Lue keskustelun säännöt.
Onko 3v-ikä oikeasti NÄIN hirvee vai onkohan pojallamme joku ' vika' ?
02.09.2006 |
Takana on taas yksi NIISTÄ päivistä. Tuntuu, etten ole muuta tehnyt kuin komentanut, selittänyt, kieltänyt ja huutanut (kun normaali puhe ei kerta kaikkiaan mene perille, ei kyllä huutokaan mutta kun pinna palaa... ). Äsken olin henkisesti niin poikki, että itku meinasi tulla pelkästä väsymyksestä :( Pääsin kuitenkin saunaan rentoutumaan :)
No, on myös päiviä jotka ovat oikein mukavia, mutta jotenkin ne jäävät näiden vaikeiden päivien pimentoon...
Aapuuva...
Kommentit (6)
Kaiken lisäksi poika puhuu kuin papupata ja liikkuu lähinnä juosten tai hyppien paikasta toiseen, joten ääntä ja äksöniä ei tästä huushollista puutu.
Mullakin on ollut pari päivää nyt taas sellaisia, että kyseenalaistan kotiäitiyteni vakavasti... :/
Ehkä tuo siis on jossain määrin normaalia tuonikäisillä pojilla, mutta her-mos-tut-ta-vaa kyllä välillä.
Tsemppiä sinne, kyllä ne joskus (kai) " oppii tavoille" ! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ominulle Keijo Tahkokallion opit ovat olleet hyviä ja pyrin noudattamaan niitä, suosittelen-
Vierailija:
Kaiken lisäksi poika puhuu kuin papupata ja liikkuu lähinnä juosten tai hyppien paikasta toiseen, joten ääntä ja äksöniä ei tästä huushollista puutu.
Miten tuon ikäinen voikin ehtiä joka paikkaan, olla koko ajan äänessä ja jotain tekemässä/vaatimassa/söhläämässä?!
Meillä on myös kaksi muuta lasta, 8kk ja 5v mutta jälkimmäisen kohdalla en ikinä ole ollut näin puhki :o No yksilöitähän lapsetkin tietysti on :) Terveeksi tuo jannu on muuten ' todettu' ja tarpeen vaatiessa osaa käyttäytyä kuin enkeli, joten ei liene pahasti ' viallinen' ;)
ap (jonka v****käyrä alkaa pikku hiljaa laskea)
Olen 1v2kk:den ja 3v2kk:den ikäisten poikien äiti, ja sitä mieltä ettei mikään ole niin ärsyttävä ja raivostuttava kuin 3-vuotias pahimmillaan!
Meillä on tosin erittäin voimakastahtoinen ja tempperamenttinen tapaus, kuten anoppinikin totesi ja hän on sentään 5:den lapsen äiti ja on työskennellyt ammattinsa puolesta lasten kanssa parikymmentä vuotta, eli vertailupohjaa häneltä löytyy.
Eli pahoja päiviä on usein, mutta sitten taas joku yksittäinen leikki- tai juttelutuokio yhdessä 3-vuotiaani kanssa saa minut huomaamaan ja ihmettelemään, kuinka hieno pieni ihmisenalku meillä on tässä kasvamassa ja kehittymässä! Silloin, kun on vaikeaa yritän hakea jostain esiin juuri tuon tunteen. Pikku-mies on minulle äärettömän rakas, myös uhmineen ja kiukkuineen.
Ja huumorintajustani yritän pitää kiinni kynsin hampain! Se auttaa silloin, kun tuntuu etten enää kestä sitä kauhukakaraa, mikä pojastani pahimmillaan esiin tulee.
Toivottavasti tulevaisuudessa tasoittuu ja helpottuu! Eipähän ainakaan voimakastahtoisen lapsen varpaille astuta myöhemmässä elämässä. Kunhan oppii kunnioittamaan muita ja itseään, hyvin pärjää sitten aikuisena!
Lapsityrannit. Toteuta arestisysteemi rauhallisesti ja järjestelmällisesti. Ajan kanssa tuloksia syntyy!