Ilkeistä kommentoijista

Äääh se mulle itselleni mitään tee.

Ketä näitä juttuja henkilökohtaisesti ottaa? Jos ei kalahda, ei osu....

Mä olen itse asiassa samaa mieltä. Vaikka monethan sanoo jotain sen tyylistä, että "ei se kerro musta mitään mitä mä täällä anonyymisti kirjottelen kuule!!!" niin kyllä se vaan vähän kertoo. Jos viljelee tuntemattomille bloggaajille jotain huora-kommentteja, niin pakko olla jotain vinossa. Samoin, jos laittaa tänne vauva-palstalle provo-keskusteluja "harrastin seksiä naapurin chihuahuan kanssa!" - on sekin aika hälyttävää. Vaikka miten olisi vaan vitsailut tai provot mielessä.

Ne on entisiä koulukiusaajia, ja nykyisiä nettiriidanhaastajia eli käyvät joka ketjussa haastamassa riitaa ja vaihtelevat palstojen välillä jos hiljaista.

Heidät tunnistaa siitä että aloittavat yleensä sillä että ovat eri mieltä asioista ja piikittelevät. Jos et tartu syöttiin niin yrittävät silti houkutella tappeluun kirjoittamalla ja vihjailemalla että "tiedän kuka sinä olet, olet tunnistettu" tai menevät muuhun henkilökohtaiseen loukkauskommentointiin ja heidän kirjoittelunsa alkaa hetken kuluttua tuntua myös vainoamiselta. Sairaita ihmisiä kun ovat.

4, no noi on aika ääriesimerkkejä. Enkä ymmärrä miksi ihmiset lähtee mukaan, edes vaivautuu avaamaan viestiä, jos otsikossa on joku "harrastin seksiä dobermannin  kanssa" -tyypinen juttu.

Joskus tuntuu oikeasti siltä että monelta kommentoijalta tai ketjun aloittajalta on lääkkeet loppu......

Minäkin komppaan. Kunpa laajemminkin leviäisi ymmärrys siitä, että ilkeilijöiden omassa elämässä on jotakin pahasti vinossa, kun saa nautintoa toisten ivaamisesta. Hyvinvoivat ihmiset eivät sellaista harrasta. Muutenkin ihminen, jolla on kaikki hyvin, kiinnittää huomiota ympärillään oleviin hyviin asioihin. Sillä ilkeilyllä ei ole muuta virkaa kuin saada ilkeilijän hetkeksi tuntemaan itsensä muka paremmaksi kuin ilkeilynsä kohde.

Olet mitä ajattelet.

Mikä kaikki täällä sitten lasketaan ilkeäksi kommentiksi, olisi mielestäni se korrektimpi kysymys. Moni tulee päästelemään puoliunessa alatyylistä huumoria ja se ei minun mielestä mitään kerro kyseisestä ihmisestä. Ei ainakaan mitään pahaa. Harmitonta, joskin mautonta huumoria.

Jollain saattaa olla kärkkäämpi kirjoitustyyli ja sekin sitten tulkitaan vihamieliseksi vittuiluksi.

Toisaalta voisin näitä ylempänä olevia( ap & 4)  väittää ilkeiksi ja egoistisiksi paskiaisiksi, koska he kehtaavat väittää, että minussa on jotain vikaa, jos tuotan joskus vähän rajatilakommentin tai ilmaisen eriävän mielipiteen.

Oikein typerälle ihmiselle sanon päin naamaa ihan saman kuin täälläkin.

Toinen juttu on se, että moisia tulee vastaan todella harvoin -onneksi.

Monet kuvittelevat, että heidän mielipiteensä saa isomman painoarvon, kun he samalla ivallisesti vähättelevät vastapuolen kommentoijaa. Eihän siitä muuta voi päätellä kuin että niitä oikeita perusteita ei ole riittävästi.

Osa ilkeistä kommenteista saattaa olla näppäilty kieli poskessa, mutta huumori kirjoitettuna varsinkin on vaikea laji. Itsekin olen pari kertaa huomannut kommenteista, että mun mielestä hauska läppä ei ollutkaan muista yhtään hauska.

Yleensä yritän kyllä valita huonon huumorin ketjut jos haluan viljellä kökköjuttuja, en tahallani kiusaa ketään. En livenä enkä täällä, välillä vaan sokeutuu omille jutuille kun kavereiden kesken meillä on aika ronskit puheet toisinaan.

Ysi on selvästi näitä, jotka antavat "rakentavaa kritiikkiä" bloggaajille ilmoittamalla, että "onpa muuten rumat vaatteet eikä väritkään yhtään sovi sun keltaisten hampaiden kanssa" :D Koska mulla nyt vaan on kärkäs kirjoitustyyli, vastapuoli on vaan tyhmä jos ei tajua.

Kyllä täällä on ihan oikeasti ilkeitä ja ahdistuneita ihmisiä kirjoittelemassa. Tuo koulukiusaajaesimerkki on ihan totta. Moni, varsinkin herkempi ihminen voi ottaa nämä jutut ihan yhtä vakavasti kuin oikeassa elämässä tapahtuvat ilkeydet. Osa porukasta on hyvinkin julmaa täällä.

Onettomia poloja varmaan ovat. Sisältä rikki ja purkavat muihin kun eivät muutakaan osaa.

Ilkeitä kommenteja enemmän mua naurattaa nää kategorioijat.

