Vaatiiko perfektionisti perfektiä vain itseltään?

Moni vaatii myös lähipiiriltään, lapsiltaan, puolisoltaan, työkavereiltaan. Ja valikoi seuraansa tarkasti, saattaa pullauttaa sukulaisiaan ulos omasta kuppikunnastaan vain siksi, että ei täytä jotain laatukriteereitä (esim. sosiaalinen status matala).

Eivät suinkaan. Perfektionistit vaativat paljon itseltään, mutta mahdottomia muilta ihmisiltä. He ovat yleensä äkkivääriä, lyhytpinnaisia tiuskijoita, joiden kanssa pitää haistella ensin, että mistäs päin tänään tuulee. Perfektionisti lähipiirissä on oikeasti piikki pakarassa, koska kaiken pitäisi pyöriä hänen ympärillään. 

Itse olen "perfektionisti" ja täytyy valitettavasti myöntää että on aluksi pitänyt ihan tietoisesti muistutella itseään siitä että kumppanin ei tarvitsekaan välittää samoista asioista kuin minä välitän. Ei mikään ylpeyden aihe tämä luonteenpiirre kyllä ole mutta pystyy siitä ainakin toisten kohdalla opettelemaan irti.

Minä en kyllä vaadi toisilta läheskään samaa kuin itseltäni.

Ehkä päinvastoin ymmärrän liikaakin, ja jotenkin käännän kaiken sitten itseeni. Että asiat ei toimi koska MINÄ en ole tehnyt tarpeeksi. Vaikka oikeasti voisi joskus vaatia toisiltakin jotakin. Tai olla itselleen yhtä armollinen...

4 jatkaa että tämä koskee minun tapauksessani enemmän käytännön asioita, kuten siisteyttä ja järjestystä. Siinä on pitänyt tiedostaa että "standardini" ovat tarpeettoman korkealla ja jos minua haittaa pikkuasiat niin ne pitää hoitaa itse. Ja pidän myös siitä että asiat suunnitellaan hyvin etukäteen, muuten stressaannun usein. Kumppanini kyllä hoitaa asiat kuntoon mutta ei niin nopeasti kuin itse tekisin jos asia olisi vastuullani. Nyt on aika 50/50, välillä hoidan itse mielenrauhan takia mutta olen myös opetellut luottamaan että kyllä kumppanikin saa aikaiseksi enkä koko ajan kysele miten se ja se asia etenee. Sitten ihmissuhdeasioissa en todellakaan koe olevani täydellinen ja aina oikeassa jne, sillä tavalla en perfektionisti ole.

Kuten edellisistä viesteistä käy ilmi, perfektionistejakin on monenlaisia. On yleistä, että perfektionistilla on suuret odotukset paitsi itsensä, myös kaikkien muiden suhteen. Jokainen kapula hänen rattaissaan on katastrofi ja perfektionismin pehmentämillä aivoilla ei kuplan noustessa otsaan huomaakaan, ettei puolison, lapsen tai työkaverin täydy toimia tietyllä tavalla vain siksi, että se olisi perfektionistin mielestä se oikea tapa. Tämä on jonkinlainen "narsistinen" perfektionismin muoto. Paitsi hänen, myös koko maailman tulisi olla täydellinen, tai perfektionistia alkaa ahdistaa.

Toinen tapaus taas on ikään kuin "läheisriippuvainen" perfektionismin muoto, jossa henkilö odottaa itseltään paljon, niin paljon, että ottaa taakakseen myös muiden huolet ja murheet. Kuvittelee, että hänen täytyy olla aina parempi, kauniimpi, ahkerampi, kärsivällisempi, sosiaalisempi tai mitä ikinä. Tällainen perfektionismi on niin ikään vaikeaa esim. parisuhteessa toiselle osapuolelle, mutta eri tavalla — yleensä siksi, ettei tämä "läheisriippuvainen" perfektionisti tuo omia tarpeitaan riittävästi esille tai vaadi muita tekemään omaa osuuttaan, mutta tämän seurauksena uupuu ja voi jopa katkeroitua. Tällainen perfektionismi luulee voivansa luoda paremman parisuhteen, elämän ja maailman olemalla itse täydellinen, mutta todellisuudessa vain väsyy yrittäessään.

Määritelmät ovat itse keksimiäni, mutta lähipiirin perusteella molempia lajeja esiintyy paljon ja eri asteisina, miltei jokaisella aivan lievänä jokin perfektionismitaipumus tuntuu olevan. Jos kysyt tätä siksi, että sinulla on joku perfektionisti puolisoehdokas, seuraile vierestä jonkin aikaa. Kunhan henkilö itse ymmärtää täydellisyyden tavoittelun tai täydellisyyden odotusten olevan epärealistisia (ainakin silloin, kun ne räikeästi ovat) ja pystyy keskustelemaan asiasta, voi tällaisen henkilön huoletta päästää lähipiiriinsä. Eihän meistä täydellinen ole kukaan. Mutta jos tyyppi elää kuplassa, jossa täydellisyys on ainoa totuus, ottaisin etäisyyttä suosiolla.

vaatii itseltään perfektiä, mutta muilta ihmisiltä pluskvamperfektiä.

Mieheni ei vaadi täydellisyyttä perheeltää, ei varsinkaan minulta. Jos minä teen jonkun asian hänen mielestään niin huonosti että se haittaa häntä, niin sitten tekee sen itse. Esim. silittää itse paitansa ja pesee vessat.

Lasten kohdalla ei missään nimessä vaadi täydellisyyttä, mutta asioissa joissa tietää lasten olevan hyviä todellakin toivoo että lapsetkin onnistuvat ja vaivoin saa hillittyä itsensä ettei menisi huomauttamaan matikankokeessa tehdystä pikkuvirheestä tai ei-niin-täydellistä suorituksesta musiikkiopiston konsertissa.

Melkoista täydellisyyttä mies vaatii palkatuilta ihmisiltä, kuten remonttimiehiltä ja ravintolassa huomauttaa usein vähintäänkin lasien pesusta ellei koko ruoasta.