Lue keskustelun säännöt.
Mä olen kuulemma liian itsekeskeinen :(
21.08.2013 |
Mun ystäväni avautui mulle tänään yllättävästi. Hän sanoi, että olen hänelle rakas, mutta hän ei voi olla sanomatta, että mun pitäisi kuulemma joskus ajatella asioita pelkästään muiden näkökulmasta. Olen hänestä hauska ja viihdyttävä ja suloinen ja nokkela, mutta elän kuin muut olisivat mun näytelmäni sivuhenkilöitä tai mun bändini basisteja. Auts. Loukkaantuisitko?
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 18:10"]voi olla, että se hillitsee mun halujani miellyttää kaveria.
ap
[/quote]
Kuulostaa siltä, että hän tulee paremmin toimeen ilman sinun "konkreettisia kustannuksia" ja "ystävyyttäsi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei vitsi,sä oot ihan ku mun yks kaveri.. KU HÄN on aina menossa johonkin ja mukaan LYÖTTÄYDYTÄÄN..ei niin että yhdessä suunniteltaisiin jotain kivaa..
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 04:50"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:14"]
Kyllä se sen kestää, mutta ei se tarkoita, että mä myönnän ystävän olevan oikeassa. Mietin toki asiaa. Nyt en ymmärrä, miksi hän niin ajattelee, koska musta on ollut paitsi seuraa myös hyötyä hänelle. Monta mukavaa asiaa hän on saanut tehdä mun kanssani.
ap
[/quote]
Viilaan tietenkin nyt pahimman kerran pilkkua, mutta silti: tulisiko tässä lihavoidussa pätkässä esiin jonkinlainen kaveruudessanne pidempään läsnä ollut asetelma tai pohjavirta, minkä takia hän halusi mainita sinulle asiasta? Ajattelutapa "ystäväni saavat kokea mukavia asioita mun kanssani" on kuitenkin laadullisesti aika erilainen kuin "mä saan kokea mukavia asioita ystävieni kanssa" tai "me koemme mukavia asioita yhdessä ystävinä". :)
Samaistun jotenkin suhun ja sun tämänhetkisiin fiiliksiin. Mun on aina ollut helppo asettua muiden asemaan ja pidin itseäni tosi hyvänä, jalona, kilttinä ihmisenä, joka ottaa aina muut huomioon itsensä suorastaan uhraten. Närkästyin, kun joku ei tehnyt samaa mulle tai jos joku väitti, että olin itsekeskeinen.
Mutta sitten huomasin (mut laitettiin huomaamaan), että harrastan toisen asemaan asettumista vain ja ainoastaan silloin, kun se ei ole ristiriidassa mun omien intressien kanssa. Muuten kävelin täysin "minä, minä, minä" -laput silmillä ja onnistuin aina jotenkin kääntämään asiat päässäni itselleni edulliseksi.
Oon nyt yrittänyt olla ihan-oikeasti-parempi ja jalompi jonkin aikaa, mutta kamalan vaikeaa se on. Omaan persoonaan kohdistuvaa kritiikkiä on vaikeaa ottaa vastaan, kun tuntuu kuin olisi vereslihalla koko ajan, puolustuskannalla.
Sun ystäväsi tosiaan teki sulle loppupeleissä palveluksen herättäessään sut ajattelemaan tätä asiaa. Kun olet närkästymisesi närkästellyt, kysele vähän perusteluita ja sitä, missä tämä sun piirre olisi erityisesti tullut esiin viime aikoina, ihan vaikka oman itsekehityksesi kannalta.
Ja varmaan tärkein juttu: jos kaverisi päätyy kertomaan asioita omasta näkökulmastaan, kuuntele rauhassa äläkä selitä kertomuksen päälle sitä omaa versiotasi, jonka olet itsellesi järkeillyt. Anna toisen näkemykselle tilaa, vaikka se vaikeaa onkin. Vielä sun ei tarvitse mitään myöntääkään, mutta jos ystäväsi osaa perustella näkemyksensä kattavasti, työstä asiaa.
Itse olen tuumaillut, että kaipa kaikkiin ihmisiin aina jokin vika mahtuu - ilmeisesti sitten minuunkin! Ehkäpä myös sinuun. :)
[/quote]
Ihan varmasti löytyy minustakin vikoja. Tiedän myös, että nautin huomiosta, mutta en polje muita jalkoihini enkä murjota, jos en ole jatkuvasti keskipisteenä.
Tuolla minun kanssani -ilmauksella tarkoitan ihan konkreettisia kustannuksia. Jos kaveri sanoo mua itsekeskeiseksi, voisin kai minä sanoa häntä nyt kiittämättömäksi. En odota isoja kiitoksia ja haluan tasa-arvoista ystävyyttä. Mun mielestäni se, että mä olen tarjonnut mukavuuksia ja mahdollisuuksia kavereille, on osoitus siitä, että en voi olla kovin itsekeskeinen. Siksi yllätyin kritiikistä.
ap
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:16"]
Mitä hän ajattelisi siitä, että sinä tulit av:lle kertomaan asiasta?
