Minähän olen vuosien tauon jälkeen virallisesti normaalipainoinen
Estrogeenipitoisen ehkäisyn pois jättäminen sai painon vuosia sitten nousemaan. Kilot tuntuivat istuvan tiukasti eikä itselläni toisaalta ollut kovin suurta mielenkiintoa tosissaan niitä lähteä hävittämäänkään. Ajatus oli enemmän sellaisesta pikkuhiljaisesta elämäntapamuutoksesta. En siis omista itsekuria juuri lainkaan, ainakaan tässä asiassa.
Koska ehkäisy on aikuisikäni ajan pitänyt painoni aisoissa riippumatta syömisistä tai tekemisistä, niin aikamoinen opettelu tässä varhaiskeski-iässä on ollut. Mutta ajatus on koko ajan ollut se, että erittäin hitaasti, mutta varmasti. Parin vuoden ajan olen tässä ainakin alitajuisesti miettinyt mitä syön ja miten liikun. Liikunnallinen ihminen en ole koskaan ollut, kaikenlaista olen kokeillut, mutta en ole oikein mitään lajia omakseni kokenut. Kävelen kyllä mielelläni ja mulle se liikunnaksi riittää.
Mikään porsastelija en syönnin suhteen ole koskaan ollut, mutta en voi kieltää, etteikö rasvaiset ja suolaiset herkut olisi maistuneet. Tosin niitäkään en ahmimalla ole koskaan syönyt, en siis edes silloin kun paino pysytteli paikallaan. Suurin ongelma mulla on ateriarytmi, aamiaisen ja lounaan syön ja illalla harvemmin mitään. Tätä olen nyt yrittänyt jotenkin opetella uusiksi, on päiviä kun onnistun ja päiviä kun en onnistu.
Mitään kilotavoitetta en itselleni ole asettanut, vaan enemmänkin nyt uteliaisuuttani seuraan mitä vaaka milloinkin näyttää. Lukemia olen aina välillä merkinnyt kyllä ylös ja välillä on menty alas ja tultu taas ylös.
Tänään kuitenkin katsoin, mikä se lähtötilanne silloin reilu kaksi vuotta sitten oli, niin pahimmasta kilomäärästä olen nyt onnistunut karistamaan n. 7,5 kiloa. Kyse ei siis todellakaan ole suurista määristä ja varmaan tuon tiputtaminen olisi onnistunut hyvinkin lyhyessä ajassa, mutta itselleni tämä "vapaamielinen" painonpudotus on sopinut mainioisti. Ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos joskus pahastikin herkuttelee tai jos se paino nyt heilahtaa taas hetkeksi ylöspäin. Ja viimeiset pari kiloa on poistunut grillimakkarakaudella :) (Niin ja jauhomakkaraa, ei lihamakkaraa)
Seuraava tavoite (ehkä) olisi päästä pienemmälle kymmenykselle, mutta ei ole tuon asian kanssa mikään hoppu. Tyytyväinen olen, jos saan painon nyt tämän lukeman paikkeilla pysymään. Vielä on kuitenkin miehellekin puristeltavaa :)
Halusin jakaa tämän itseäni tänä aamuna ilahduttaneen asian
mä olen samaa mieltä... nyt kun elämänlaatu on muuten parantunut niin painon pitäisi pudota automaattisesti itsestään. Liikuntaa voisin lisätä ihan sen vuoksi etten olisi koko ajan hengästynyt ja piristyisin vähän, mutta muuten maltillisesti.
Kun pääsee siihen tilaan ettei ruoka vaikuta kaikkeen ja ole koko ajan mielessä niin laihtuu automaattisesti.