Miehen tytär ilmoitti tänään, että:

Hihkuisin riemusta, että vihdoinkin siitä kakarasta päästiin.

Ymmärtäväisesti. Teini on vihainen isälleen, kun hän tekee uuden lapsen. Varmaan on kakkoseksi ja vähemmälle huomiolle jäämisen pelkoa.

En varmaan reagoisi juuri ollenkaan, mies sen sijaan saisi jutella tytön kanssa siitä miten tärkeä hän on isälleen, ja että mikään ei muutu vaikka teille tulee vauva.

Tulee kuitenkin.

Ei ole mitään ihmeellistä että teini sanoo jotain tollaista. Ne nyt on aina kaikkea vastaan. Kyllä se mieli yleensä muuttuu aina 10 sekunnin jälkeen.

Ja tuon ikäiselle on noloa ja kauheaa ajatella, että "nyt ne on tehneet sitä", kun kerran vauva on tulossa. Tyttö on ehkä elätellyt toivoa, että isä menisi takaisin kimppaan äidin kanssa, mutta vauva uuden naisystävän kanssa on viimeinen sinetti sille, ettei näin tule tapahtumaan.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:32"]

En varmaan reagoisi juuri ollenkaan, mies sen sijaan saisi jutella tytön kanssa siitä miten tärkeä hän on isälleen, ja että mikään ei muutu vaikka teille tulee vauva.

[/quote]

Typerää sanoa, että mikään ei muutu. Tietty muuttuu. Mut tokihan tytär on isälleen yhtä tärkeä jatkossakin kuin tähän asti.

Ihan normaali reaktio. Tietää varmaan, että rupeat hyljekimään häntä, jos et sitä jo nyt tee.

No pnhan se ymmärrettävää. Perintöhän siinä puolittuu. Eikä 14 vuoden ikäerolla lapsista tule edes mitään kavereita keskenään. 

Mies juttelee tyttärensä kanssa, kertoo ettei hänen tunteensa muutu tytärtään kohtaan vaikka vauva tuleekin, hän on silti yhtä rakas ja tärkeä ja kuuluu yhtälailla perheeseen niinkuin vauvakin.

Toi on herkkä ikä, tyttö on itse kasvamassa naiseksi ja tunteet vellovat muutenkin.

Isänsä vastasi tekstariin, että; "Tulisit vaan kun isällä on sinua ikävä". Sen jälkeen ei ole lapsesta kuulunut mitään!

ap

Ole onnellinen, että olet raskaana, koska mun mies jus pelkää tätä reaktiota, ja jään ilmeisesesti lapsettomaksi. Ukko selvästi torjuu mut  kun on menkoista mennyt tietty aika....

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:35"]

No pnhan se ymmärrettävää. Perintöhän siinä puolittuu. Eikä 14 vuoden ikäerolla lapsista tule edes mitään kavereita keskenään. 

[/quote]

Tätä minäkin olen miettinyt: siis sitä, että jos nyt suostuisin miehen toiveisiin lapsesta, niin minun esikoisesta ja vauvasta tuskin tulisi mitenkään läheisiä. Vai tulisiko? onko sisarusrakkaus kuitenkin olemassa vaikka ikäeroa olisi kuinka?

Antakaa närkästyksen mennä ohi ja kohdelkaa häntä kuten ennenkin. Kyllä se siitä.

Se haluaa nyt huomiota ja vakuuttelua, että siitä välitetään ja ollaan kiinnostuneita sen olinpaikasta. Isänsä kannattaisi laittaa nyt useampi tekstari ja soitella. Vaikkei teini vastaisi mitään, viestit ei ole turhia :)

Ei se kertaviesti välttämättä mitään auta. Jos esim. on ollut ilman sisarusta 14 vuotta niin se oikeasti voi olla kova paikka. Kaikki hössöttää vauvasta, tuo vauvalle lahjoja, vauva sitä ja vauva tätä. Saattaa vaatia paljonkin aikaa ennen kun helpottaa.

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:36"]

Isänsä vastasi tekstariin, että; "Tulisit vaan kun isällä on sinua ikävä". Sen jälkeen ei ole lapsesta kuulunut mitään!

ap

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:36"]

Isänsä vastasi tekstariin, että; "Tulisit vaan kun isällä on sinua ikävä". Sen jälkeen ei ole lapsesta kuulunut mitään!

ap

[/quote]

Tyttö murjottaa aikansa, sitten leppyy ja unohtaa koko jutun. Teinit vaan ovat sellaisia. Hyvä kun miehesi laittoi tuollaisen tekstarin, kyllä se siitä :)

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:29"]

"En tule teille jos kerran teille tulee se vauva, ei paljoa kiinnosta."

Ikää 14 v, kuinka reagoistte?

[/quote]

No meidän omat yhteiset lapset 14, 12 ja 10 olis ihan samaa mieltä sun tytärpuolen kanssa, vaikka meillä kaikilla olisi sama isä

Oikeastiko mietit muiden reagointeja etkä tiedä, miten sinun pitäisi reagoida?

Et voi tosissasi loukkaantua toisen ymmärrettävästä pelosta. 14-vuotias on vielä lapsi, vaikka saattaa jo aika isolta ja aikuiselta tuntuakin. Myös 14-vuotiaan identiteetti on hauras ja vasta rakentumassa, pelko aikuistumisesta ja kasvamisesta, ystävien hyväksynnästä ja oman kehon muutoksista ovat jo oikeasti ihan liikaa, ja päälle pitää vielä jännittää ja pelätä isän rakkauden menettämistä. Murrosikäiselle isot muutokset eivät oikeasti ole hyväksi, ja näkee oikein hyvin teinin reagoinnista, ettei häntä ole fiksulla tavalla valmisteltu ja ohjailtu tähän muutokseen.

Miten reagoisin? Kertoisin kaipaavani häntä ja toivovani todella, että hän tulisi edelleen niin kuin ennenkin ja loisi hyvän suhteen vauvaan. Selittäisin, miten tuntuisi tyhjältä, kun en voisi jutella hänen kanssaan ja jakaa kokemusta vauvasta hänen kanssaan ja että ikävöisin häntä kovasti. Selittäisin, että vauva ei muuta sitä, mitä hänen ja minun ja hänen ja isänsä välillä on ja että uskoisin hänestä tulevan ihan loistava isosisarus.

Pyytäisin myös isäänsä juttelemaan hänen kanssaan ja nimenomaan ymmärtäväisellä ja rakastavalla otteella. Sopisimme yhdessä, miten oikein keskittyisimme odotusaikana häneen ja heti vauvan syntymän jälkeen huomioisimme kaikin tavoin. Sisarussuhde on tärkeä, vaikka ikäero onkin iso. Toivoisin oman lapseni takia, että osaisin hoitaa tämän lapseni elämän tärkeän ihmissuhteen oikein, sillä vaikka kummallakaan ei ole velvollisuus pitää toisesta, niin jonain päivänä he joutuvat tekemään vanhempiaan koskevia päätöksiä ja kenties olemaan tukena toinen toisilleen. 30-vuotiaana ei 44-vuotias isosisko tunnu kovin iäkkäältä.

Siis olen numero 18, ei teinit halua enää vauvasisaruksia, vaikka olisi samat vanhemmat kaikilla

[quote author="Vierailija" time="16.08.2013 klo 20:30"]

Hihkuisin riemusta, että vihdoinkin siitä kakarasta päästiin.

[/quote]

Onko tämä palsta joku teinipalsta ? Kommenteista ajattelin...