altzhaimerista kysymyksiä

Toisilla muuttuu luonne tuollaiseksi, aikaisemmin lempeämielisetkin saattavat muuttua agressivisiksi.

Juuri kaipaan sitä aikaisempaa ihmistä jollainen mummoni oli ennen. Hyvin huolehtivainen ja kiltti. Nyt vain agressiivinen ja harhainen. Olen varmaan vain liian herkkä näkemään häntä enää. =(

ap

on ihan normaalia Alzheimerissa.

Minun äitini esim. alkoi jossain vaiheessa väittää, että minä halusin varastaa hänen vaatteensa, tapaa hänet ja mennä naimisiin isän kanssa. Kertoi tätä minulle, että hänen tyttärensä Tiina on näin sanonut, eikä tajunnut että minä olen Tiina. Ja meillä oli kuitenkin aina ollut hyvät ja läheiset välit, niin en yhtään tiedä, mistä tuo tuli.

Isällä hän väitti olevan toisen naisen, joka oli kuulema käynyt heillä kotonakin joskus öisin, ja näin ei todellakaan ole ollut. Lapsiani hän syytti siitä, että varastivat häneltä esim. arvokkaat korut, ei tosin onneksi suoraan lapsille sitä sanonut vaan minulle, eikä ollut edes vihainen asiasta, sanoi että lapset nyt tekee sellaista. Tämä viimesiin asia tapahtui aika alkuvaiheessa, silloin kun emme oikein vielä olleet tajunneet että hänellä on Altzheimer, nuo minuun ja isään kohdistuvat myöhemmin, siinä vaiheessa kun jo näki harhoja eikä tuntenut minua.

Se on ihan kamala sairaus, onneksi tosin loppuvaiheessa ainakin äidillä vähän helpotti, hän ei sitten enää muistanut noita juttuja eikä oikein mitään muutakaan. Tällä hetkellä on dementiakodissa, ei tunnista kun käyn siellä, mutta on aina oikein iloinen kun tulen, pitää kädestä ja toiselee, että olemme hyviä ystäviä.

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 16:01"]

on ihan normaalia Alzheimerissa.

Minun äitini esim. alkoi jossain vaiheessa väittää, että minä halusin varastaa hänen vaatteensa, tapaa hänet ja mennä naimisiin isän kanssa. Kertoi tätä minulle, että hänen tyttärensä Tiina on näin sanonut, eikä tajunnut että minä olen Tiina. Ja meillä oli kuitenkin aina ollut hyvät ja läheiset välit, niin en yhtään tiedä, mistä tuo tuli.

Isällä hän väitti olevan toisen naisen, joka oli kuulema käynyt heillä kotonakin joskus öisin, ja näin ei todellakaan ole ollut. Lapsiani hän syytti siitä, että varastivat häneltä esim. arvokkaat korut, ei tosin onneksi suoraan lapsille sitä sanonut vaan minulle, eikä ollut edes vihainen asiasta, sanoi että lapset nyt tekee sellaista. Tämä viimesiin asia tapahtui aika alkuvaiheessa, silloin kun emme oikein vielä olleet tajunneet että hänellä on Altzheimer, nuo minuun ja isään kohdistuvat myöhemmin, siinä vaiheessa kun jo näki harhoja eikä tuntenut minua.

Se on ihan kamala sairaus, onneksi tosin loppuvaiheessa ainakin äidillä vähän helpotti, hän ei sitten enää muistanut noita juttuja eikä oikein mitään muutakaan. Tällä hetkellä on dementiakodissa, ei tunnista kun käyn siellä, mutta on aina oikein iloinen kun tulen, pitää kädestä ja toiselee, että olemme hyviä ystäviä.

[/quote]

pelottaako sinua, että itsellesi tulisi kyseinen sairaus? Itseäni hieman pelottaa. Mutta sillehän ei mitään voi sitten. Haluaisin vaan ensin elää yhtä vanhaksi kuin mummoni ettei nuorena ainakaan sairastuisi.

ap

lisään, että vaikeaa se on äitiä käydä katsomassa, varsinkin tuossa vaihessa kun hän syytti minua tuollaisista omistuista asioista, ja oli muutenkin aina vihainen ja toisteli samoja, katkeria asioita. Mutta omaa äitiä on pakko käydä katsomassa, vaikka se olisi  kuinka vaikeaa, jos en sitä tee, niin olen varma että jälkeenpäin kadun. Tai ainakin tunnen syyllisyttä. Se vähän helpottaa, kun ajattelen, että äiti on sairas, se vanha äiti oli oikea äiti, nykyinen on sairas ihminen, joka tarvitsee hoitoa, läheisyyttä ja rakkautta. Vaikka en sitä pystykään itse niin antamaan, puolisen tuntia kerrallaan jaksan äitiä käydä katsoamssa, sitten on vaan pakko lähteä pois, en vaan kestä pitempään.

