quote]
peesi jokaiseen kohtaan, ISO PEESI.
Minä ymmärrän mielestäni enemmän kuin moni yli 30 vuotias tuttuni. Minulla on ikää vasta 24 vuotta, mutta kaksi lasta, olen yliopistossa, vanhempani ovat eronneet, olen itse ollut erilaisissa parisuhteissa (väkivaltaisessakin).. Olen kiertänyt maailmaa alaikäisenä (Afrikat ja Aasiat) ja väitän, että ymmärrän OIKEASTA maailmasta enemmän kuin moni, joka on vain kykkinyt täälä ja elää jotain kulissielämää jossain Espoon lintutarhassa..
Ihminen ei koskaan opi ymmärtämään maailmaa oikeasti. Ei sitäkään tajua, kuinka asiat voivat olla erilailla toisella puolella maailmaa, ennen kuin sen on oikeasti nähnyt.. Mutta ainiin, suomalaisen ajatustavan mukaan ei tarvitse tietää muuta kuin tästä Suomen elämänmenosta, kaikki muu on jotian ulkomaiden habitusta eikä sillä ole väliä..
Mielestäni yksilöiden arvostelu tai itsensä ylemmäs nostaminen on turhaa. Jokaisella on aikansa ja paikkansa. Itse olen vakaasti sitä mieltä, että olemme enemmän kuin fyysinen kehon ikä. Ns. vanhat sielut kyllä erottaa jo lapsesta lähtien. Toki aivojen kehitys ym. rajoittaa tiettyyn ikään asti, mutta nämä ovat vain hetkellisiä materiaalisia rajoitteita. Maailman ymmärtäminen on yksi juttu, mutta entä maailmankaikkeuden? Tai luojan?
Noh, olen toki nuori, enkä missään nimessä kuvittele tietäni kaikkea, mutta olen erittäin varma siitä, että jotain tiedän.
Ei ikä välttämättä katso kokemusten määrää. Esimerkiksi itselläni on kuollut läheisiä enemmän kuin suurimmalla osalla kolmikymppisistä. Luulen myös, että vaikkapa joku alle kouluikäinen Intian katulapsikin on kokenut melko paljon, vaikka nuori onkin.
Kyllä asiat vielä valkenevat alle kolmekymppisille ja elämään mustavalkoisesti suhtautuville! ;) *kokemuksen viisaalla äänellä*