Katkeruus potkujen jälkeen? Kokemuksia?

Olin työkkärissä akateemisten puolella työssä. Yksi asiakas jäi mieleen, sillä hän ei millään päässyt yli siitä, että hänet saneerattiin duunistaan pois.

Hänen irtisanomisensa oli mennytnäin ulkoapäin katsottuna ihan paragraafien mukaan. Valtion yksiköitä ja toimintoja yhdisteltiin ja silloinhan jotakin ajetaan alas ja toiset ottaa niiiden osuuksia tehtäväkseen ja pelin loputtua joku lähtee. Valtion rahoitus kutistui aika rajusti.

Hänen tapauksessaan  oli ymmärtääkseni yritetty jotenkin sitä duunia säilyttää, eli hänen työnsä väheni, mutta vielä oli osa-aikaiseksi duunia jäljellä. Tämän asiakas tulkitsi niin, että johto oli TAHALLAAN pudottanut hänet osa-aikaiseksi, ja justiins niin pitkäksi aikaa, että työssäoloehto täyttyi tällä osa-aikaisella. Eli johtopäätös: halusivat ensin pitää huolen siitä, että hänen ansiosidonnainen työttömyyspäivärahansa laskee pienemmäksi ja VASTA SITTEN hänet lopullisesti iritsanottiin.

Että tältä pohjalta

En oikein jaksa uskoa, että ison organisaation uudistusmyllerryksessä, jossa monia toimia yhdisteltiin ja muutettiin ja siirreeltiin, joku pieni esimiehen krääkylä jaksaisi vuosia olla niin pitkävihainen että rakentelisi tuollaisen manööverin yksittäisen virkailijan päänmenoksi.

No enikeis: Koska se asiakas joka käynnillä vain luetteli niitä kaikkia asioita, mitä hän oli tehnyt entisessä paikassaan sen hyväksi, ja piti itseään vaan vittumaisen källin kohteena, niin siinä meni sitä arvokasta aikaa tosi paljon hukkaan.

Hänen olisi olllut kannattavinta ja (sinkku) ehkä helpommin mahdollistakin esim muuttaa pääkaupunkiseudulle jossa olis ollut hänen osaamiselleen runsaasti paikkoja. Toisin kuin meillä on tuo yks yksikkö ja sieltähän siis hommmat loppu.

Mihinkään koulutukseen hän ei nähnyt mitään syytä, mitään uutta paikkaa ei voinut, pystynyt, viiittinyt hakea eikä mikään siis oikein toiminut.

Ansiosidonnaista maksetaan 500 päivää, kaksi vuotta. Sen jälkeen tippuu kelan huonoimmalle, heikoimmalle ja kuppasimmalle korvaukselle työmarkkinatuelle. Työkkärissä tippuu paaria-luokkaan, sanktiot kovia ja pakottamiset alkaa. Se on morjens sitten. Aika harva sieltä enää ponnistaa mihinkään kuin tukihommiin.

Vaikka miten tuntuu että nyt mua kyllä kohdeltiin väärin, niin pitäisi pystyä pääseemään siitä shokista ja surusta suht äkkiä ohi, Ja kääntää se suru vaikka itsepäisyydeksi, että mähän näytän teille.

Itse lähdin työkkäristä lopullisen lopullisesti, kun selvisi että ylennykset meneekin naamafaktorin perusteella ilman mitään kosketuspintaa osaamiseen saatika ahkeruuteen. Uuteen työpaikkaan n. 6kk kuluttua tuttavankaupalla ja käteen tuleva palkka nousi 1000 euroa?? Kuukaudessa enemmän käteen. Olis pitänyt lähteä aikaisemmin. Sen pituinen se.

Ei siitä pääse muuten kuin jatkamalla elämäänsä ja etsimällä uuden työn. Sitten ajan kuluessa potkujen merkitys alkaa vähentyä omassa päässä. Mutta ei pidä jäädä kotiin katkeroitumaan, vaan yrittää säilyttää mahdollisimman normaalit rutiinit, kulkea pää pystyssä ja miettiä tulevaa.

