Höpisettekö te koko ajan koirallenne, kun ulkoilutatte sitä?
Mietin vain, että onkohan minussa jotain vikaa, kun en jaksa ulkoillessa jutella koiralle enempää kuin korkeintaan pari tiukka "ei!"-kieltoa ja ehkä joskus jonkun "hyvä poika"-kehun rapsutuksen kera, jos koira on käyttäytynyt oikein fiksusti.
Sitten tulee vastaan näitä taluttajia, jotka puhua pulputtavat jatkuvasti: " hyvä kulta, nyt mennään... katsos sieltä tulee hauva vastaan... ollaas nyt nätisti, jooko... hienosti meni...kohta pääset kotiin syömään / nukkumaan / isin luo"
Ei se höpinä minua haittaa, mutta jotenkin koomista tuo on. Taidan olla tunteeton kyynikko.
Kommentit (15)
Valitettavasti. Olen yrittänyt päästä siitä eroon, mutta välillä huomaan juttelevani sille kuin ihmiselle.
Metsässä jossa pelkään isompia elukoita, juttelen välillä kovaankin ääneen.
Kyllä juttelen koiralle. Ulkoilutan koiraa yleensä metsässä ja siellä voin puhella tyyliin: odotapas hetki kun tuossa on hyvännäköisiä vattuja. Nämä juttelut eivät siis ole käskyjä koiralla vaan ihan vaan sellaista turhaa perusrupattelua.
juttelen joo, en nyt jatkuvasti mutta turhan paljon välillä, sitten hävettää jos joku kuulikin. Mutta meillä on aina ollut eläimiä ja minulla on aina ollut tapana puhua niille, vaikka oikeasti puhun itsekseni, on vaan helpompi puhua kun kohdistaa sen puheen jollekin. Eihän se koira siitä mitään tajua, mutta ei sen tarvitsekaan.... Ulkona olisi tarkoitus olla höpöttämättä vaan ainoastaan ajatella asiat, mutta tulee tosiaan välillä puhuttua ääneen
En juttele koirille lenkillä, hyvin vähän kotonakaan. Karkeasti arvioiden ajattelisin että ne höpöttäjät on sellaisia jotka inhimillistää koiran, ts ajattelevat että se oikeasti ymmärtää mitä sille jutellaan, tai ainakin haluavat uskoa niin. Ohitustilanteessa tosin saatan toiselle koiralle jutella vähän aikaa rauhoittavasti jos meinaa mennä kierroksille, kun se pelkää vieraita koiria (ja en siis oleta että koira ymmärtää sen puheen, mutta äänensävyn ja oman korostetun rauhallisuuteni kyllä). Harrastusmenoissa kyllä, esim. ennen omaa koesuoritusta saatan osana vireeseen nostatusta jutella koiralle innostavasti.
Itselläni ei ole koiraa. Lenkkeilen joskus naapurin kanssa jolla koira mukana. Jostain syystä, en itsekkään ymmärrä miks, niin juttelen sille koiralle. Juttelen myös naapurin kanssa ;) . Naapuri ja koira tosi kivoja!
No tietysti käskyjä sanon tyyliin ohitustilanteessa "ohi" mutta kyllä mä muutenkin puhelen niille esim että ei me nyt sinne olla menossa, mennään käymään tuolla tms.
kyllä tulee juteltua koiralle :) En sentään mitään päivän kauppalistaa sille käy läpi, lähinnä tuollaista "mennääns tänne päin, katos mitä täällä on, tuu kattomaan, odota, vierelle, tuu ottamaan marjoja, jne...." Ihan perusjuttuja siis, kotona kyllä tulee välillä lässyteltyä liikaakin. Ei pitäisi, tiedän. Koira on kuitenkin minulle tärkeä kaveri, sen lähellä tulee oltua paljon ja sille tottakai juttelee myös. En osaa kuvitella etten juttelisi, mutta toisaalta en ihmettele jos joku toinen ei juttele koiralle samalla tavalla kuin minä.
