Olen ollut monta vuotta lamaantunut

Tarkistuta kilpirauhasarvosi, vajaatoiminnassa ei jaksa tehdä mitään.

Ei kait kukaan yhden mulkun perään jaksa itkeä vuosia.

Voinko vaan mennä tk:hon ja pyytää kilpirauhasarvoja? Kiitos kommentista, ei kai sitä pitäskään minkään mulkeron perään itkeä yhtään. Tiedän kyllä.

Meressä on paljon kaloja. Ihania miehiäkin on paljon ja olet vielä melko nuori! Uutta matoa koukkuun siis, nii varmaan mielialakin paranee! :)

nosto

Auttakaa vielä! Oon kiitollinen kaikista kommenteistanne!

Terveyskeskuslääkäri laittaa sinulle laboratoriolähetteen. Kävin tänä aamuna lääkärillä ja itselläni olisi samanlaiset verikokeet edessä. 

Mitä mä sanosin? En halua millekään saikulle...

Ap

nosto

Ylipäätään se, että on kohtalaisesti aktiviteettia, nostaa mielialaa. Itsekseen möllöttely passivoi ja masentaa lisää. Aloita syksyllä joku uusi harrastus, missä tapaat ihmisiä.

Tuo parisuhteen päättymistä kannattaa varmaan vielä käsitellä jotenkin, kun se vielä selvästikin paljon vaivaa. Sinulla on sitten paremmat mahdollisuudet seuraavaan hyvää/parempaan parisuhteeseen. Minun kokemukseni mukaan elämässä voi nopeastikin tulla joku hyvä käänne, voit tavata uuden parhaan ystäväsi tai ihanan miehen tai innostua jostain asiasta, mikä ei aiemmin kiinnostanut yhtään mikä päivä vain.

(Edelliseen asiaan liittyen minua kauheasti surettaa ihmiset, jotka tekevät itsemurhan, koska tosiaan elämä on välillä tosi kurjaa ja se voi olla taas tosi ihanaa vaikka 2kk kuluttua.)

Jos mieliala on matalalla pitkään, niin kannattaa harkita myös jotain lääkitystä joksikin aikaa. Kun jaksaa taas tehdä muutoksia elämäänsä, niin se mieliala yleensä nousee eikä sitä lääkitystäkään tarvitse sitten välttämättä kovin kauaa. Itseäni harmittaa, etten aikanaan suostunut mitään lääkkeitä apatiaani syömään ja menetin sitten monta kaveria, kun käyttäydyin niin hankalasti.

Minäkään en muuten uskonut, että niitä ihania uusia miehiä olisi, kun ensirakkauteni jätti minut. Sitten parin vuoden päästä seurustelin toisen miehen kanssa, joka oli enemmän kaltaiseni kuin se ensirakkaus. Tämäkin mies kuitenkin jätti minut, mutta jaksan nyt uskoa siihen, että niitä muitakin miehiä on. :)

Ap, ei sinun tarvitse jäädä sairauslomalle, jos olet työkuntoinen. Arvelen, että teet työsi normaalisti, mutta kotona sitten lysähdät sohvalle makaamaan. Olenko oikeassa?

Jos kipirauhasarvot ovat pielessä, saat siihen lääkityksen. Eikä se estä sinua tekemästä työtä tai opiskelemasta, tai mitä ikinä nyt teetkin.

Jos olet masentunut, saat masennuslääkkeet ja lähetteen terapiaan, eivätkä nekään estä sinua käymästä töissä, jos vain jaksat. Minä otin itselleni sairausloman, koska en ollut työkykyinen. Aina en ole huolinut sairauslomaa vaan olen pinnistellyt töissä voimieni äärirajoilla. Tällä kertaa kuitenkin päätin kuunnella itseäni ja ennen kaikkea päätin olla itselleni armollinen ja otin sairausloman vastaan. 

Että epäilet väsymyksen syyksi vajaatoimintaa. Ei siinä saikkua saisi, jos sulla on se, vaan lääkkeet, tyroksiinin. Jos sulla yhtään on muita tyyppioireita, niin ei kannata luovuttaa, vaikka kilpirauhaskoe näyttäisi negatiivista. Nimittäin jos sulla on se, mutta sitä ei hoideta, se vaikuttaa oloon ja terveyteen pitkällä aikavälillä aina vain ikävämmin. 

Mulla oli nimittäin hoitamaton vajaatoiminta yli 10 vuotta, kun arvot olivat viiterajoissa, eikä kukaan tajunnut, että alakuloisuuteni, väsymykseni ja saamattomuuteni olikin kilpirauhasperäistä.

