Mistä nämä avuttomat valittajat tulevat

Et ehkä ole huomannut, että maailma on muuttunut 30 vuodessa. Jos nyt jäät työttömäksi, et kelpaa kovinkaan moneen työhön. Etenkään, jos olet nainen.

ainahan se on ollut niin, siksi ei pidä jäädä työttömäksi, vaan pitää itse hankkia se työ jostakin aktiivisesti, aktiivisuus on avainsana, arvostan sitä alaisissani

En jaksa lukea, mutta minullakin oli vakaa aikomus opiskella yliopistossa asti. Sitten meni terveys. Nyt raadan "paskatyössä" paskalla palkalla ja olen kiitollinen, että edes pystyn osa-aikatyöhön.

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 20:27"]

En jaksa lukea, mutta minullakin oli vakaa aikomus opiskella yliopistossa asti. Sitten meni terveys. Nyt raadan "paskatyössä" paskalla palkalla ja olen kiitollinen, että edes pystyn osa-aikatyöhön.

[/quote]

lue mitä siellä sanotaan sairaista

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 20:27"]

En jaksa lukea, mutta minullakin oli vakaa aikomus opiskella yliopistossa asti. Sitten meni terveys. Nyt raadan "paskatyössä" paskalla palkalla ja olen kiitollinen, että edes pystyn osa-aikatyöhön.

[/quote]

en jaksa ?

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 20:38"]

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 20:27"]

En jaksa lukea, mutta minullakin oli vakaa aikomus opiskella yliopistossa asti. Sitten meni terveys. Nyt raadan "paskatyössä" paskalla palkalla ja olen kiitollinen, että edes pystyn osa-aikatyöhön.

[/quote]

Juu, en jaksa. Samaa mustavalkoista plaapplaappia mitä joiltakin voi odottaa.

en jaksa ?

[/quote]

Tuuristahan se on kiinni. Itse jäin työttömäksi äitiyslomalla laman aikaan konkurssin seurauksena. Tein äitiyslomien jälkeen pätkätöitä ja opiskelin jatkotutkinnon. Sitten tein taas lisää pätkätöitä ja vaihdoin kokonaan alaa. Tein hetken pätkätöitä ja sain lopulta toistaiseksi voimassa olevan paikan. Tuohon väliin mahtuu myös muutama työkkärin kurssi työharjoitteluineen. Minulla piti olla 17 vuotta aktivinen, ennen kuin sain kunnon työpaikan. Siivosin vasta sähköpostiani ja siellä oli 2-3 vuotta vanhoja sähköposteja. Yhtenä päivänä olin saanut neljä hylkäystä kolmen tunnin sisällä, joten eiköhän tuo jotain kerro aktiivisuudesta. Kaikki kun eivät edes mitään ilmoita. Tuurista tämä työpaikkani oli eniten kiinni, eli satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työnantajalla oli tarve juuri sellaiselle henkilölle, jolla on minun koulutusyhdistelmäni. Myös noista kursseista on yhdestä ollut hyötyä. 

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 20:47"]

Tuuristahan se on kiinni. Itse jäin työttömäksi äitiyslomalla laman aikaan konkurssin seurauksena. Tein äitiyslomien jälkeen pätkätöitä ja opiskelin jatkotutkinnon. Sitten tein taas lisää pätkätöitä ja vaihdoin kokonaan alaa. Tein hetken pätkätöitä ja sain lopulta toistaiseksi voimassa olevan paikan. Tuohon väliin mahtuu myös muutama työkkärin kurssi työharjoitteluineen. Minulla piti olla 17 vuotta aktivinen, ennen kuin sain kunnon työpaikan. Siivosin vasta sähköpostiani ja siellä oli 2-3 vuotta vanhoja sähköposteja. Yhtenä päivänä olin saanut neljä hylkäystä kolmen tunnin sisällä, joten eiköhän tuo jotain kerro aktiivisuudesta. Kaikki kun eivät edes mitään ilmoita. Tuurista tämä työpaikkani oli eniten kiinni, eli satuin vain olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja työnantajalla oli tarve juuri sellaiselle henkilölle, jolla on minun koulutusyhdistelmäni. Myös noista kursseista on yhdestä ollut hyötyä. 

[/quote]

Aloitin muuten kesätyöt 11-vuotiaana, minkä jälkeen olin joka kesä töissä ja lukion ohessa myös töissä. Työttömäksi jäin ensimmäisen kerran 30-vuotiaana, aika yllättäen se konkurssi tuli kuitenkin, vaikka tilanne olikin hiljentynyt yleisesti maailmalla. Eli sellaista. Mutta sain työtä melkein viisikymppisenä, mikä on ihan huippujuttu eikä pätkätyöhistorialla kaikilla ole siihen mahdollisuutta. 

