Lue keskustelun säännöt.
Missä on miniän paikka? joskus on vaan niin ahdistavaa olla miniä
27.08.2013 |
Miniä, kauhea sana muuten.
Tuntuu, etten tiedä paikkaani. Ja tunne, että pitäisi olla jatkuvasti kiitollinen jsotain. Ikinä en pääse tasa-arvoiseen asemaan mieheni tai hänen siskonsa kanssa. Tuntuu, ettei kukaan ole kiinnostunut minusta.
Kommentit (19)
Niin metsä vastaa, kuin sinne huutaa.
Olen toista kertaa naimisissa ja kummallakaan kertaa ei ole ollut anopin kanssa mitään ongelmia.
Toisilla se elämä on vaikeaa vähän kaikkien kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hmm..kerro vähän tarkemmin? Entä omat vanhempasi, kai he ovat kiinnostuneita sinusta enemmän kuin miehestäsi? Minä olen pyrkinyt anopin ja apen kanssa kaverillisiin väleihin ja se on mielestäni onnistunut.Tietenkin he rakastavat omia lapsiaan, ja minusta "vain" pitävät, mutta en kyllä tunne, että minua pidettäisiin jotenkin konkreettisesti huonommassa asemassa kuin poikiaan. Anoppi jutteleekin minun kanssa enemmän kuin heidän (ok anopilla ei ole tytärtä, mikä voi auttaa asiaa).
No sehän tässä onkin, että omat vanhempani kohtelevat sekä minua että miestäni tasa-arvoisesti. Siksi tuntuukin pahalta, että itse olen mieheni perheessä vaan joku "vieras". Olen aina viimeisellä sijalla kaikessa tai siltä minusta tuntuu. Mutta olen nuori nainen.
"niin metsä vastaa kuin sinne huutaa" Ei oikeesti pidä aina paikkaansa. Jotkut ihmiset eivät vastaa koskaan ja kääntävät vaan selkänsä.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:13"]
No sehän tässä onkin, että omat vanhempani kohtelevat sekä minua että miestäni tasa-arvoisesti. Siksi tuntuukin pahalta, että itse olen mieheni perheessä vaan joku "vieras". Olen aina viimeisellä sijalla kaikessa tai siltä minusta tuntuu. Mutta olen nuori nainen.
[/quote]
Mitäpä jos keskittyisit ihan omaan elämääsi ja unohtaisit sen mitä muut mahdollisesti sinusta ajattelevat. Tee asioita jotka tekevät sinut onnelliseksi, äläkä mieti muiden mielipiteitä. Jos eivät pidä sinusta, so what. Joku muu pitää. Maailma ei ole tasapuolinen eikä reilu. Sun pitää itse arvostaa itsesi kaikkein korkeimmalle, sama se mihin lokeroon muut sut laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mutta ihmiset jotka eiät pidä minusta, onko minulla velvotteita olla heidän kanssa tekemisisssä? onko minun vain pakko sietää?
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:13"]
No sehän tässä onkin, että omat vanhempani kohtelevat sekä minua että miestäni tasa-arvoisesti. Siksi tuntuukin pahalta, että itse olen mieheni perheessä vaan joku "vieras". Olen aina viimeisellä sijalla kaikessa tai siltä minusta tuntuu. Mutta olen nuori nainen.
[/quote]
En vieläkään ihan hahmota, mistä on kyse. Puhuvatko sinulle tylysti? Eivätkö puhu sinulle lainkaan/hyvin vähän? Antavatko huonompaa ruokaa sinulle kuin miehellesi ja siskolleen kun olette kylässä? Oletko varma, että asia ei ole niin, että he vähän arastelevat sinua eivätkä osaa käyttäytyä kanssasi? Vaikutat hieman ujolta ja aralta, vieraahkot ihmiset voivat tulkita sen ylimielisyydeksi tms.
Pidän kovasti anopistani ja apestani, mutta en kyllä voisi kuvitella, että heidän käytöksensä vaikuttaisi noin kovasti mielialaani ja itsetuntooni. Tarkoitan, että ensinnäkään he eivät ole minulle niin läheisiä, sellaisia, joiden hyväksyntä oikeasti hetkauttaisi (eri asia, jos tekisivät jotain oikeasti törkeää), ja toiseksi, eiväthän he ole velkaa minulle mitään vanhemman kiintymystä. Vaikka sinun vanhempasi kohtelisivat teitä tasapuolisesti, niin toki he silti rakastavat sinua enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:23"]
No mutta ihmiset jotka eiät pidä minusta, onko minulla velvotteita olla heidän kanssa tekemisisssä? onko minun vain pakko sietää?
[/quote]
Ei tietenkään ole pakko, kuka pakottaisi. Voit olla kohtelias ja ystävällinen, mutta ei sinun tarvitse niiden kanssa aikaa viettää. Jos suuttuvat, niin mitä menetät? Saat vapauden kun hylkäät turhat ihmiset elämästäsi.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:23"]
No mutta ihmiset jotka eiät pidä minusta, onko minulla velvotteita olla heidän kanssa tekemisisssä? onko minun vain pakko sietää?
