Lue keskustelun säännöt.
Liian itsenäinen kolmevuotias?
22.08.2013 |
Pitäisikö minun olla huolissani vai tyytyväinen siitä, että 3 v, 3 kk -vanha poikani viihtyy yksin niin hyvin. Hän puuhailee omassa huoneessaan kaikenlaista vailla mitään ohjauksen tarvetta. Katselee kirjoja, lauleskelee, rakentaa junaratoja, tekee palapelejä vaikka kuinka monta kerrallaan... Minut hän kutsuu mielellään mukaan leikkiin, mutta useimmiten hän sanoo, että hän haluaa olla yksin ja sulkee oven. Syy tähän on todennäköisesti 1-vuotias pikkusisko, joka rikkoo kaiken. Hän myös leikkii mielummin yksinään kuin isänsä kanssa.
Koen jotenkin syyllisyyttä siitä, että saattaa vierähtää parikin tuntia useaan kertaan päivällä niin, etten tee hänen suhteensa mitään, käyn vain katsomassa oven suussa onko kaikki kunnossa tai juttelen hänelle tehdessäni kotihommia. Toisaalta ymmärrän häntä, olen itse introvertti ja viihdyn hyvin yksin.
Miten itsenäisiä teidän kolmivuotiaat ovat olleet. Pitäisikö minun mielestänne väkisin tunkea leikkeihin mukaan, jotta hän oppisi leikkimään siskonsa kanssa eikä erakoituisi. Onko teistä sopivaa, antaa noin pienen sulkeutua niinkin paljon omiin oloihinsa. Kerhossa hän leikkii jonkin verran muiden kanssa, mutta sielläkin paljon ihan yksinään. Päiväkoulussa hän alottaa kuukauden päästä.
Kommentit (9)
Ei vaikuta ongelmalta. Tehän olette kaikki tyytyväisiä. Toki lapsi tarvitsee myös tilaisuuksia leikkiä ikätovereidensa kanssa, mutta niitäkin hän saa. Miten 1-vuotias suostuu olemaan menemättä veljen huoneeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täsäskin pätee tämä usein ignoorattu itsestäänselvyys: lapset ovat erilaisia! Jos mitään muuta mietityttävää piirrettä ei lapsessa ole, niin ole vain tyytyväinen, että lapsesikin osaa olla tyytyväinen oloonsa ilman jatkuvaa tukea. Oma tasan 3 v. on niin, kauniisti sanottuna, ihmisläheineinen, että vaatii jatkuvaa osallistumista, läsnäoloa ja huomiota. Vie mehut suoraan sanoen välillä ihan täysin ja odotan todella, hän edes välillä uppuotuisi omiin leikkeihin. Ja todell amukavilta vaikuttivat nuo poikasi puuhat huoneessaan :)
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 15:41"]
hänellä on lievä aspergerin oireyhtymä. Hän ei ole kiinnostunut muista ihmisistä.
[/quote]
Itsenäinen leikki ja yksin viihtyminen ei kai sulje pois sitä, että on myös ihan hyvät sosiaaliset taidot. Hän katsoo silmiin, ymmärtää muiden tunnetiloja. Vaikka ei siedä pikkusiskoaan leikeissä, hän kohtelee häntä oman huoneen ulkopuolella suojelevasti.
Kellään tietoa miten aikaisin aspergeria diagnosoidaan?
AP
Ihan samaa tekee meidän juuri kohta kolme täyttävä. Leikki todella paljon yksin, koska vanhemmat sisarukset ovat ihan eri ikäluokkaa. Mutta meillä kaikki lapset on olleet aika itsenäisiä.
Sitten 3v poika on vanhempien sisarustensa huoneessa, jos heille tulee kavereita. Varsinkin siskolle. Se on jännää, tosin ei siskon mielestä =D
Mieheni poika on aika lailla samanlainen, oli jo pienenä.. nytkin 10 vuotiaana viihtyy hyvin yksin ja välillä saa patistaa sitä soittamaan kavereille ja lähtemään ulos. Kyllä sitten kun saa aikaseksi lähteä viihtyy siellä hyvin.
