Vihaan luonnonkiharoitani

Voi että mä kadehdin tyttäreni paksua ja "homssuisille" laineille taipuvaa tukkaa. Nytkin mietin olisko tähän mun ohueen viivasuoraan pystytukkaan pakko laittaa vähän permistä taivuttamaan kivemman näköiseksi.

Minäkin kadehdin luonnonkiharoita. Ei tähän piikkisuoraan saa volyymiä millään, eikä mikään kampaus pysy kunnolla, kun on niin liukkaat hiukset. Näyttävät niin helposti rasvaisiltakin. Olisipa sellainen upea luonnonkiharapilvi ( ja kunnon hoitoaineet siihen :)).

Minä taas rakastan omaa luonnonkiharaa tukkaani. Se on kyllä aika kamala jos pidän sitä liian lyhyenä, mutta näin vyötäröpituisena asettuu kauniille laineille ja loiville kiharoille, kun on jo tukalla sen verran painoa ettei ihan äärisäkkärään jaksa vetää. Eikä suora tukka ikinä näyttäisi niin paksulta kuin tällainen kihara, en vaihtaisi omia hartioitani leveämpää kiharapilveä pitkin selkää valuvaan suoraan roikkutukkaan ;-)

Minäkin inhosin ennen. Mulla oli sellaiset frizzy hair sotkusäkkärät (en keksinyt hyvää suomenkielistä vastinetta tuolle, lieneekö migreenikohtaus tulolla), jotka näyttivät hoitamattomilta ja huonokuntoisilta, jos niihin ei panostanut aamuisin aikaa vähintään puolta tuntia.

Edellen tähän joutuu panostamaan tosi paljon aikaa, mutta onneksi riittää, että sen tekee illalla. Laitan pari kertaa kuukaudessa lämpimän öljyhoidon hiuksiini tunniksi, ja muina pesukertoina käytän hoitoainetta, johon olen sekoittanut öljyä. huuhtelen hiukset kylmällä vedellä ja laitan  vielä hiuksiin jätettävää hoitoainetta ja latvoihin risiiniöljyä.

Hiukset ovat kiiltävät ja kiharat kimmoisat.

Nuorena 80-90-luvuilla kadehdin kiharatukkaisia. Silloin ei käynyt mielessäkään, että jonain päivänä suorat hiukset ovat muotia ja että kiharatukkaiset epätoivoisesti yrittävät suoristaa hiuksiaan. Pidän edelleenkin kiharista, mutta myös omista piikkisuorista hiuksista.

Kiharia on niin monenlaisia. Pari sellaista tapausta tiedän, joiden tukka on aika karmea, kun se kasvaa suoraan sivulle ja ylös.