Mua ihmetyttää enemmän ne, jotka ei ota koiraan mitään kontaktia muuten kuin hihnasta kiskomalla. Minä en juttele koiralle mutta puhun sille aika paljon tyyliin, "tulepas", ohita", "hop hop", "ä-ä" (= ei vedä :-)) jne. Sillä lailla hihnaa ei tarvitse kiristää juuri ollenkaan ja koira on erittäin hyvin hallinnassa myös vapaana ollessaan. Ehkä nämä mykät hihnasta nykijät eivät pidä koiriaan irti koskaan?
Miksi kaikki eivät voi olla samanlaisia kuin minä? Olisi heidänkin elämänsä paljon järkevämpää!
Kyllä minä niille aika paljon juttelen. Juttelen kotonakin niille, miksipä sen lenkillä lopettaisin? Ei minua kiinnosta sekään yhtään pitävätkö jotkut muut minua outona. Mutta en minäkään toisaalta pidä outona niitä jotka ei juttele koirilleen juurikaan.
Ja minä en siis juttele tuontapaisia kuin aloittaja vaan paljolti yksinpuhun, mutta koirille. Voin esim. kertoa mitä näen maisemassa ja kysellä minnepäin haluaisitte mennä. Voin myös kertoa työpäivästäni ja pohtia ääneen. Kunnon kylähullu siis!
Oletan, että kyse on ohitustilanteesta? Mulla höpötyksen taso riippuu vastaantulijasta. Jos vastaantulijasta näkee, että se on rauhallinen ja osaa ohittaa nätisti, silloin vaan ohitetaan mitään sanomatta. Jos taas vastaantulijasta näkee, että mahdollinen konflikti on tiedossa, otan oman koirani kontaktiin tuollaisella höpinällä. Silloin koira keskittyy minuun eikä mahdollisesti provosoivaan vastaantulijaan. Usein tahdon höpinällä myös viestittää vastaantulijalle, että me ei tahdota tutustua. Eli siis sanon omalle koiralleni tyyliin "ohi vaan nätisti, nyt ei jäädä nuuskimaan" tms.
Eli en höpise koiralleni koko ajan kun ulkoilutan sitä, höpinä riippuu vastaantulijasta.
Kyllä minä höpötän koko ajan. Matkan varrella on paljon risteyksiä, joten täytyy vähän väliä hokea "seiso" ja "yli". Jos koira yrittää kiertää jonkun puun tms. väärältä puolelta niin, että hihna jää kiinni, sanon "väärä puoli", ja koira ymmärtää heti kiertää esteen toiseen suuntaan. Samoin kehun pissaamisesta ja kakkaamisesta. Ohitustilanteessa höpöttelen rauhoittavasti, koska koira hiukan pelkää kulmakunnan vihaisia rekkuja. Samoin höpötän iloisesti aina kun koira katsoo minua. Välillä myös harjoittelemme pitkällä kadunpätkällä, jos se sattuu olemaan hiljainen, pysähtymistä ja liikkeellelähtöä.
En höpöttele koiralle kävelyillä ollenkaan, vaan ainoastaan käsken tai kehun koiraa. Jos koira lähtee kävelemään väärään suuntaa, niin totean vain lyhyesti, että mennään tänne päin. Jos koira tekee jotain väärin, sanon vain lyhyesti ja ytimekkäästi ei, ja esimerkiksi onnistuneiden ohitusten jälkeen kehun koiraa. Ei kyseessä ole oikeastaan edes mitenkään tietoinen päätös, en vain jotenkin osaa höpöttää koiralle kävelyllä. En kyllä myöskään kummaksu niitä, jotka puhuvat koirilleen enemmänkin. Kotona puhelen koiralle vähän, mutta silloinkin yleensä vain enemmän sellaisia yhden tai kahden lauseen toteamuksia, en mitään kunnon sepustuksia.
samallalailla niille puhun lenkillä, kuin kotonakin. tosin me lenkkeillään yleensä metsässä, jossa ei yleensä ihmisiä tarvitse samoilla poluilla ohitella, joten siellä on ihan hyväkin pitää vähän ääntä liikkuessaan.