Kiitos edellinen viestistäsi. Mulla tuli kyyneleet silmiin, koska oon ajatellut kuolemaakin. Kai sitä pitäis ajatella, että on vielä paljon edessä.

Ap

Tarkoitin nroa 10.

Ap

Voithan sanoa lääkärille tuon, mitä kerroit aloituksessasikin. Kerro masennusoireistasi. Nykyään mon lääkäri jo taitaa osata itsenäisestikin teettää potilaalla masennustestin (kysely) ja laittaa lähetteen kilpirauhaskokeeseen. Jos sinulle sattuu kuitenkin sellainen lääkäri, joka ei näin tee, pyydä niitä. Sano, että haluat selvittää, miksi et jaksa enää mitään. 

Kiitos kaikki ihanat ihmiset!

Ap

Masennusdiagnoosia ja -lääkkeitä ei kannata ottaa, jos kilpirauhasta ei ole su

ljettu pois huolellisesti ja jos sulla on muitakin vajaatoiminnan oireita. Niihin kun ei masennuslääke ole ratkaisu. Mulla oli 3 vuotta masennuslääke, eikä se sitä tarmoa tuonut. Vasta kun sain oikeaa hoitoa "masennukseeni". Googlettamalla löytyy niitä muita oireita. Ja huom. kaikilla ei ole kaikkia oireita, joten jos et palele (en minäkään) niin ei tarkoita, ettekö voisi olla vajaalla ja tarvita kilpirauhashoitoa. 

Joku sanoo kohta, että tyrkytän tätä, mutta en todellakaan niille, joilla on hyvin tutkittu, ettei kyse ole siitä. Mutta kun on yli 10 vuotta hukannut elämänsä parhaista vuosista, kun lääkärit eivät aina tätä tunnista, niin ei toivo sitä kenellekään toiselle syyttä.

t. 12

Mullakin oli viimeisinä aikoina ennen hoidon saamista itsemurhamietteitä.

t. 12

Olet masentunut. En ole lääkäri, mutta kuoleman ajattelu ja passiivisuus/haluttomuus omassa elämässä (työn hoidat mutta muuta elämää ei enää ole eikä mikään kiinnosta) ovat masennuksen oireita. 

Tuskinpa enää kaipaat miesystävääsi, tosiaan parin vuoden kuluttua erosta koko homma ei yleensä tunnu enää missään. Luultavasti ero on vain laukaissut sinulla masennuksen, tai se mitä olet eron jälkeen tehnyt (et mitään, linnoittautunut kotiin) on aiheuttanut masentumisen.

Kilpirauhasarvot tarkistetaan jos hakeudut lääkäriin, ja jos ne ovat kunnossa, harkittavaksi tulee mielialalääkityksen aloittaminen. Mutta lääke yksistään ei ole riittävä apu, tarvitset myös jonkun luottamuksellisen tahon jolle puhua. Tuntematon ammatti-ihminen pystyy ehkä olemaan objektiivisempi kuin ystävät, ja he eivät yleensä lauo sitä mitä monet ystävät sanovat: ota jo itseäsi niskasta kiinni.

Koska kotona löhöily ei ole oloa tähänkään mennessä helpottanut, ehkä sairaslomaa ei kannata ensimmäiseksi hakea. Silloin jäisit 24/7 sinne sohvanpohjalle. Jaksaisitko mennä johonkin harrastusryhmään? 

Ihan varmasti sulla on vielä paljon edessä rakas ihminen! Ja jos kyseessä olisikin masennus ilman fyysistä taustaa, niin mielialalääkkeet ovat kokeilemisen arvoisia. Niistä pääsee eroon, jos eivät auttaisi ja monelle auttavatkin. Monelle ne voivat olla se sysäys ulos pahimmasta. Voisit saada myös ehkä kelan korvaamaa psykoterapiaa jos haluaisit, koska kriteerinä kelalla on työkyvyn olo uhattuna. Sitä tarjosin itse aikoineni ja sain terapiaa. Vaikka mun terapiantarpeeni syntyi lähinnä siitä, kun en mitään koskaan jaksanut, niin totta kai sitä vuosien mittaan masentuu.

Sitä sitten pohdittiin terapiassa, ja se minut jaloilleni (opiskelemaan ja työhön) auttoikin, mutta ilo palasi minulla vasta sen kilpirauhashoidon myötä, koska se oli minulla kaiken syy siellä taustalla. Tsemppiä ja jaksamista sinulle <3 t. 12

Kiitos teille kaikille! Varaan maanantaina lääkäriajan ja haluan myös ne kilpirauhasarvot. Mulla on oikeesti kyyneleet silmissä tästä avusta (ihan terve merkki varmaan, kun en oo itkenyt/nauranut kahteen vuoteen).

Ap