Alan nyt vasta ymmärtämään, että minulla on alkoholiongelma

Vaikuttaa siltä, että olet jo sokeutunut alkoholille, kun se on lapsuudestasi saakka ollut läsnä perheen arjessa. Yleensä viimeistään silloin, kun alkaa itse kyseenalaista omaa alkoholinkäyttöään, kannattaisi mennä ammattiauttajan juttusille. Aloita vaikka työterveyslääkäristä.

Olisiko sinulle mahdollista olla vaikka kuukausi ilman alkoholia? Olisi hyvä kokeilla miten juomattomuus vaikuttaa elämääsi ja varsinkin noihin masennustiloihisi. Saatat yllättyä positiivisesti! Voit myös ajatella asiaa puhtaasti lastesi kannalta. Eikö olisi hienoa antaa heille turvallinen lapsuus raittiin äidin kanssa?

Hae apua ! Oletko käynyt Päihdelinkin sivuilla ? 

Ap taas.

En ole käynyt päihdeklinikan sivuilla mutta pitää käydä.

Olen yrittänyt olla juomatta mutta se ahdistaa. Välillä on siis pakko olla selvinpäin, koska en halua, että juon perheen ruokarahat (tosin niin on jokusen kerran käynyt). Pisin aika ilman alkoholia on noin viikko tähän mennessä.

Fyysiset oireet ovat aina sietämättömiä ja samalla iskee vainoharhaisuus. Sitä kuvittelee, että on vähintäänkin sydänkohtaus tulossa ja sitä kautta paniikkikohtaus ei ole mikään vieras asia. Tavallaan tutkin enemmän kroppaani, mitä kohtaa särkee jne. Kun olen juovuksissa mitään oireita, edes paniikkikohtausta, ei ole. Olen rennompi enkä murehdi. Seuraavana päivänä palaan taas siihen samaan murehtimiseen ja panikoimiseen, joka on viimeisen puolen vuoden aikana alkanut rajoittaa elämää. Olen tavallaan kotini vanki, koska sosiaaliset tilanteet ilman alkoholia ovat sietämättömiä ja tietävät yleensä paniikkikohtausta.

Toisaalta tiedän, että lääkkeet (masennukseen, pelkotiloihin jne.) helpottaisivat elämää mutta pelkona on se, entä jos oireita on edelleen. Että ne ovatkin todellisia. Kuulostaa tosi hullulta ja siksi en ole koskaan kehdannut puhua näistä kellekään.

Lasteni takia haluaisin lopettaa tämän, haluan elämäni kuntoon. En usko, että he toistaiseksi ovat joutuneet kärsimään, koska olen pystynyt pitämään kaiken salassa mutta nykyään on aina vain vaikeampaa lähteä esim. leikkipuistoon --> delegoin sen lasten isälle. Ja kyllä, haluan lopettaa itsenikin vuoksi. En halua elää tällä tavalla enää. Joskin näillä elämäntavoilla (ainakin kaksi kertaa viikossa kännit, muina tissuttelua) se elämä tulee olemaan lyhyt.

Itselleni tämä aihe tuntuu niin tabulta, koska omassa lähipiirissäni juominen on aina sellainen jees-meininki. Siihen kannustetaan, siihen yllytetään. Toisaalta esim. isäni kohdalla olen joutunut kohtaamaan sen, kuinka monen viikon ryypyn päätteeksi uhataan tappaa itsensä. Minä olen aina ollut se, joka on joutunut kuuntelemaan niitä puheluita ja lukemaan tekstareita ja kerran jopa kutsumaan poliisit paikalle kun kukaan ei saanut häntä enää kiinni.

Taustalla on siis moninaisia asioita (ihan lapsuudesta lähtien mm. hylkäämisen pelko), jotka ovat niin sanotusti yllyttäneet juomaan, koska se helpottaa oloa. Eli tavallaan syy ei ole vain mallissa, jonka olen saanut vaan myös siinä, että vaikeissa tilanteissa olen oppinut juomaan helpottaakseni/turruttaakseni oloani.

Tulee niin umpihullu olo kun luen omaa tekstiäni.

Hyvä, että tunnistat omat pelkosi ja tunnetilasi noin selkeästi. Alkoholin käyttämisen lopettaminen on myös pitkä henkinen prosessi. On hienoa, että sinulla on välineet käsitellä myös syitä juomisen takana.

Juomisen lopettamisen vaikeutta ei kannata aliarvioida, enkä sano tätä masentaakseni, päinvastoin. Kun käyttö on ollut noin runsasta, on ehdottoman viisasta hakea siihen apua. Päihdelinkin sivuilta saat yhteystietoja. Soita eri paikkoihin rohkeasti ja jatka niin kauan, kunnes saat apua. Selvitä myös lähialueesi AA-kerhot. Niihin ei tarvitse varata aikaa, vaan voit mennä tapaamiseen ihan milloin haluat. Vertaistuki on tehokasta ja voit saada myös kullanarvoisia neuvoja muista päihdehuollon mahdollisuuksista. Pääasia, että tartut toimeen ja aloitat uuden elämän NYT. Sinä pystyt siihen!

