Lue keskustelun säännöt.
APUA!! Mitä vastata kun tytärpuoli kysyy miksi äiti..
15.08.2013 |
Mieheni 8 vuotias lapsi kysyi minulta illalla "miksi äiti aina haukkuu sinua eikä halua että kerron mitä ollaan tehty kun ollaan täällä (isän luona), suuttuu vaan". Vastasin että "aikuiset joskus käyttäytyy vähän hassusti". Aloin miettiä että olikohan tuo vähän tyhmä vastaus? Miten selittää lapselle että äiti nyt on vaan vihainen isälle siitä että puolivuotta eron jälkeen miehellä oli jo uusi nainen ja se satuttaa äitiä? Jotenkin tuntuu että minä en ole todellakaan se jonka nämä asiat pitäisi lapselle selittää :O (tiedoksi: Minä en ole eron syy, en tuntenut kokoperhettä heidän eron hetkellä, tapasimme työ reissulla jonka jälkeen aika nopeasti aloimme seurustella ja muutimme yhteen).
Kommentit (11)
No voi vittu taas yhen kerran :D kyllä joka keskustelusta tuntuu löytyvän näitä jotka tosissaan kuvittelee että omat lapset on niin helvetin mussunmussun äitiään kohtaan etteivät edes puhu vieraille naisille, vain ja ainoastaan lasten äidille!! Minun oma 9v tyttö avasi silmäni omasta katkeruudestani kun oli isälle ja isän uudelle vaimolle puhunut minun käytöksestäni, hyvä että puhuikin, tajusin itsekkin miten lapset koki minun käytökseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 09:38"]
8v lapsi on lojaali äidille eikä kysy äitipuolelta tuollaisia!
[/quote]
Todellakin kysyy!
NIin on multakin kysytty.
Mä vastasin, että "äiti ei ole varmaan tarkoittanut sitä, mitä sanoi" ja seuraavana päivänä soitin tälle äidille ja kerroin, että lapsi voi pahoin tilanteessa. Se herätti sen äidin, koska ei hänellä ollut tarkoitus aiheuttaa ahdistusta lapselle, oli vaan sen verran vihainen ettei nähnyt sitä.
Alettiin sitten molemmat ihan tietoisesti puhumaan toisistamme positiiviseen sävyyn ja kannustamaan, että siitä toisestakin saa ja pitää puhua, muutama kuukausi ja ongelma oli tiessään =)
Tää lapsi oli siis myös hämillään siitä, että voiko hän sitten puhua minulle äidistään, kun äidille ei voi puhua musta.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 09:40"]
No voi vittu taas yhen kerran :D kyllä joka keskustelusta tuntuu löytyvän näitä jotka tosissaan kuvittelee että omat lapset on niin helvetin mussunmussun äitiään kohtaan etteivät edes puhu vieraille naisille, vain ja ainoastaan lasten äidille!! Minun oma 9v tyttö avasi silmäni omasta katkeruudestani kun oli isälle ja isän uudelle vaimolle puhunut minun käytöksestäni, hyvä että puhuikin, tajusin itsekkin miten lapset koki minun käytökseni.
[/quote]
Jos lapsi ei ole lojaali äidilleen, on siinä vanhempi-lapsi -suhteessa jotain perustavanlaatuisesti hajalla. Sinunkin kirjoituksesi sen selkeästi kertoo eli et ole ihminen, jota edes oma lapsi voisi rakastaa ja kunnioittaa. Onneksi hän on saanut uuden perheen, jossa voi kasvaa tasapainoiseksi aikuiseksi.