Eli en nyt olisi huolissani 3-vuotiaasta. Tosin päiväkoti tekisi hänelle varmasti hyvää jos ette edes kerhoissa tai puistossa käy vaan vietätte aikaa vain kotona. sosiaalisia taitoja olisi hyvä opetella jo nyt, varsinkin tuollaisen itsekseen viihtyvän kaverin.
Pyydä sitä lasta välillä mukaan leipomaan ja keskustelemaan ja anna kotona ollessa leikkiä yksin mutta muualla rohkaise tutustumaan muihin lapsiin ja leikkimään niiden kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 15:45"]
Ei vaikuta ongelmalta. Tehän olette kaikki tyytyväisiä. Toki lapsi tarvitsee myös tilaisuuksia leikkiä ikätovereidensa kanssa, mutta niitäkin hän saa. Miten 1-vuotias suostuu olemaan menemättä veljen huoneeseen?
[/quote]
Isoveli paiskaa oven kiinni, tai minä järjestän nuoremmalle leikkipaikan muualle, kun yhteisleikki ei onnistu millään tavalla.
Ap
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 15:46"]
Täsäskin pätee tämä usein ignoorattu itsestäänselvyys: lapset ovat erilaisia! Jos mitään muuta mietityttävää piirrettä ei lapsessa ole, niin ole vain tyytyväinen, että lapsesikin osaa olla tyytyväinen oloonsa ilman jatkuvaa tukea. Oma tasan 3 v. on niin, kauniisti sanottuna, ihmisläheineinen, että vaatii jatkuvaa osallistumista, läsnäoloa ja huomiota. Vie mehut suoraan sanoen välillä ihan täysin ja odotan todella, hän edes välillä uppuotuisi omiin leikkeihin. Ja todell amukavilta vaikuttivat nuo poikasi puuhat huoneessaan :)
[/quote]
Kiva kuulla muitakin mielipiteitä täällä. Halusinkin olla vain tyytyväinen tilanteeseen, vaikka jokin minua tässä kaikessa epäilyttää aina välillä. Olen vain yksinkertaisesti nähnyt niin erilaisia kolmivuotiaita. Sellaisia, jotka eivät leiki yksin kymmentä minuuttia pidempään eivätkä ole edes pois vaipoista. Päiväkoti tulee varmasti tekemään hyvää, mutta välillä minua mietityttää, miten hän tulee kestämään sitä järjetöntä taaperoden häslinkiä ja huutamista ja jatkuvaa väenpaljoutta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän 4v on just tuollainen, kun isommat siskot ovat olleet saman ikäisinä "kyläluutia".
Toki lapsi käy kerhossa kerran viikossa, kerran viikossa hänellä on temppujumppa ja kerran viikossa perhemuskari, jossa käydään yhdessä 1,5 vuotiaan pikkusiskon kanssa. Ja toki järjestetään leikki treffejä.
Mutta kotona saattaa leikkiä kolmekin tuntia yksinään huoneessaan. Rakentelee legoilla, rakentaa junaradalla, leikkii nukkekodilla, leikkii poneilla tms. Välillä sitten saattaa tulla sanomaan, että tuu äiti kattoon, kuinka hienon linnan/tallin/talon/what ever mä oon tehny.
Ja toki välillä äitikin kelpaa mukaan leikkiin (varsinkin silloin, kun pikkusisko on päikkäreillä ja välillä pikkusiskokin kelpaa mukaan).
Meillä isommat tytöt ovat 10v ja melkeen 7v. Ekaluokkalainen kyllä kelpaa välillä leikkeihin, mutta vanhin ei kelpaa kuin todella harvoin.
hänellä on lievä aspergerin oireyhtymä. Hän ei ole kiinnostunut muista ihmisistä.