Nro 2

Vaikka tässä nyt kovasti on keskitytty psykologiseen puoleen, niin sanoisin, että  sinun kannattaa oikeasti hakea apua myös pätevältä, alkoholiriippuvuuden fyysiseen puoleen perehtyneeltä päihdelääkäriltä. Alkoholi on lähtökohtaisesti suurempina määrinä ja/tai usein  nautittuna voimakkaasti fyysisesti addiktoiva päihde. Sinulla on vielä luultavasti fyysiselle riippuvuudelle altistava sukuhistoria, ja myös naiseudesta (valitettavasti alkoholin hormonaaliset vaikutukset eivät ole sukupuolineutraaleja) johtuvia erityisriskejä. 

Fyysinen alkoholiriippuvuus oireilee mm. juurikin niin, että lopetettaessa iskee päälle järjetön angsti. Samoin alkoholi tuhoaa normaalin unirytmin, lopettamisvaiheessa saattaa olla suuria unensaantivaikeuksia.

Hirveän monet esim. pelkästään vertaisapuun perustuvat alkoholista vieroittautumisyritykset kosahtavat  siihen, että psykologisiksi koetut, oikeasti täysin lääkittävissä/lääketieteellisen tiedon valossa hallittavissa olevat oireet ovat kestämättömiä.

Tsemppiä siis!

Kuulostaa aika hurjalle. Ja sille että jokin stoppi ja uusi alku on saatava. Itselläni on alkoholismia suvussa ja olen itse ollut "huolissani itsestäni" esim. kesälomien aikaan. Normaalitilassa juon n. 6-9 alkoholiannosta viikossa 2 päivän aikana ja se aiheuttaa minulle myös moraalista itsepainiskelua

Ap, ensinnäkin on hienoa, että olet itse myöntänyt asian, mutta juomisen vaikutusten myöntäminen tuntuu sinulla olevan vielä vähän kesken.

Sanot, että lapset tuskin kärsivät, mutta sitli myönnät, että joskus lähdet parin päivän ryyppyreissulle, juot perheen ruokarahat, etkä kykene menemään lasten kanssa puistoon. Ymmärrä se, että vaikka lapset eivät ehkä näe sinun juovan tai ymmärrä mitä se on, niin he silti voivat huomata jonkin olevan hullusti. Etenkin, kun äiti ei vietä heidän kanssaan aikaa.  Saatat myös käyttäytyä lasten mielestä oudosti juomisen jälkeisenä päivänä.

Älä yritä taistella tätä asiaa vastaan yksin, vaan hankia apua. Ulkopuolinen, asiantunteva apu auttaa hyvin paljon. Sitä saat varmasti jo ihan vain kertomalla kaikki nämä asiat omalle lääkärillesi.

Komppaan ehdottomasti tässä sitä neuvoa, jossa kehoitettiin aivan ensimmäiseksi kääntymään alkoholiriippuvuuteen erikoistuneeseen lääkäriin. Siis niihin fyysisiin oireisiin ja niiden lääkitsemiseen,

Analysoit aivan loistavasti juomishistoriaasi, ja jopa "hulluksiasi", mutta et pysty niitä itsehoidolla mitenkään kyllä selvittämään.

Aikoinani hortoilin kirjastossa kaikenmaailman elämänohje-kirjojen hyllyillä. Luin niitä, yritin sisäistää ja ymmärtää. Ja join itselleni "lupaamani" viinipullollisen siinä ajassa, kun elokuvan  mainokset ja alkutekstit oli ohi. Olin siis suunnitellut hallitusti nauttivani yhden pullon leffaa katsoessani...

Lääkäriin menoa ei kannata pelätä.  Nehän on siis lääkäreitä ja ovat kuulleet ja nähneet todella kaikenlaista, nehän tekee sitä työkseen.

Sitten kun fyysiset oireet ja ihmeelliset olotilat on hoidettu ja tutkittu ja sullekin selitetty, että mistä on kyse. (Eli et ole tulossa hulluksi, vaan asia on fysiologis-kemiallinen olotila) Ja sitten vasta menet psykiatrille taikka esim. jollekin päihdeongelmiin erikoistuneelle terapeutille.

Kyllä se siitä. Elefanttikin syödään palanen kerrallaan. Tämä on juurikin sellainen elefantti, jota aletaan murustelemaan pikku palasina.

Monestikin ihmiset ajattelee jonkun tällaisenkin ongelman edessä, että hoidanpa tuosta tuon viinin juomisen pois kokonaan, ja pöks, kaikki on sillä selvä ja järjestyksessä.

No näinhän se ei voi mennä, kuten olet jo itsekin analysoinut, että ongelma on monimutkainen ja juontaa juurensa historiasta, kulttuurista, perimästä ja omasta luonteesta joka reagoi omalla tavallaan.