Ap jatkaa, meillä on avoimet ja läheiset välit tytön kanssa ja hän kertoo minulle surut ja murheet siinä missä äidilleenkin. Poikiin ihastumiset ja jopa näyttää puhelimestaan tekstiviestit. Myöskään ei koskaan ole lasten äidin kanssa tarvinnut tapella mistään. Tästä syystä varmaan lapsikin ihmetteli minulle miksi äiti käyttäytyy niin, kun kasvotusten ollessamme pystymme sopimaan ja puhumaan asioista kuin kuka tahaansa. Tuli kyllä minullekkin yllätyksenä tuo että hän haukkuisi meitä tai ei antaisi lapsen kertoa meidän tekemisistä kun kuitenkin itse aina kysyy että miten on viikonloppu mennyt ja mitä olemme puuhastelleet :O
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 09:42"]
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 09:38"]
8v lapsi on lojaali äidille eikä kysy äitipuolelta tuollaisia!
[/quote]
Todellakin kysyy!
NIin on multakin kysytty.
Mä vastasin, että "äiti ei ole varmaan tarkoittanut sitä, mitä sanoi" ja seuraavana päivänä soitin tälle äidille ja kerroin, että lapsi voi pahoin tilanteessa. Se herätti sen äidin, koska ei hänellä ollut tarkoitus aiheuttaa ahdistusta lapselle, oli vaan sen verran vihainen ettei nähnyt sitä.
Alettiin sitten molemmat ihan tietoisesti puhumaan toisistamme positiiviseen sävyyn ja kannustamaan, että siitä toisestakin saa ja pitää puhua, muutama kuukausi ja ongelma oli tiessään =)
Tää lapsi oli siis myös hämillään siitä, että voiko hän sitten puhua minulle äidistään, kun äidille ei voi puhua musta.
[/quote]
Muutama kuukausi ja ongelma oli tiessään? Tuskin!
Lapsi vaistoaa kyllä vanhempien todelliset tunteet, vaikka nämä miten sanojen tasolla puhuisivat toisista hyvää. Eli olette nyt antaneet lapselle mallin, jossa sanat kertovat eri asioita kuin todelliset tunteet. Lapsi oppii patoamaan oman pahan olonsa valheellisten sanojen alle, koska olette sen hänelle opettaneet. Ei saa olla vihaa ja kiukkua, ei saa olla pahaa oloa.
Lapsiparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustele miehesi kanssa miten toimia. Minusta jonkinlainen tarkempi, mutta ei liian yksityiskohtainen selitys on paikallaan. Lapselle tulee kertoa asioista heidän ikätasoaan vastaavalla tavalla, jottei lapsi ilman syytä ala ajattelemaan äidin käytöksen johtuvan hänestä.
Mielestäni voisitte kertoa lapselle, että äiti on vihainen ja surullinen isälle eikä mikään siis ole lapsen vikaa. Hän saa vapaasti nauttia sekä isän että äidin luona olemisesta, sillä siinä ei ole mitään pahaa. Lasta voisi myös kehottaa kertomaan äidilleen, että äitipuolen arvostelu tuntuu pahalle, koska silloin ei voi kunnolla nauttia isän kanssa olemisesta.
Meilläkin 7 vuotias lapsi puhuu kaikesta minulle niinkuin isälleen, alkuun äidistään kysyvän varovasti jolloin tosiaan kannustettiin puhumaan myös äidistään sillä äiti on lapselle tärkeä henkilö jota ei tulisi sulkea pois isänkään kodissa. Vaikka äiti tai äidin ratkaisus joskus saakin sapen kiehumaan ei miedän kodissa ole koskaan puhuttu negatiiviseen sävyyn lasten kuullen äidistä, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 09:45"]
Muutama kuukausi ja ongelma oli tiessään? Tuskin!
Lapsi vaistoaa kyllä vanhempien todelliset tunteet, vaikka nämä miten sanojen tasolla puhuisivat toisista hyvää. Eli olette nyt antaneet lapselle mallin, jossa sanat kertovat eri asioita kuin todelliset tunteet. Lapsi oppii patoamaan oman pahan olonsa valheellisten sanojen alle, koska olette sen hänelle opettaneet. Ei saa olla vihaa ja kiukkua, ei saa olla pahaa oloa.
