Täytän syksyllä 38v ja..
..olen, taas, jäämässä työttömäksi ja aloittamassa mitä todennäköisimmin pätkätyöuraa.
Nyk työpaikka menee konkkaan ja tämä on/oli elämäni ensimm vakituinen työpaikka, sosiaalialan iloja tehdä vuosikausia pätkiä.
Nyt on vaan se probleema, että minulta on paukut ja elämänilo aika vähissä, ehkä loppukin. En näe valoa oikeastaan missään, voisin vain käpertyä kotiin neljän seinän sisälle ja haihtua pois.
Hirvittävän ahdistunut ja surullinen, toivoton, olotila.
En jaksa tätä enää ja lapset vielä elätettävänä aika monta vuotta ennenkuin ovat aikuisia ja asuntolainaakin on. En vaan enää jaksaisi, en yhtään.
Kommentit (6)
ai,etkö juuri saanut lapsen,eikös pienokainen ole nyt vuoden vanha.Mikä on Make?
Mitä sinä höpiset???
ap
[quote author="Vierailija" time="25.08.2013 klo 14:02"]
ai,etkö juuri saanut lapsen,eikös pienokainen ole nyt vuoden vanha.Mikä on Make?
[/quote]
En vain 2 tiedä että mihin suuntaan tässä lähtisi kun 15v tätä työtä tehnyt ja realiteetit tehneet ja tekevät sen (palkkatyötä tehtävä jotta pärjäämme) ettei esim kokopäiväiseen opiskeluun ole varaa ja henkiset voimavarat on niin loppu etten jaksaisi ylipäänsäkään mitään opiskeluja ajatella:´(
Mutta kiitos sinulle, lillun vaan sellaisessa mustassa aukossa jossa en valoa näe ja happea ei kunnolla saa ja eläkeikäänkin vielä liikaa vuosia.
ap
Mulla on tuttavapiirissä juuri sinun ikäluokkaa olevia ihmisiä, joilla monella on ihan sama työtilanne. Siskon mies jäi työttömäksi, siskon työpaikka on siinä ja siinä, joutunut pitämään palkattomia vapaita. Neljä lasta ja asuntolaina.
Tosiasia on se, että moni on nyt tuossa samassa veneessä. Tärkein juttu on osata iloita siitä, mikä elämässä on hyvin. Parisuhde, lapset, terveys, ystävät jne. Jos työtilanteeseen ei voi vaikuttaa, niin pitää keskittyä niihin asioihin, joihin voi. Työttömyyden tuoma vapaa-aika voi olla ihan myönteinenkin juttu. Voi lenkkeillä ja hakea kirjastosta kirjoja, olla lasten kanssa, ja miettiä rauhassa tulevaisuutta.
Mulle tuli lähes shokkiuutisena se, että eräs tuttu "kotirouva" elää nyt täysin tukien varassa. Heillä oli kaikki todella hienosti, upea talo ja kalliit autot. Mies kuoli ja selvisi, että kaikki oli rakennettu lainarahalla.
Nyt on taas sellaiset ajat, että tukien varaan joutuu moni sellainenkin, joka on aina luullut pärjäävänsä omillaan.
Iloitta tästä tilanteesta?? Ei pahalla mutta se on himpan verran vaikeata kun takana pelkkää pätkätyötä tätä ennen ja sen tuomaa stressiä, epävarmuutta ja taloudellista ahdinkoa.
ap
Onko sulla mitään mahdollisuutta aloittaa uuden alan opinnot? Kuulostat siltä, että tarvitsisit suunnan muutosta. Saisit varmaan opiskella jollain paremmalla päivärahalla?
Kun yksi ovi sulkeutuu, uusia avautuu. Elämässä toki on sellaisia reunaehtoja kuin lasten elättäminen ja asuntolainan takaisinmaksu, mutta voitko katsoa elämääsi nyt ja miettiä, mihin suuntaan sitä oikeasti haluat viedä ja mitä voisit tehdä oman elämäsi parantamiseksi?
Kuulostat naiselta, joka on oikeasti sinnikäs, vahva ja rautainen, juuri nyt sulla vain on hetken vajoaminen pohjan tuntumaan. Juuri nyt susta tuntuu, ettet jaksaisi enää taistella mutta olen ihan varma, että löydät sen taistelutahtosi vielä.
Rohkeutta!