töihinpaluu

niin, vaakakupissa: lapsen paras olla kotona, perheen taloudellinen tilanne, äidin viihtyminen kotona, äidin ns. urakehitys. Mille kukin antaa arvoa?

Onko sinulla siis paikka minne palata? Siinä tapauksessa ole hoitovapaalla koko se kolme vuotta. Niitä töitä ehdit tehdä ihan riittävästi myöhemminkin.

Sulla ei ilmeisesti ole työtä johon palata? Itse alkaisin ehkä hakea töitä kun nuorimmainen on sen 2, koska työllistyminen voi viedä aika pitkäänkin.

Et saa töitä. En saa minäkään. Miehet saa, naiset ei.

Kuus vuotta kotona ja ei harmita. Harmittais jos en olis jäänyt! Toki työskentelen alalla jossa voi tehdä keikkaa, ja sitä teenki.

No, me ollaan vuoroteltu lastenhoidossa. Töihin vaan, kyllä kaksivuotias pärjää hoidossa.

Eikö mies voi jäädä kotiin jos sinä saat töitä? 

Ilmeisesti ap ei erityisemmin pidä työstään. Hesarissa oli tänään sunnuntaina aika osuva kolumni äideistä, työstä, kotitöistä ja kotiin jäämisestä.

Kyllä ehdottomasti palaisin duuniin niin kauan kun en vielä olisi "liian vanha". Sori ilmaisu, mutta niin raadollista se työelämä nykyään on. Ainahan voit tehdä nelipäiväistä viikkoa tai päättää palata vuodeksi hoitovapaalle. Mutta vuoden päästähän joudut joka tapauksessa palaamaan. Minä palasin kun esikoinen ja ainokainen oli 1 v 2 kk. Ei ole kaduttanut, sillä saan työstäni kuitenkin niin paljon vastapainoa pelkälle äitinä olemiselle. En ole ollut koskaan sellainen kodinhengetär (vaikka välillä olen sitä toivonutkin), joten kun en jaksanut antaa 100 % itsestäni kodille/perheelle, niin suosiolla palasin duuniin. Iltaisin ja viikonloppuisin jaksan olla täysin läsnä ja nautin lapsen seurasta. Hoitovapaalla olin tylsistynyt ja hukkasin päivittäin aikaa kaikkeen ihan turhaa.