"Kaltaisiasi naisia, ihmisiä, äitejä..."

eikä kuitenkaan edes tunneta vastapuolen ihmistä mitenkään.

Yhdestä kirjoituksesta vedetään heti johtopäätökset minkälainen joku on, vaikka ei edes ole koskaan nähnyt.

Minulle tulee sellainen mielikuva että meikkaamaton, rasvatukkainen, hikisissä vaatteissa viihtyvä 200-kiloinen herkkuja suupielet rasvaisina mussuttava av-mamma istuu koneellaan, irvistelee blogia lukiessaan ja kirjoittaa kauniille hoikalle bloggaajalle kommentteja tyyliin: "Sulla on lyhyt kaula, sulla on paksut reidet, nuo vaatteet on kokoa liian pienet sulle!" ;D ;D ;D ;D ;D  

Mulla oli joskus nettifoorumiin jonkinsortin riippuvuus, kun olin kotona lapsen kanssa. Lapsen nukkumisen ajan saatoin roikkua nettisaitilla kahvikuppini kanssa, ja koska se oli aika pitkälle se ainoa sosiaalinen elämä mitä oli (surullista kyllä) niin kaikki jutut otti paljon henkilökohtaisemmin. Nyt kun ajattelen sitä ihmistä joka olin, on vähän surullinen olo. Kyllä mä harrastin lapsen kanssa paljonkin, käytiin kerhoissa yms. mutta en sitten tutustunut muihin vanhempiin ja sosiaaliset kontaktit oli sitten siellä netissä. Se oli ihanaa aikaa lapsen kanssa, sain olla kotona mutta ajatusmaailma oli eri. Sitten menin kouluun/töihin sain muuta ajateltavaa ja tekemistä ja nykyisin luen ainoastaan Suomi24:n foorumilta oman paikkakunnan juttuja, julkkisjuoruja ja sitten täällä satunnaisia juttuja. Mutta tämä netissä surffailu ei herätä mussa enää mitään tunteita, en ahdistu tai hermostu enkä valitettavasti aina osaa miettiä mitä kirjoitan, ja varmasti joku pahoittaa mielensä ilman että ymmärrän, että tämä palsta saattaa olla monelle se ainoa sosiaalinen kontaktikanava. Olen viisastunut nyttemmin ja kirjoitan nettiin vain sitä mitä voisin sanoa omallakin naamalla. Ihan hyvä sääntö on kuvitella niin, että kaikki mitä kirjoitat nettiin tulisi joskus julkiseksi, ja perässä olisi allekirjoituksesi. :) Olen varma, että jos kaikki tekisivät jatkossa niin, täälläkin palstalla ilkeily loppuisi lyhyeen. Mutta joo olen sortunut sarkastisiin, ivaaviin kommentteihin itsekin, usein ne ovat vastineita joillekin provosoiville teksteille mutta en kirjoita niitä miettien, mitähän ne minusta ajattelee pitääkö ne minua junttina vai älykkäänä tms. :) Mutta tunteita nettipalstalla mussa ei enää herää, se aika oli silloin joskus mutta nyt onneksi on elämässä niin paljon kaikkea muuta kivaa että voi ymmärtää, että tämä on VAIN nettipalsta minulla. Ja saahan täällä nauraakin usein, omia suosikkeja on miehistä kertovat jutut. :D

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 16:03"]

Minulle tulee sellainen mielikuva että meikkaamaton, rasvatukkainen, hikisissä vaatteissa viihtyvä 200-kiloinen herkkuja suupielet rasvaisina mussuttava av-mamma istuu koneellaan, irvistelee blogia lukiessaan ja kirjoittaa kauniille hoikalle bloggaajalle kommentteja tyyliin: "Sulla on lyhyt kaula, sulla on paksut reidet, nuo vaatteet on kokoa liian pienet sulle!" ;D ;D ;D ;D ;D  

[/quote]

Ja minkä mielikuvan itse ajattelet antavasi itsestäsi ja elämästäsi, kun kuvailet ihmisiä näin?

[quote author="Vierailija" time="08.08.2013 klo 15:53"]

Ysi on selvästi näitä, jotka antavat "rakentavaa kritiikkiä" bloggaajille ilmoittamalla, että "onpa muuten rumat vaatteet eikä väritkään yhtään sovi sun keltaisten hampaiden kanssa" :D Koska mulla nyt vaan on kärkäs kirjoitustyyli, vastapuoli on vaan tyhmä jos ei tajua.

[/quote]

Hieno analyysi. Nyt joudun avautumaan sen verta, että lifestyle ei ole elämäni pääpiste ja minua ei kiinnosta pätkän vertaa, mitä joku toinen tyyppi toisessa päässä Helsinkiä kiskaisi aamulla päällensä. En kierrä erikseen etsimässä ihmisiä joille vinoilla/vittuilla saati sitten seuraile blogeja. En myöskään puutu kenenkään hampaiden väriin. En koe olevani niin korkealla jalustalla, että minulla olisi varaa sanoa kenenkään olemisista/tekemisistä mitään. Ja mikäli tulee jotain tuon tasoista mieleen, jätän mielipiteeni julkaisematta. Miten se muka bloggaajaa auttaisi/hyödyttäisi/kiinnostaisi, jos ilmoittaisin mielipiteeni hänen hampaistaan? Luultavammin ne ovat kuitenkin sirommat, kuin itselläni... t. 9