Lapsiparka.
[/quote]
No tämä kirjoittaja meinasi ehkä sitä, että myös aikuiset rupesivat käsittelemään omia tunteitaan positiivisuuden kautta. Sanoihan hän, että myös tämä äiti heräsi tilanteeseen ja yhdessä alkoivat muuttaa ilmapiiriä. Ei tartte lukea kuin piru raamattua.
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 09:46"]
Keskustele miehesi kanssa miten toimia. Minusta jonkinlainen tarkempi, mutta ei liian yksityiskohtainen selitys on paikallaan. Lapselle tulee kertoa asioista heidän ikätasoaan vastaavalla tavalla, jottei lapsi ilman syytä ala ajattelemaan äidin käytöksen johtuvan hänestä.
Mielestäni voisitte kertoa lapselle, että äiti on vihainen ja surullinen isälle eikä mikään siis ole lapsen vikaa. Hän saa vapaasti nauttia sekä isän että äidin luona olemisesta, sillä siinä ei ole mitään pahaa. Lasta voisi myös kehottaa kertomaan äidilleen, että äitipuolen arvostelu tuntuu pahalle, koska silloin ei voi kunnolla nauttia isän kanssa olemisesta.
[/quote]
Joukkoomme eksyi juuri yksi järkevä ja HYVÄÄ ESIMERKKIÄ JA NEUVOA ANTAVA IHMINEN!!! Kiitos tästä :) Asiasta mieheni kanssa kyllä keskusteltiin ja ajattelimme ottaa asian puheeksi jos sopiva tilanne tulee, tai keskustella aiheesta äidin kanssa. Tottakai jokainen saa tunteensa purkaa mutta lapsi ei ehkä oikea kohde sille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="15.08.2013 klo 09:45"]
Muutama kuukausi ja ongelma oli tiessään? Tuskin!
Lapsi vaistoaa kyllä vanhempien todelliset tunteet, vaikka nämä miten sanojen tasolla puhuisivat toisista hyvää. Eli olette nyt antaneet lapselle mallin, jossa sanat kertovat eri asioita kuin todelliset tunteet. Lapsi oppii patoamaan oman pahan olonsa valheellisten sanojen alle, koska olette sen hänelle opettaneet. Ei saa olla vihaa ja kiukkua, ei saa olla pahaa oloa.
Lapsiparka.
[/quote]
Voi parkaa todellakin.
Minä ja lapsen isä erosimmekin jo 4 vuotta sitten, viiden vuoden suhteen jälkeen. Lapsi on nyt siis teini, melkein aikuinen ja tapaamme edelleen keskimäärin kerran kuussa. Ja usein äitinsä on mukana eli käyn heillä kahvilla yms.
Tosi traumatisoituneelta vaikuttaa xD
Ne todelliset tunteet olivat ihan hyvät, tää exä vaan suuntasi pahan olonsa minuun tajuamatta, että suuntasi sen itse asiassa lapseensa ja kun hänelle siitä kerrottiin, hän myös tajusi, että minä en ylipäätään ollut se syy hänen pahaan oloonsa.
Kenenkään ei siis tarvinnut valehdella yhtään mitään, exä oli iloinen, että soitin hänelle ja kerroin. Jälkikäteen on sanonut, että se oli hetki, kun hän ymmärsi, että välitän hänen lapsestaan ihan oikeasti ja sehän on vain hyvä asia, että hänen lapsellaan on elämässä yksi aikuinen lisää, joka ajattelee sen lapsen parasta.
Exä kun myös tajusi, että eihän se minultakaan ollut helppo homma soittaa hänelle, en tiennyt yhtään minkälainen vastaanotto olisi, mutta pakko oli kuitenkin edes yrittää. Ja hyvä että yritin.
8v lapsi on lojaali äidille eikä kysy äitipuolelta tuollaisia!