[/quote]
Ei ole. Järjestä kuten joku ylempänä, tapaa näitä ihmisiä kerran pari vuodessa. Sen verran sinä jaksat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No minun mielialaani ja itsetuntoon näköjään vaikuttaa, en mahda sille mitään. Ja kysymys kuului: missä on miniän paikka? En oikein tiedä miten päin olla ja miten asettua. Kiitos kaikille kommentoinnista. Ehkä punnitsen tätä hieman. Ja ei , en ole arka :D
ap
Millä tavoin sinulle osoitetaan että olet vain joku "vieras"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:32"]
No minun mielialaani ja itsetuntoon näköjään vaikuttaa, en mahda sille mitään. Ja kysymys kuului: missä on miniän paikka?
ap
[/quote]
Kysyn sinulta, miksi se vaikuttaa niin paljon? Sinun paikkasi on siellä mihin sen itse haluat laittaa. En ymmärrä kysymystäsi, miten koet että paikkasi on epätasa-arvoinen?
Naisen paikka on hellan ja nyrkin välissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 16:32"]
No minun mielialaani ja itsetuntoon näköjään vaikuttaa, en mahda sille mitään. Ja kysymys kuului: missä on miniän paikka? En oikein tiedä miten päin olla ja miten asettua. Kiitos kaikille kommentoinnista. Ehkä punnitsen tätä hieman. Ja ei , en ole arka :D
ap
[/quote]
No hyvin vaikea vastata ilman mitään konkretisointia, mutta vastaan nyt sitten, että miniän paikka anoppilassa on perheenjäsenen paikka. Ei yhtä läheisen kuin omat lapset (yleensä mahdotonta, koska omat lapset on tuntenut niin paljon kauemmin ja kasvattanut itse), mutta perheenjäsenen kuitenkin.
Tuo jatkuvasti kiitollisena oleminen on tuttua. Jos anoppi syytää rahaa tilille, korvaten taas juopon apen töppäilyjä ja ostaa ja ostaa lapsille kamaa, en jakaa olla soittelemassa ja kiittelemässä. Ikinä ole mitään pyytänyt :( mielummin ottaisin kivan appiukon joka ei riehuisi juovuksissa ja uhkais tappaa itseään joka toinen lauantai.
Huomaan et tilillä on 200€ ylimäärästä laitan tekstarin et kiitos, ostan lapsille jotain kivaa. Mut ei kun pitää soittaa ja sanoa sata kertaa kiitos, jos ei soita anoppi soittaa tuliko rahat, tuliko, ole hyvä.kai nyt tulette taas meille vikonlopuksi. Olen sanonut ettei tartte rahaa syytää koko ajan, mutta.... Tuntuu että yrittää ostaa mua, en tykkää siitä.
Miniän paikka on pojan tämänhetkisenä puolisona. Koska erot ovat yleisempiä kuin pitkät liitot, ei miniään kannata kovin syvään kiintyä, vaan kannattaa ajatella, että tuo on nyt tuossa, ensi kerralla voi poika tuoda jonkun toisen. Miniälle ollaan ystävällisiä, mutta ei kai kukaan oikeasti oleta olevansa jonkun äidin silmissä samassa arvossa kuin tämän lapset?
Meillä yksi miniäkandidaatti julisti haluavansa olla osa meidän perhettä. Sanoin, että selvä. Tuossa suunnassa on kasvimaa, se pitäisi perata ja sen jälkeen voit ripustaa pyykit. Iltapäivällä pestään yhdessä matot. Meillä kun jokainen perheenjäsen tekee osansa töistä, asui kanssamme tai ei.
[quote author="Vierailija" time="27.08.2013 klo 17:29"]
Miniän paikka on pojan tämänhetkisenä puolisona. Koska erot ovat yleisempiä kuin pitkät liitot, ei miniään kannata kovin syvään kiintyä, vaan kannattaa ajatella, että tuo on nyt tuossa, ensi kerralla voi poika tuoda jonkun toisen. Miniälle ollaan ystävällisiä, mutta ei kai kukaan oikeasti oleta olevansa jonkun äidin silmissä samassa arvossa kuin tämän lapset?
Meillä yksi miniäkandidaatti julisti haluavansa olla osa meidän perhettä. Sanoin, että selvä. Tuossa suunnassa on kasvimaa, se pitäisi perata ja sen jälkeen voit ripustaa pyykit. Iltapäivällä pestään yhdessä matot. Meillä kun jokainen perheenjäsen tekee osansa töistä, asui kanssamme tai ei.
[/quote]
No hohhoijjaa taas.
Sinun roolisi ja paikkasi on juuri sen, mikä sen haluat olevan. Jokainen vaikuttaa siihen itse.
Tapaan anoppini noin kerran vuodessa. Juttelemme mitäänsanomatonta small talkia pari tuntia, ja siinä se - olen tyytyväinen, anoppi myös. Suosittelen kokeilemaan.