Lue keskustelun säännöt.
Olin nuorena tarjoilijana kyllä todella nokkava ja huono asiakaspalvelija
15.08.2013 |
Nyt 50-vuotiaana muistelen päätäni puistellen ja kylmänväreet niskassani, millainen nokkava epä-asiakaspalvelija olin. Työskentelin tarjoilijana ruokaravintoloissa kesäisin kiiresimpään sesonkiaikaan.
En oikeastaan edes mieltäynyt itseäni asiakkaiden palvelijaksi. Lähinnä vaan lappasin tavaraa menemään. Kollegoiden kanssa riideltiin plokkauksesta, asemista, vapaa-ajasta ja hovimesterin mielistelystä. Polattiin tietysti ja sen aikaisilla kassasysteemeillä se olikin ylimääräistä taskurahaa ihan reippaasti. Ainoa mikä rajoitti siinä oli se, kun työkaverit kyttäs myös toisten tilityksiä. EIhän se voi samassa ravintolassa mennä samanlaisen päivän jälkeen kovin paljoa eri tavalla ne myynnit.
Jos menin kysymään asiakkaalta juomatilausta ja hän sanoi, että me vielä harkitaan, tai että kysyn vielä seuralaisiltani, niin pidin sitten huolen että menin seuraavan kerran kysymään niitä juomia vasta piiiiitkän ajan kuluttua. Vähän niinkuin koulutusmielessä. Erityisesti mua syletti naiset, jotka ei "uskaltaneet" tehdä tilaustaan ennen kuin olivat kysyneet mieheltään. Näin siis 22 v feministinä ajattelin joo.
Minkäänlaisia erikoistoivomuksia ei voinut toteuttaa. Tuijotin takaisin vaan kuin lehmä uutta aitaa, että mitä. Tässäkin tietysti koulutusmielessä, Että jos ei osaa lukea listasta että mitä siellä on, niin ei kannata tulla ollenkaan, tänks vaan.
80-luvulla ei vielä ollutkaan mitään laktooseja taikka keliaatikkoja ja mitä näitä nyt onkaan. Eipä silti, että olisn niiden huoliin sen enämpiä paneutunut kuitenkaan.
En kyllä muista niistäkään puulaakeista yhtään ammattitaitoista tai hyväkäytöksistä tarjoilijaa. 80-luvun lopussa oli niin älytön työvoimapula, että töitä sai kun vaan käveli paikalle ja sai alkaa tekemään.
Ruokapuolella ei kenelläkään ollut juurikaan tietämystä alasta ja baaritarjoilijat taas oli niin läpimarinoituneita juoppoja, etten usko että niiístä tenuista enää montaa on työelämässä, taikka elossakaan.
Ikä tuo viisautta. Ja elämänkokemus. Noissa keskustan baareissa näyttää hihittelevän justiins yhtä reikäpäistä porukkaa töissä kuin ennen vanhaan myös. Mihin ne 45 + tarjoilijat oikein sijoitetaan?
Onneksi en ole enää ryynämässä koko alalla.
Kommentit (12)
olen vissiin ollut sun asiakkaana. karmeeta katottavaa. en tarvi sun koulutustas kiitosta vaan.
toisaalta naurattaa ja toisaalta vituttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä puolestani olin nuorena ihan älyttömän hyvä asiakaspalvelija... Sain kehuja asiakkailta suoraan, esimiehen välityksellä yms. Muutamat palkankorotuksetkin tulivat ekstrana asiakkaiden ansiosta,
enää minusta ei ehkä olisi siihen.
N42
Tämähän on hauska suorastaan, omassa karmeudessaan. Sääliksi käy kyllä asiakkaita jotka osui teidän ravintolaan. Toisaalta en muista että 80-luvun hurjalla nousukaudella niin kovin fiksua ravintola-asiakaskuntaakaan oli. Rahaa oli kaikilla, mutta se ei aina riitä. Siihen aikaan pomot ja johtajatkin eli kuin pellossa ja pitkiä ja märkiä lounaita vielä pidettiin. Virastoissa istui juoppoja virkaansa hoitamassa ihan julkijuoppoja. Eipä silti, on niitä siellä vieläkin, mutta ei ehkä ihan niin julkisestti kuin silloin.
Olin itsekin nuorena asiakaspalvelija enkä tasan tajunnut koko palveluammatista yhtään mitään. Pidin tärkeänä että olin meikannut ja laittanut itseni hyvännäköiseksi, valitin työvaatteista ettei ne ole tarpeeksi hyvännäköisiä ja yritin itse trimata niitä paremman näköiseksi (=tiukka vyö, isot korut ym ym.) . Kollegoina oli jotain (nyt ajateltuna) 40-v perheenäitejä, ja olin sitä mieltä että miten noin raihnaiset, paksut ja vanhat ihmiset enää töissä käy. Saatika että puhuvat jostain miehistään niinkuin niillä voisi vielä ollu mitenkään toimiva suhde.