[/quote]
Että hänen sanojensa on täytynyt loukata mua?
ap
[/quote]
Käänsit taas jutun itseesi.
[/quote]
No se on se oikea syy.
ap
[/quote]
Ajoin kylläkin takaa sitä, että hän saattaisi loukkaantua (tai ei nyt ainakaan ilahtua) siitä, että sinun pitää purkaa asiaa täällä, eikä hänen kanssaan.
Kysyit, loukkaantuisinko tuosta, ja vastaus on KYLLÄ.
Sitten miettisin, pitääkö juttu paikkansa. Jos ei, vituttaisi entistä enemmän. Jos joo, syöksyisin murheen alhoon, lohduttautuisin jollain sopivalla (suklaa, pitsa, viini tms), tokenisin jonkin ajan päästä ja yrittäisin muuttaa toimintaani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.08.2013 klo 17:58"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 21:41"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:29"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:24"]
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:16"]
Mitä hän ajattelisi siitä, että sinä tulit av:lle kertomaan asiasta?
[/quote]
Että hänen sanojensa on täytynyt loukata mua?
ap
[/quote]
Käänsit taas jutun itseesi.
[/quote]
No se on se oikea syy.
ap
[/quote]
Ajoin kylläkin takaa sitä, että hän saattaisi loukkaantua (tai ei nyt ainakaan ilahtua) siitä, että sinun pitää purkaa asiaa täällä, eikä hänen kanssaan.
[/quote]
Pyysin perusteluja, mutta en saanut niitä. En halua alkaa asiaa paisuttelemaankaan. Kyllä mä kritiikin kestän, mutta voi olla, että se hillitsee mun halujani miellyttää kaveria.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 19:14"]
Kyllä se sen kestää, mutta ei se tarkoita, että mä myönnän ystävän olevan oikeassa. Mietin toki asiaa. Nyt en ymmärrä, miksi hän niin ajattelee, koska musta on ollut paitsi seuraa myös hyötyä hänelle. Monta mukavaa asiaa hän on saanut tehdä mun kanssani.
ap
[/quote]
Viilaan tietenkin nyt pahimman kerran pilkkua, mutta silti: tulisiko tässä lihavoidussa pätkässä esiin jonkinlainen kaveruudessanne pidempään läsnä ollut asetelma tai pohjavirta, minkä takia hän halusi mainita sinulle asiasta? Ajattelutapa "ystäväni saavat kokea mukavia asioita mun kanssani" on kuitenkin laadullisesti aika erilainen kuin "mä saan kokea mukavia asioita ystävieni kanssa" tai "me koemme mukavia asioita yhdessä ystävinä". :)
Samaistun jotenkin suhun ja sun tämänhetkisiin fiiliksiin. Mun on aina ollut helppo asettua muiden asemaan ja pidin itseäni tosi hyvänä, jalona, kilttinä ihmisenä, joka ottaa aina muut huomioon itsensä suorastaan uhraten. Närkästyin, kun joku ei tehnyt samaa mulle tai jos joku väitti, että olin itsekeskeinen.
Mutta sitten huomasin (mut laitettiin huomaamaan), että harrastan toisen asemaan asettumista vain ja ainoastaan silloin, kun se ei ole ristiriidassa mun omien intressien kanssa. Muuten kävelin täysin "minä, minä, minä" -laput silmillä ja onnistuin aina jotenkin kääntämään asiat päässäni itselleni edulliseksi.
Oon nyt yrittänyt olla ihan-oikeasti-parempi ja jalompi jonkin aikaa, mutta kamalan vaikeaa se on. Omaan persoonaan kohdistuvaa kritiikkiä on vaikeaa ottaa vastaan, kun tuntuu kuin olisi vereslihalla koko ajan, puolustuskannalla.
Sun ystäväsi tosiaan teki sulle loppupeleissä palveluksen herättäessään sut ajattelemaan tätä asiaa. Kun olet närkästymisesi närkästellyt, kysele vähän perusteluita ja sitä, missä tämä sun piirre olisi erityisesti tullut esiin viime aikoina, ihan vaikka oman itsekehityksesi kannalta.
Ja varmaan tärkein juttu: jos kaverisi päätyy kertomaan asioita omasta näkökulmastaan, kuuntele rauhassa äläkä selitä kertomuksen päälle sitä omaa versiotasi, jonka olet itsellesi järkeillyt. Anna toisen näkemykselle tilaa, vaikka se vaikeaa onkin. Vielä sun ei tarvitse mitään myöntääkään, mutta jos ystäväsi osaa perustella näkemyksensä kattavasti, työstä asiaa.
Itse olen tuumaillut, että kaipa kaikkiin ihmisiin aina jokin vika mahtuu - ilmeisesti sitten minuunkin! Ehkäpä myös sinuun. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 22:07"]
Vitsi mitä vastauksia. Av taas ylittää itsensä...
