nainen! oletko ollut/oletko ulkomailla töissä?

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 16:19"]

siis niin, että ihan itse olet paikkasi ulkomailta hakenut ja muuttanut. mikä ala, missä päin? onko perhettä? lähtisitkö uudestaan/palaatko suomeen?

[/quote]

Miksi kysyt?

siksi kysyn, kun kiinnostaa. suurin osa tietämistäni ulkomailla asuvista naisista on kotirouvina.

Lähdin miehen työn perässä, mutta löysin melko pian hyvät työpaikat sekä Singaporesta että Lontoosta, joissa asuimme 1+3 vuotta. Minulla on Suomessa suoritettu KTM-tutkinto, joka tuntui riittävän työnhaussa pankkisektorilla.

siis suurin osa tietämistäni ulkomailla asuvista suomalaisista naisista :)

ap

Olin Briteissä jonkun aikaa yliopistolla töissä. Itse hankin paikan, ja mies tuli perässä (teki ei paikkaan sidottuja freelancer-hommia). Perhe perustettiin vasta Suomeen palattua. Voisin muuttaa takaisin, mutta lasten suhteen se ei juuri nyt ole mahdollista.

[quote author="Vierailija" time="29.08.2013 klo 16:19"]

siis niin, että ihan itse olet paikkasi ulkomailta hakenut ja muuttanut. mikä ala, missä päin? onko perhettä? lähtisitkö uudestaan/palaatko suomeen?

[/quote]

minä olen ollut aikanai opikelemassa ulkomailla, sitten suomalaisen työnantajan  lähettämänä ja nyt olen lähdössä ulkomaisen työnantajan palvelukseen. 

Olen humanistisen alan tutkija.

On perhe, puoliso ollut jo opiskeluaikoina, myöhemmmin lapsikin. Perhe ei lähtenyt mukaan vaan on viettänyt "matkaelämää" molempien kotien välillä. Nyt puoliso on lähdössä. Teini-ikäinen lapsi jää Suomeen kouluun.

Kuten kuviosta näkyy, olen lähtenyt uudestaan ja lähdössä taas. Ja palannutkin olen ja palaan sitten taas aikanaan.

Toimin nuorempana prostituoituna Berliinissä. Sain itse "paikan". On perhettä, enkä lähtisi uudestaan.

Olen ollut 15 vuotta eu-virkamiehenä ja olen edelleen. Ihan itse hain ja tulin töihin, mies tuli mukaan "kotirouvaksi", myöhemmin hänkin meni töihin.

minä hankin itselleni työpaikan ja mies ja 3 lasta muuttivat mukana. mies jatkoi omaa duuniaan etänä. ollaan oltu keski-euroopassa jo 14 v, palaamme suomee ainakin lämpimiksi kuukausiksi joskus. olen edelleen saman työnantaja palveluksessa ja mies on perustanut oman firman. 2 lasta on syntynyt lisää ja 2 vanhinta opiskelee omillaan.

Saksassa kahteen otteeseen töissä pienessä hotellissa (perheyritys). Ruotsissa kotikielenopettajana 3½ vuotta. Molemmilla kerroilla omin nokkineni.

Kylla, itse hain paikkaa ja sain sen (toisesta Euroopan maasta), silloin oli yksi lapsi ja muutin hanen kanssaan. Mies jai viela kotimaahan toihin. Sille tielle olen jaanyt. Nyt asumme jo kolmannessa maassa, mies on muuttanut tanne myos ja meilla on nelja lasta.

Tutkijana. Hankin paikan ja rahoituksen suomesta. Mies hankki itselleen töitä headhunterin kautta. Esikoinen oli 6 kk kun lähdettiin.

Olen tehnyt töitä ulkomailla, vieläpä maassa, jossa asuvista suomalaisista naisista aika moni on kotirouva. Mutta niin on kyllä paikallisistakin, pitää muistaa, että Pohjoismaita lukuunottamatta naisten töissäkäynti on muualla maailmalla huomattavasti Suomea alhaisemmalla tasolla. Joten ellei ulkomaille tosiaan ole suoraan hakeuduttu töihin esim. asiantuntijatehtäviin, myös aika moni sellainen nainen, joka Suomessa tekisi töitä, "ajautuu" ulkomailla kotirouvaksi.