Niin ja kyllä polattiin mekin kaikilla keinoilla mitä voi keksiä. En tiedä onko nykyään jo vedepitävät kassasysteemit, mutta ennenvanhaan kyllä keinot keksittiin että saatiin ylimääräistä vedettyä välistä.
Minä taas olin myyjänä kahviloissa ja mm. leipätiskillä, meiltä edellytettiin erittäin hienoa käytöstä ja särkymätöntä asiakaspalvelunaamaa. Erikseen kiellettiin nojaamasta tiskiin, syömästä purkkaa tai mitään muutakaan asiakkaiden nähden. Vaatteet piti pestä ja silittää itse, mielellään myös tärkätä.
ap:n avaus on jo vuosia vanha, mutta hauska se oli lukea. Ravintoloiden henkilökunta oli JUURI tuollaista! Sattumoisin tunsin sitä porukkaa paljon ja kaverina pääsin näkemään tiskin toiselle puolelle. Armotonta bailaamista, juopottelua :D
Onhan tuo parempi kuin vanha, nokkava ja huono asiakaspalvelija joihin törmää aika usein. Sulla oli silloin varmaan edes hyvät tissit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
no useimmat paikat eivät kouluta tarjoilijoitaan mitenkään ja eivät seuraa miten tarjoilijat toimivat mikä on busineksenkin kannalta outoa.
Aika harvoin nykyään noissa keskustan baari-kahviloissa käy semmoinen tuuti että saisi asiallista asiakaspalvelua. Semmonenkin monimutkainen tilaus kuin että espresso ja konjakki aihuttaa täydellisen aivopysähdyksen. Että mikä on konjakkilasi? Ai otatsä sen konjakin sen kahvin sekaan vai? Sitten joko hihitystä tai näytellään naamoja,jos en jaksa kärsivällisesti neuvoa tilaustani. Jos maksan käteisellä niin kuitti pitää aina tulla myös. Koulutusmielessä joo. Markan tötterotissit,jokka luulee että niillä pääsee pätemään. Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Karseeta mutta varmasti totta. Mua tai miestäni ei kyllä tarvi minkään pikkutarjoilijan alkaa koulutteleen. Voi tulla itku pitkästä ilosta.
Vierailija kirjoitti:
Markan tötterotissit,jokka luulee että niillä pääsee pätemään. Not.
Onko tuo nyt sitten asiallista? Not.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä tein nuorena asiakaspalvelijana omaa bisnestä. Hymyilytti sitä enemmän mitä enemmän myin ja nopeasti ymmärsinkin, että kannattaa hymyillä ihan jokaiselle asiakkaalle. Jotkut asiakkaat tosin alkoivat käymään turhankin usein, mutta pidin silloinkin tomerasti kiinni siitä, että myin. Sanoin, että tulit varmaankin ostamaan tälläisen tai tällaisen vai otatko samanlaisen kuin eilenkin. Ostivathan he. Mielestäni ei kannattanut vain jutella tuollaisten kanssa, vaan kyllä saivat ostaakin, vaikka olisivatkin tulleet katsomaan vain iloista ilmettäni. Ja kun ostivat ja kertoivat, että hymyilen ihanasti, niin sanoin vain, että kyllä hymyilyttää, nyt kun kauppa käy hyvin.
Olin nuorempana eli noin 30 vuotta sitten tarjoilijana minäkin. Töitä oli niin paljon kuin viitsi tehdä eikä mitään koulutuksia tai muutenkaan käytöstapoja kukaan kysellyt.
Hauskaa oli ja kovaa bailattiin, viinat tietysti tilitysviinoina työnantajan piikkiin.
Ja helposti otin nokkiini ja näytin sen kanssa,, jos joku kekkeruusi yritti mulle jotenkin näyttää olevansa mua parempi tai ylensi itseään. Semmoinen asiakas saikin sitten istuskella ja yrittää saada palvelua aika kovasti pitkään, mä en sinnepäin mennyt. Tai jos menin niin näyttelin niin tyhmää-kuuroa-kiinnostumatonta, että tilaus jäi ihan luonnostaan saamatta.
Kerran mulla oli ärsyttävä kaksiosainen asema, jossa olisi pitänyt juosta kahta puolta ravintolan sivuja ja kantaa tiskiltä tavaraa. Kävin sanomassa molemmille puolille asiakkaille, että "kannattaa hakea itse baaritiskiltä, kun minulla alkaa tuossa iso tilaus toisella puolella". Ja kävelin takahuoneeseen itse.
Heh, useimmat tietysti eivät sanoneet mitään vaan tyytyivät kohtaloonsa...
Voihan sitä elämänsä niinkin elää, ei siinä mitään.