[/quote]
Nämä vastaukset johtuu siitä että ap (aka muru) on kirjoitellut elämästään tänne huhtikuusta 2012 alkaen. Monet eivät usko että kyseessä on oikea ihminen, vaan että muru on jonkun mielikuvituksen tuote.
Palstalta löytyy lukuisi "viihdyttäkää minua"-ketjuja, murun tarina lyhykäisyydessään menee niin että seurusteli, tuli tylsää, löysi jännittävämmän tyypin, tapahtui ikäviä asioita, palasi yhteen exän kanssa, meni kihloihin, lähti ulkomaille öihin, petti (mutta ei kertonut kihlatulleen kaikkea), meni naimisiin. Hengailee täällä kun mies ei ole kotona, tai jos mies pelaa pleikkarilla eikä huomioi murua.
Mullakin on yksi ystävä, jonka kanssa olen saanut kokea mukavia asioita (esim. hän järjestää hyviä bileitä) ja jonka kautta olen saanut tärkeitä asioita elämääni (esim. uuden ystäväporukan). Mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että hän on varsin itsekeskeinen ihminen. Esim. hän saattaa sulkeutua ja alkaa murjottaa porukassa, jos hän on liian kauan pois huomion keskipisteestä. Tai jos joku kertoo jostain omasta iloisesta asiastaan, niin hän saattaa yllättäen tokaista siihen jotain tylyä huumorin varjolla (oletan, että hän kokee muiden ilon jotenkin niin, että se on häneltä pois).
Hän on välillä raskasta seuraa ja minulle tulee joskus vain paha mieli kun olen ollut hänen kanssaan. Lisäksi koen hänet tietyllä tavalla epäaitona, esim. kehut häneltä ovat jotenkin "show-maisia", eli juuri kuten sinun ystäväsi sanoi, kuin jossain esityksessä, jossa hän on pääosassa.
Me emme ole lapsuudenystäviä, joten olen alkanut säännöstellä yhteydenpitoa häneen. Olen yhteydessä silloin kun tiedän jaksavani häntä, muuten en.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En loukkaantuisi, menisin itseeni.
Yllätyitkö? Ei olekaan pelkkä av-mielipide että muru on ärsyttävä, itsekeskein pumpuliprinsessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnen tuohon kuvaukseen sopivan ihmisen, mutta en kyllä ikinä sanoisi sitä hänelle suoraan. Ihmiset oppii kokemusten ja elämän kautta. Ei siitä, että joku sanoo mihin suuntaan kenenkin pitäisi muuttua. Sanoisin että ystäväsi oli tässä kohtaa se itsekkäämpi yksilö.
Minusta ystäväsi on puhunut sinulle kunnioittavasti. Hän on nähnyt sinut sen arvoiseksi, että haluaa parantaa suhdettanne ja ystävyyttänne. Asiallisesta palautteesta kannattaa aina pysähtyä miettimään. On arvokas lahja, että on ystävyys ja sen eteen on syytä ponnistella. Itsekkyyttä meissä on kaikissa ja se on se syy, miksi ihmissuhteenne useimmiten katkeavat tai myrkyttyvät. Tämä on sinulle upea kasvamisen paikka. Iloitsen ystävyydestänne!
Me olemme olleet ystäviä yli kymmenen vuotta ja hän on ehkä minuakin aktiivisempi kaveruudessamme. En olisi osannut arvella tuollaista olevan hänen mielessään. Miksi pitää arvostella ääneen, kun sillä väistämättä toisen mielen pahoittaa? En mäkään ole ikinä tehnyt niin.
ap
[quote author="KirkkoSisko" time="21.08.2013 klo 18:58"]
Minusta ystäväsi on puhunut sinulle kunnioittavasti. Hän on nähnyt sinut sen arvoiseksi, että haluaa parantaa suhdettanne ja ystävyyttänne. Asiallisesta palautteesta kannattaa aina pysähtyä miettimään. On arvokas lahja, että on ystävyys ja sen eteen on syytä ponnistella. Itsekkyyttä meissä on kaikissa ja se on se syy, miksi ihmissuhteenne useimmiten katkeavat tai myrkyttyvät. Tämä on sinulle upea kasvamisen paikka. Iloitsen ystävyydestänne!
[/quote]
samaa Mieltä.
ystävyyteen kuuluu, että tuollaisen voi sanoa. Jos
ystävyytenneei sitä kestä, ei se ole todellista.
niin, itsehän avauduit vain tänne siitä miten sua ärsyttää että hän on löytänyt naisen itelleen...
Kyllä se sen kestää, mutta ei se tarkoita, että mä myönnän ystävän olevan oikeassa. Mietin toki asiaa. Nyt en ymmärrä, miksi hän niin ajattelee, koska musta on ollut paitsi seuraa myös hyötyä hänelle. Monta mukavaa asiaa hän on saanut tehdä mun kanssani.
ap
Ole hyvä.