Lue keskustelun säännöt.
Miten auttaa huonosti voivaa ystävää
01.08.2013 |
Olen ihan neuvoton. Minulla on ystävä, sanotaan vaikka Kalle, työtön ja sinkku, 24-vuotias. Kalle on jo pitkään ollut ahdistunut ja voinut huonosti. Hän ei pysty olemaan tuntiakaan yksin, vaan on koko ajan jonkun nurkissa. Hän treenaa koko ajan, ja kärsii hirveistä ulkonäköpainesta. Kalle puhuu puhelimeen jatkuvasti, vaikka olisi illallispöydässä hän puhuu tasan niin kauan kuin toinen osapuoli haIuaa. Itkee ja pohtii huonoa lapsuuttaan jatkuvasti. En enää keksi mitä tehdä, kun tilanne alkaa luisua siihen etten enää kutsu Kallea kylään / halua viettää aikaa hänen kanssaan, koska rupean itsekin jo ahdistumaan kun kaikki on aina niin huonosti. En osaa lohduttaa enää, en keksin mitä sanoisin kun kaiken olen jo yrittänyt. Kalle käy myös psykiatrilla. Lisäksi minua on alkanut häiritsemään Kallen kyky sopeutua kaikkeen, mukautua riippuen seurasta ja uskomaton kyky keskutella mistä vain ja olla AINA samaa mieltä. En enää tiedä kuka hän oikeasti on, kun hän tuntuu aina vain muokkaavan itseään seuran mukaan.
Poden huonoa omaatuntoa asiasta, mutta pelkästään puhelimessa puhuminen Kallen kanssa on nykyään todella raskasta.
Kommentit (7)
Ystäväsi vaikuttaa psyykkisesti huonovointiselta, sinuna patistelisin ystävääsi ottamaan psykiatrisen hoidon aikaisempaa tosissaan. Hoitokeinoja masennukseen kyllä löytyy (lääkitys [esim. sssr, neuroleptit], terapia, nykyään jälleen myös lobotomia), jos sellaista vain haluaa vastaanottaa. Samoin voisit kehoittaa ystävääsi rentoutumaan. Ehkä esimerkiksi yhteinen bilereissu shottien ja hyvän musiikin parissa antaisi hyvän alun toipumiselle? Humalassa hän saattaisi myös osoittaa omia mielipiteitänsä enemmän, ihmiset harvoin jaksavat vetää roolia muutaman kupposen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tässä nyt muutama shotti auta. Ystäväni on humalassa aivan samanlainen. Olen ehdottanut terapian jatkamista. Lääkitystä ystäväni ei suostu edes harkitsemaan.
Ap.
Etsikää sille koko kaveriporukalla töitä ja tyttöystävä. Otatte siitä teille oikein harrastuksen. Hän on juttujen keskipisteenä ja hänelle halutaan vain hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samassa vastauksessa shotit ja lobotomia...voi tsiisus mitä asiantuntijoita!
Luulen, että olin itsekin aikoinaan Kallen kaltainen. :( Olin tuolloin vuotta tai paria Kallea nuorempi, mutta niin kauheassa puristuksessa itseni ja ympäriltä tulevien vaatimusten kanssa (lisättynä omasta mielestäni, ja objektiivisellakin tasolla, hlvetillisellä lapsuudella), että elämä tuntui aivan liian vaikealta. Pari silloista ystävääkin menetin tuon vaiheen myötä, sillä olin aivan varmasti todella ankeaa seuraa! Mutta tuo todellakin oli pahinta masennuskautta, eikä elämä silloin juuri mitään hyvää tuntunut antavan. Psykoterapiassa kävin itsekin, se osaltaan varmasti myös auttoi.
Koeta pysyä Kallen rinnalla jollakin tasolla, jos vaan suinkin kykenet. Jos et, niin syy ehkä kannattaa kuitenkin kertoa: että sinua ahdistaa hänen ahdistuksensa niin paljon, ettet kykene jatkamaan samaan tapaan. Minulle toinen "menetetyistä" ystävistäni sanoi kerran, kun vatvoin ajatuksiani ja kuolemaakin ehkä jotenkin kaipasin, että "tapa sit ittes". Siinä tuli hänen rajansa vastaan, vaikkei ystävyytemme tuohon tokaisuun vielä päättynytkään, vaan näimme kyllä toisiamme vielä tuonkin jälkeen, joskin harvakseltaan. Mutta hänelle en asiaa enää vatvonut, ja toisaalta oli jopa aivan hyvä, että hän noin napakasti sanoi. Sillä muistan kyllä, että se pisti minut ajattelemaan toimintaani ja sitä, halusinko oikeasti luopua elämästäni. En todellakaan halunnut.