Lähdin alunperin kesätöihin Italiaan. Tapasin miehen, ja olimme kumpikin sen verran nuoria ja persaukisia, että töitä oli tehtävä. Löysin ns. siistiä sisätyötä äärimmäisen helposti, käytännössä ensimmäinen haastattelu poiki työpaikan.  Työskentelin kaupallisella alalla, tukkuliikkeessä vienti- ja tuontiassistenttina. Mitään koulutus minulla ei kyseiselle alalle ollut, sain paikan ihan kielitaitoni ansiosta - italian kieltä olen opiskellut myös yliopistossa, englantinikin oli italialaisesta näkökulmasta todella vahvaa, ja pystyn vastamaan puhelimeen kolmella muullakin vieraalla kielellä. Kuvaavaa on, että jossakin vaiheessa minä, joka en siis puhu sen paremmin italiaa kuin englantiakaan äidinkielenäni, käänsin tuotteiden esittelytekstejä ja käyttöohjeita, koska se sujui minulta paremmin kuin paikallisilta. :-D

Työsuhteeni oli vakinainen ja työnantajani hyvämaineinen. Hyvin mielelläni olisin töissä jatkanut suhteen kariuduttuakin, mutta ikävä tosiasia on, ettei yksinasuja yleensä pärjää Italiassa palkkatuloilla, joten jouduin muuttamaan takaisin Suomeen. Nettopalkka ilman ikälisiä oli alan sopimuksen mukaisesti 10 vuotta sitten oli alle 900 euroa/kk:ssa, eikä ole tuosta mihinkään noussut, koska Italiassa ei ole tutkitusti tapahtunut minkäänlaista palkkakehitystä sitten 2000-luvun alun. Olen edelleen yhteydessä tuon aikaisiin työkavereihini, useimmat jatkavat samassa firmassa edelleen, ja tienaavat nyt ikälisineen nettona 1100 euroa/kk. Suomessa kyllä käsittääkseni nettoansiotkin ovat noissa töistä - en ole täällä enää ollut puhtaissa assarihommissa, muutamaan otteeseen haastattelussa - lähempänä 2000 euroa/kk:ssa nykyään, vientiteollisuuden parissa jopa suuremmat.

Suomalaisessa telekommunikaatiofirmassa muutaman vuoden ajan. Myös mies oli samalla paikkakunnalla töissä, joten muutimme sinne yhdessä. Hain siis paikkaa ennen lähtöämme, ja onnistuin saamaan paikan todella nopeasti. Palasimme Suomeen, kun elämäntilanteemme muuttui (läheinen sairastui). Lähtisin ihan koska tahansa uudestaan. Ei lapsia.

Joo olen itse hakenut töitä ja saanut, olen ollut Lontoossa ja nyt Sveitsissä, finanssiala, lapsia on, mies mukana ja työllistyi myös, en osaa sanoa palaammeko.

Hain opiskelemaan ulkomaille ja sitä kautta jäin töihinkin. Mies suomalainen ja muutti vuokseni myös ulkomaille. Sai reilun vuoden työnhaun jälkeen töitä myös, nyt siis molemmat vakitöissä ulkomailla.

Olen ollut asiantuntijatehtävissä ulkomailla viimeisten 15 vuoden ajan, myös joitain lyhyempiä jaksoja jo sitä ennen. Aluksi yksin, sittemmin mies seurasi perässä oman alansa töihin. Emme ole näillä näkymin palaamassa, elämä on kuitenkin täällä.

Olen ollut. Kahdessa suuressa kansainvälisessä firmassa ja ihan itse hain paikkoja. Nyt olen Suomessa. Voisin lähteä jos tulisi hyvä työtarjous, mutta ei ole mitään hinkua minnekkään.