[quote author="Vierailija" time="15.05.2013 klo 20:17"]

valitetaan kaikesta, jokainen suomalainen saa ilmaisen koulutuksen ja voi opiskella niin paljon kuin haluaa, sitten voi hankkia hyvän työn.

lähdin kotoa 17 vuotiaana, mitään en saannut, opiskelin ja kävin töissä, elatin itseni, sitten opintojen jälkeen menin töihin. velkaa oli asunnosta ja opiskelusta, siihen meni n 20v että sain maksettua velat, keski-ikäisenä olin jo hyväpalkkainen eikä velkoja ollut, poissa oli tuo nouruuden tiukkuus, on varaa hankkia kaikkea ja matkustaa. näin se elämä menee kaikilla, ei nuorena voi olla rahaa ylimääräiseen, ne on näitä talouden lainalaisuuksia, ei voi kuluttaa enempää kuin tienaa. valmistuttuni löysin töitä 80 km:n päästä kotoa ja kuljin julkisilla liikennevälineillä töihin päivittäin, viikonloppuna oli sitten vapaa-aikaakin. vuosien varrella tein hyvää tulosta työssä ja minua ylennettiin usein. ensimmäiset 23 vuotta omillani oli enimmäkseen kovaa työtä ja velkojen maksua, nyt olen yli 50 ja olen pystynyt ottaa rennommin jo n. 10 v. en ymmärrä miksi täällä valitetaan kaikesta, elämä on työtä ja työtä ja työtä. mitä muuta se voisi olla. en ole päivääkään ollut työttömänä, jotain työtä on aina tarjolla niille ketkä suostuvat tekemään sitä, sitten on valittajat erikseen. heille ei saisi antaa penniäkään yhteiskunnan tukea, jos ovat terveitä ihmisiä, sairaat ovat vähäosaisia ja heille on suotava apua.

lopettakaa valittaminen, menkää töihin. työ ei tule sinun luokse, jokaisen on itse hankittava oma työnsä. jos ei ole koulutusta vastaavaa, niin sitten pitää vaan tehdä jotain, jotta elää. hävetkää valittajat.

[/quote]

Minäkin olen 50v ja olen ollut vain 3 päivää työttömänä elämässäni. Mutta ihan noin karski en kyllä osaa olla. Minun elämä ei silti ole ollut noin helppoa.

Jouduin muuttamaan pois kotoa 15 vuotiaana. Siihen asti olin yrittänyt itsaria kahdesti, koska veljeni yritti raiskata minut muutaman kerran ja isäni oli juoppo, jota juostiin pakoon pitkin metsiä. Yritti tappaa minut useamman kerran.

Kävin lukion opintorahalla ja lainalla. Sen jälkeen oli pakko saada ammatti äkkiä, joten kouluttauduin ammattiin 1.5 vuodessa. Ei voinut oikein ajatella, mihin kapasitettii olisi riittänyt, kun oli alettava elättämään itsensä. Kesät olin jo siivonnut ja poiminut mansikoita, että sain lukiokirjat ostettua.

Tein töitä pienellä palkalla ja elätin itseni. Koska olin elänyt väkivaltaisen lapsuuden, pidin sitä oikeana elämänä ja rakatuin väkivaltaiseen mieheen. Siinä meni 10 vuotta ja meni vähät säästötkin ja melkein mielenterveys, ennen kuin tajusin, että opittu elämänmallini ei olekaan oikea.

Alkoi kova työ kasata itseäni kasaan. Ei ollut energiaa kerätä omaisuutta ja edetä uralla. Kunhan tein töitä ja elätin itseni pienellä palkalla ja autoin äitiäni rahallisesti ja yritin saada elämääni kuntoon.

Nyt olen 50v ja onnellinen ja köyhä. Olen sinut itseni kanssa. Ymmärrän muiden heikkouksia ja yritän auttaa heitä kokemuksieni perusteella. Olen onnellinen, että itsariyritykseni eivät onnistuneet ja saan elää tässä.

Valittakaa, jos se helpottaa elämää. Ehkä löytyy joku, joka auttaa. Minä en uskaltanut valittaa ja siksi minua ei osannut kukaan auttaakaan.

Itse myös hiihdin kouluun kesät talvet, ylämäki oli kumpaankin suuntaan ja sudet juoksi aina perässä. Myöhemmin tein 23-tuntista työpäivää kahdeksana päivänä viikossa ja samalla opiskelin itselleni ammatin. Töissähän olen ollut 7-vuotiaasta asti enkä ole päivääkään ollut pois, lapset synnytin ruokatauolla buranan voimalla. Rinnassakin oli joku patti jonka leikkasin fiskarsin saksilla pois, hiukan jouduin koskenkorvalla turruttamaan, mutta moisen takia mihinkään lekuriin mennä. Yhtä kärsimystä on kaikkien elämä ja pitääkin olla, että mitä te siellä oikeen valitatte pullamössönuoret!