en ottaisi miestä, joka

No hyvä. Ei sekään varmasti ottaisi sinua.

en ottaisi naista joka ahdistuu miehistä jotka ahdistuu yksinhuoltajista. Sellainen on varmasti estynyt monessa muusakin asiassa. Avoinmieli on yksi naisen parhaista ominaisuuksista. 

Sama juttu. Olen itse yh:n lapsi, ihaninta ihmistä saa hakea mutta koskaan hän ei löytänyt miestä itselleen. Tai löysi lyhytaikaisia suhteita korkeintaan, mutta miesten käytös äitiäni ja minua kohtaan oli todella aliarvoista.

4. Olit lapsi, et kykene ymmärtämään miksi joku tekee jotain (tai tiedä miksi jotain tapahtuu). Epäilen että ihmiset käyttäytyi huonosti vain omasta puolestaan, veikkaan että äitisi teki ensin jotain johon sitten miehet reagoivat.

Voisit jo päästää irti äidin varjelusta. Jokainen töpeksii ja lapsen paikka on silloin puolustaa jätettyä ja petettyä vanhempaansa. Itse oireilin paljon koulussakin ja koitin saada apua että minut huomattaisiin. Äiti sen avun torppasi, häntä hävetti ajatus että kävisin terapiassa joten lahjoi minut ettei mentäisi enää sinne.

Ymmärrä että äitisi on ollut loukkaantunut ja hän on saattanut omalla toiminnallaan pilata suhteensa ja niissä on menty liiallisuuksiin. Lapset ei saisi olla pelinappuloita mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään miksi sinä olet silti toistuvasti itsekin ollut noissa tapauksissa mukana? Miksi äitisi ei suojellut sinua niiltä?

Yh:n halveksunta on joillekkin sisäänrakennettu juttu. Juontaa juurensa luteriaiseen kulttuuriin. Kulkee vanhanaikaisissa suvuissa.

[quote author="Vierailija" time="25.06.2013 klo 12:54"]

4. Olit lapsi, et kykene ymmärtämään miksi joku tekee jotain (tai tiedä miksi jotain tapahtuu). Epäilen että ihmiset käyttäytyi huonosti vain omasta puolestaan, veikkaan että äitisi teki ensin jotain johon sitten miehet reagoivat.

Voisit jo päästää irti äidin varjelusta. Jokainen töpeksii ja lapsen paikka on silloin puolustaa jätettyä ja petettyä vanhempaansa. Itse oireilin paljon koulussakin ja koitin saada apua että minut huomattaisiin. Äiti sen avun torppasi, häntä hävetti ajatus että kävisin terapiassa joten lahjoi minut ettei mentäisi enää sinne.

Ymmärrä että äitisi on ollut loukkaantunut ja hän on saattanut omalla toiminnallaan pilata suhteensa ja niissä on menty liiallisuuksiin. Lapset ei saisi olla pelinappuloita mutta oletko koskaan pysähtynyt miettimään miksi sinä olet silti toistuvasti itsekin ollut noissa tapauksissa mukana? Miksi äitisi ei suojellut sinua niiltä?

[/quote]

Nyt menee kyökkipsykologiasi metsään. :) En tietenkään pidä äitiäni minään pyhimyksenä, mutta jopa lapsi ymmärtää ne tilanteet kun aikuinen on toista aikuista kohtaan paha. En itse todistanut näitä tilanteita, mutta huomasin miten äitini muuttui sulkeutuneemmaksi ja yritti peitellä usein itkuaan. Ja kun varsinkin yksi miehistä hakkasi minua kotona tai keskellä kaupan kassaa ei äitini olisi siihen ehtinyt reagoida mitenkään. Äiti haluaa aina suojella lastaan (ymmärrän sen nyt kun olen itse äiti), mutta jokainen tilanne on erillainen enkä syytä äitiäni mistään.

Itse asiassa syytin äitiäni hiljaa monta vuotta, mutta vuosien myötä annoin anteeksi ymmärtäessäni sen inhimillisen tilanteen. Olemme edelleen välillä puhuneet niistä ajoista, mutta en osaa olla vihainen tai katkera enää.

Minä en ottaisi yksinhuoltaja isää. Miehellä pitää olla aikaa myös minulle.