Sun pitää ajatella niin, että kyse ei ollut siitä, että olisit hoitanut työsi huonosti. Ne hommat, joita sä teit, loppuivat tai vähenivät niin, että väkeä ei tarvittu enää yhtä paljon kuin aiemmin.

työsopimuksessa on määritelty irtisanomisaika puolin ja toisin. Kaikkien työssäkäyvien olisi hyvä ymmärtää, että ihan oikeasti puolin ja toisin työsopimus voidaan purkaa. Työntekijä voi lähteä lyhyellä varoitusajalla ja myös työnantaja voi irtisanomisajan puitteissa lopettaa työsuhteen. Yleensä kaikissa sopimuksissa, koskivat ne mitä vaan asiaa, on irtisanomislauseke. Mikään ei ole ikuista, maailma muuttuu.

Jollain tavalla sun on vaan hyväksyttävä asia ja mentävä elämässä eteenpäin. Ymmärrän, että se voi olla vaikeaa. Mutta ei mahdotonta.

Mut on irtisanottu YT-neuvottelujen yhteydessä. Montaa ei irtisanottu ja lisäkseni irtisanottiin henkilö joka ei vammansa takia halunnut siirtyä erilaisiin tehtäviin ja toinen, joka olisi pitänyt irtisanoa jo muutenkin (saanut varoituksen työntekijöiden huonosta kohtelusta sekä seksuaalisesta ahdistelusta). Minulle ei siis tarjottu toista tehtävää.  Kyllä laittoi miettimään että mikäs vika minussa on. Menin irtisanottaessa ihan shokkiin. Myöhemmin kävin työpaikalla viemässä läksiäiskarkkeja ja silloin olin jo niin toipunut että ihmettelin miksi entiset työkaverit olivat niin surullisen oloisia. Olin hakenut jo muuta työtä ennen irtisanomista ja kahden viikon päästä minulla oli jo uusi työ joka alkoi tosin vasta  kuukautta myöhemmin. Olin siis 6vko lomalla ja sain normi palkan kuukaudelta sekä loput 2 viikkoa pärjälin lomarahoila sun muilla. Palkka nousi heti 2000 euroa. Se lievitti kyllä kivasti :)

Mut irtisanottiin tuotannollisista ja taloudellisista syistä 5 vuotta sitten. Se oli shokki, koska mitään säästötoimenpiteitä ei oltu edes tehty. Firma oli pieni, joten ei tarvittu YT-neuvotteluja. Syyksi sanottiin, että haetaan nopeita säästöjä. Jäävät olivat huolissaan, koska tehtäviini kuului monia asioita, joita muut eivät olleet koskaan hoitaneet. Olivat kysyneet johdolta, että millaisia säästöjä haetaan? Eivät osanneet/halunneet vastata. Muut olisivat olleet valmiit vaihtamaan lomarahansa lomaksi ja muutama nainen olisi voinut alkaa tekemään osapäivää syksyn ajaksi, koska lapset olivat menossa kouluun.

Olin todella rikki ton jälkeen, kun asia tuli niin yllättäin. Ehkä olisi ollut helpompaa, jos olisi tiennyt mahdollisuudesta, että nyt aletaan vähentämään ja olisi osannut varautus henkisesti, että jotkut (minä?) joutuu lähtemään.

Seuraavaa paikkaa jouduin hakemaan melkein vuoden. Se oli aluksi ihan kivaa tutkia avoimia paikkoja ja miettiä, millasta olisi työskennellä missäkin. Sitten kun ei haastattelujen ja testien jälkeen mihinkään päässytkään. Ja sekin harmitti, että olin monet kerrat kahden tai kolmen viimeisen joukossa, joista kuitenkin sitten se toinen ja jompi kumpi muu valittiin. Kun kuitenkin toiveet oli korkealla ja ihan tosissani niitä paikkoja hain.

Muutama vuosi sitten mua pyydettiin takaisin siihen firmaan, josta mut irtisanottiin. Aikas älytön veto heiltä. Olisivat maksaneet törkeän kovaa palkkaakiin saadakseen mut palaamaan.