Niin ja tietenkin pelottaa, että itselle käy samalla tavalla. Olenkin alkanut muuttaa elintapojani sellaiseksi, että jos dementia tulee, niin se tulisi ainakin mahdollisimman myöhään, siihen kun voi itse vaikuttaa.

4

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 16:07"]

lisään, että vaikeaa se on äitiä käydä katsomassa, varsinkin tuossa vaihessa kun hän syytti minua tuollaisista omistuista asioista, ja oli muutenkin aina vihainen ja toisteli samoja, katkeria asioita. Mutta omaa äitiä on pakko käydä katsomassa, vaikka se olisi  kuinka vaikeaa, jos en sitä tee, niin olen varma että jälkeenpäin kadun. Tai ainakin tunnen syyllisyttä. Se vähän helpottaa, kun ajattelen, että äiti on sairas, se vanha äiti oli oikea äiti, nykyinen on sairas ihminen, joka tarvitsee hoitoa, läheisyyttä ja rakkautta. Vaikka en sitä pystykään itse niin antamaan, puolisen tuntia kerrallaan jaksan äitiä käydä katsoamssa, sitten on vaan pakko lähteä pois, en vaan kestä pitempään.

Niin ja tietenkin pelottaa, että itselle käy samalla tavalla. Olenkin alkanut muuttaa elintapojani sellaiseksi, että jos dementia tulee, niin se tulisi ainakin mahdollisimman myöhään, siihen kun voi itse vaikuttaa.

4

[/quote]

Pakko se kait sitten on mummoa käydä katsomassa. Vaikka minua hän syyttää enempi kuin äitiäni. On siis äidin puolelta. Olen muutenkin aina ollut hänelle se läheisin äitini jälkeen. Ja paljon käynyt katsomassa. Itse kärsin vain hirveästi syyttelystä, koska olen taipuvainen masennukseen.

Miten altzheimeriä pystyy enneltaehkäisemään elintavoillaan?

ap

[quote author="Vierailija" time="21.08.2013 klo 16:07"]

lisään, että vaikeaa se on äitiä käydä katsomassa, varsinkin tuossa vaihessa kun hän syytti minua tuollaisista omistuista asioista, ja oli muutenkin aina vihainen ja toisteli samoja, katkeria asioita. Mutta omaa äitiä on pakko käydä katsomassa, vaikka se olisi  kuinka vaikeaa, jos en sitä tee, niin olen varma että jälkeenpäin kadun. Tai ainakin tunnen syyllisyttä. Se vähän helpottaa, kun ajattelen, että äiti on sairas, se vanha äiti oli oikea äiti, nykyinen on sairas ihminen, joka tarvitsee hoitoa, läheisyyttä ja rakkautta. Vaikka en sitä pystykään itse niin antamaan, puolisen tuntia kerrallaan jaksan äitiä käydä katsoamssa, sitten on vaan pakko lähteä pois, en vaan kestä pitempään.

Niin ja tietenkin pelottaa, että itselle käy samalla tavalla. Olenkin alkanut muuttaa elintapojani sellaiseksi, että jos dementia tulee, niin se tulisi ainakin mahdollisimman myöhään, siihen kun voi itse vaikuttaa.

4

[/quote]

Kertoisitko miten olet muuttanut elintapoja ja miten siihen voi vaikuttaa? Itsekin pelkään kyseistä sairautta.

esim. täällä kerrotaan, mitä kannattaa tehdä:

http://www.muistiliitto.fi/fin/muisti_ja_muistisairaudet/muistihairiot_ja_dementia/ennaltaehkaisy/

Lisäksi olin kerran kuuntelmassa luentoa, jossa puhuttiin masennuksen yhteydestä dementiaan, ja äiti ainakin oli usein masentuntut, uskon että se aikaisti dementiaa hänellä paljonkin. Masennusta ei muistaakseni mainita tuolla sivulla.

Mytta lyhyesti sanottuna: aivoja kannattaa käyttää, mutta niitä ei pidä tuhota. Itse olen alkanut syödä terveellisesti, liikkua säännöllisesti, lopettanut alkoholin käytön kokonaan (vähäisestä käytöstä ei kai olisi haittaa, mutta en välitä käyttää sitä vähää), lopettanut tupakoinnin. Nämä kaikki ovat muuttaneet myös nykyistä eläämääni paremmaksi, eli vaikka niistä ei olisi apua dementian ehkäisyyn, niin onpahan mukavampaa elää näin :).  Lisäksi olen hakenut apua omaan masennukseeni ajoissa. Ja yritän käyttää aivojani, tehdä uusia asioita, opetella esim. uuden puhelimen käytön kunnolla yms. asioita, joita mielellään ei enää tässä iässä (46 v) jaksaisi tehdä. Tähtäimessä on myös lisätä sosiaalista kanssakäymistä, olen vähän erakkomainen, mutta tämä on hieman vaiheessa

Perusmeininkiä Altzheimerissa. Koeta kestää. Pidä mielessä, että se on sairaus joka puhuu ja siellä sisällä on sinulle rakas mummo, joka kaipaa ihmisiä eikä halua tulla hylätyksi.