Lue keskustelun säännöt.
hankala 3 vuotias
14.05.2013 |
mulla alkaa lopullisesti mennä hermo ton muksun kanssa! päivät on yhtä tappelua! se ei halua pukea se ei halua syödä! kaikkeen on aina vastaus ei! mä yritän ihan tosissaan olla suuttumatta selittää asioita ja ennakoida siirtymiä mut ei mitään apua!
välissä mukeloidaan pikku sisarusta/kaveteita mikä ennätetään!
nyt uusimpana on vessaan menoki ihan mahotonta pissaa lattioille vaikka ilman vaippaa on oltu jo puol vuotta. ennen osas siis käydä ihan sanomattaki pissalla!
harmittaa vaan vietävästi tää tappeluiden määärä olis kivaa touhuta mukavia asioita ja antaa sitä positiivista huomiota mut ku ei!
tänäänki aamulla ensinmäisenä putsailin sen pissoja lattioilta lohdutin pienempää mitä se oli ennättäny kumauttaa jne jne ni missäköhän välissä?
no puistossa oli sentään kivaa vihdoin kun tappelun jälkeen saatiin vaatteet päälle!
Kommentit (2)
sillä mä yritänki olla suutumatta..tuntuu että vaan pahentaa asioita. tottaki joskus tarttee, mutta enemmän yritän vaan napata syliin ja kysellä mikä harmittaa! aika hyvin mä pystynki toi lattioille pissailu on se kaikista raivostuttavin vaippaakaan ei halua enkä mä oikein tiedä kannattaako se pakottaakkaan ku tiedän kuitenki sen osaavan..onneks tuli joo kesä ei tartte pukea niin paljoa päälle meillä kyllä ulkoillaan aina paljon toi on ollu pienstä pitäen sellanen tuli sielu että seinät kaatuu hyvin nopeesti sisällä päälle. meillä on kanssa ikä eroa se pikkusen vajaa 2 vuotta ja on tää tässä vuodessa paljon helpottanukki! me päästään onneks lauantaina lapsi vapaalle lataamaan akkuja jaksaa taas tätä arkea ja tappelua kotona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi ei, tsemppiä!
Meillä pikkusisarus syntyi kun esikoisella alkoi uhmaikä juuri ennen 2v synttäreitä. Ja sitä kestikin sitten 6-vuotiaaksi saakka, siis todella :( Toki ei ollut niin mahdotonta kuin alussa, mutta rankkaa silti. Näin jälkikäteen olen ajatellut, että kunpa olisin vain pitänyt malttini, en olisi sortunut huutamaan vaan olisin vain hellinyt ja napakasti sanonut että "noin ei saa tehdä" (jos vaikka satutti pienempää tms.) Meillä tosin oli kylässä kuin enkeli, raivo kohdistui vain vanhempiin ihan pienistäkin asioista.
Onneksi tuli kesä taas, ulkoilkaa paljon! Ja hali ja suukottele lasta paljon. Voisiko olla mustasukkainen pikkusisaruksesta? Meillä on myös tehonnut (huomasin tämän vasta toisten lasten kohdalla) se, ettei kiinnitä raivoon juurikaan huomiota, vaan kysyy ihan normaalisti, että "laitatko tämän lippiksen?" Jos siitäkin raivoaa, niin sitten juttelee vaikka pienemmälle tyyllin "ja laitetaankos sulle tällainen hattu päähän niin päästän ihan kohta keinumaan" jne jne. Sillä saat ehkä itsesikin rauhoittumaan.
Mutta mikäli lapsi tekee tuhoja esim. kodille, ei kai auta kuin siirtää toiseen huoneeseen tai ottaa tiukasti syliin ja kertoa että "äidillekin tulee paha mieli/ mikä sua harmittaa / mentäiskö hyvällä mielellä nyt ulos" tms.
Koitetaan ymmärtää sitä pienen ihmisen raivoa ja saada se jollain lempeällä tavalla laantumaan.