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 09:22"]

Mut on irtisanottu YT-neuvottelujen yhteydessä. Montaa ei irtisanottu ja lisäkseni irtisanottiin henkilö joka ei vammansa takia halunnut siirtyä erilaisiin tehtäviin ja toinen, joka olisi pitänyt irtisanoa jo muutenkin (saanut varoituksen työntekijöiden huonosta kohtelusta sekä seksuaalisesta ahdistelusta). Minulle ei siis tarjottu toista tehtävää.  Kyllä laittoi miettimään että mikäs vika minussa on. Menin irtisanottaessa ihan shokkiin. Myöhemmin kävin työpaikalla viemässä läksiäiskarkkeja ja silloin olin jo niin toipunut että ihmettelin miksi entiset työkaverit olivat niin surullisen oloisia. Olin hakenut jo muuta työtä ennen irtisanomista ja kahden viikon päästä minulla oli jo uusi työ joka alkoi tosin vasta  kuukautta myöhemmin. Olin siis 6vko lomalla ja sain normi palkan kuukaudelta sekä loput 2 viikkoa pärjälin lomarahoila sun muilla. Palkka nousi heti 2000 euroa. Se lievitti kyllä kivasti :)

[/quote]

Tuli yksi nolla liikaa, 200 euroa vain nousi, mutta rahaa sekin on :)

[quote author="Vierailija" time="30.07.2013 klo 08:59"]

Olin yksi niistä (harvoista) jotka joutuivat lähtemään yt-neuvottelujen jälkeen. Miten päästä yli huonommuuden tunteesta ja "miksi minä en kelvannut" -olosta. Itsetunto sai kyllä kovan kolauksen.

Todella vähän tästä asiasta mitään artikkeleja näkee. Vai selviääkö useimmat tästä hyvin? Vai onko tämä yksi sellainen asia josta ei vaan puhuta?

[/quote]

Asiasta ei ehkä ymmärretä puhua, koska monet elävät vielä mielessään siinä vanhassa maailmassa jossa työpaikka oli ikuinen, kun sinne kerran onnistui pääsemään. Irtisanotuksi tuleminen nähdään poikkeustilanteena ja epäonnistumisena, vaikka siitä ei välttämättä lainkaan ole kysymys. Ei ainakaan työntekjän epäonnistumisesta. Usein se epäonnistunut osapuoli on työnantaja, joka ei tästä syystä enää tarvitse yhtä paljon työntekijöitä kuin aiemmin.

Potkujen saaminen ei ole mikään maailmanloppu. Siihen olisi hyvä opetella suhtautumaan ihan rennosti, koska se tulee jatkossa vain yleistymään. Olemme keskellä murrosvaihetta, jossa savupiipputeollisuus kuolee ja pitäisi kehittää tilalle uutta, kannattavaa liiketoimintaa. Uusia yrityksiä syntyy, ne palkkaavat väkeä, mutta suuri osa niistä ei menesty ja työntekijät saavat lähteä. Tämä on täysin normaalia ja luonnollista.

Työntekijän kannalta potkut voivat olla myös siunaus, koska ilman niitä harva etsii aktiivisesti uutta paikkaa. Kuitenkin juuri se paikka, mihin on sattumoisin päätynyt hommiin, ei välttämättä ole juuri sille henkilölle se sopivin mahdollinen. Mitä suurempi vaihtuvuus työpaikoilla on, sitä useampia hommia jokainen pääsee kokeilemaan ja sitä todennäköisemmin jossain vaiheessa törmää unelmapaikkaansa! Sen löytänyt ihminen saa todennäköisimmin jatkaa työssään pitkään, koska korkea motivaatio ja työhön erinomaisesti sopiva kykyprofiili tietävät hyvä työntekijän lisäksi myös työnantajalle.

On tietenkin normaalia tuntea alemmuutta potkujen jälkeen ja olla jonkin aikaa siipi maassa. Mutta pyri ap eroon siitä ajatuksesta, että olisit jotenkin muita huonompi. Se, miksi juuri sinut irtisanottiin, ei välttämättä johdu millään tavalla sinusta. Ja vaikka johtuisikin, niin seuraavassa työpaikassasi voit silti hyvinkin olla muita parempi. Keskity vain löytämään itsellesi sopiva työ. Jos on jokin taito, jonka puutetta olet aina harmitellut, nyt voisi myös olla hyvä aika käydä opiskelemassa se!

Tämä vertaus ehkä vähän ontuu, mutta sanoisin silti, että irtisanominen on vähän sama asia kuin vaikka vuokrasopimuksen päättäminen. Jos vuokranantaja  irtisanoo asunnon vuokrasopimuksen, koska tarvitsee asunnon itselleen, ei kukaan mieti, että asuinko siinä jotenkin väärin, pidinkö liikaa meteliä tms. Tilanne muuttui ja sopimus purettiin, ei siinä sen kummempaa.