Lue keskustelun säännöt.
Olenko tulossa hulluksi? Minulla on vahvoja tuntemuksia edellisestä elämästä.
24.06.2013 |
Niin, siinäpä se. En ole mt-potilas, vaan ihan tavallinen äiti. Ihmisenä olen todella herkkä ja tunteellinen tapaus. Olen lapsesta asti tuntenut syvää yhteenkuuluvaisuuden tunnetta erästä ihmisryhmää kohtaan, pienenä toivoin olevani yksi heistä. Samoin pienenä leikin ja toivoin usein olevani poika, vaikka olen aina ollut todella naisellinen (pienenä prinsessatyyppiä) ja pidän miehistä. Kuitenkin minulle oli pienenä tosi raastavaa ymmärtää, etten koskaan voisi olla poika tai sen tietyn etnisen ryhmän jäsen.
Nyt minua on alkanut vaivata tämä asia ja olen nyt muutaman päivän ajan miettinyt sitä tavallista enemmän. En todellakaan ole hihhuli-tyyppiä, mutta minulla on sellainen tunne, että edellinen elämäni puhuu minussa. En edes usko mihinkään sielunvaellukseen, mutta uskon siihen, että maailmassa kaikki kiertää, eikä mikään häviä. Ajattelen siis, että ehkä osa minua on joskus jollain tapaa elänyt jotain muuta.
Mm. elämänkatsomukseni on aina ollut todella lähellä tuon mainitsemani ihmisryhmän maailmankuvaa. Olen ihan luonnostani tuntenut asioita samalla tavalla.
Olenko menettämässä järkeni, vai onko muita? Tämä tunne on todella outo ja kiusallinen, sillä tiedän, että jos puhun tästä, leimaudun jonkinasteiseksi sekopääksi.
Toisaalta haluaisin myös tietää enemmän tuosta kuvittelemastani edellisestä elämästä.
Kommentit (13)
Minulla on samanlaisia kokemuksia. En ollenkaan pelkää tulevani hulluksi niiden takia, vaan nautiskelen niistä. Joskus olen jopa ajatellut, että kunhan aikaa on, voisin paneutua joidenkin mielessäni olevista hahmoista elämään enemmänkin ja kirjoittaa siitä historiallisen romaanin. Onpa ne hahmot sitten puhdasta mielikuvituksen tuotetta tai muistoja sielunvaelluksen varrelta, sillä ei oe niin väliä, yhtä kaikki, on kiinnostavaa halutessaan pystyä seuraamaan useampaa kuin yhtä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä voisit sielunvaelluksen sijaan miettiä, mikä tässä nykyisessä elämäntilanteessasi on sellaista, mikä saa sinut tuntemaan näin. Oletko tyytyväinen parisuhteeseen, perhetilanteeseen, koulutukseen/työhösi, saamaasi arvostukseen, rakkauteen, mitkä ovat tavoitteesi jne. Mikä saa ajatuksesti hakeutumaan johonkin noin kaukaiseen noin voimakkaasti? Eihän tuo toki vaaralliselta tai huolestuttavalta kuulosta ja on aina hienoa, jos on herkkä ja mielikuvitukseltaan voimakas ihminen. En kuitenkaan usko, että sinussa nyt puhuisi noin voimakkaasti joku entinen elämäsi vaan pikemminkin tyytymättömyys tämänhetkiseen elämääsi. Mieti tätäkin vaihtoehtoa.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:18"]
Ehkä voisit sielunvaelluksen sijaan miettiä, mikä tässä nykyisessä elämäntilanteessasi on sellaista, mikä saa sinut tuntemaan näin. Oletko tyytyväinen parisuhteeseen, perhetilanteeseen, koulutukseen/työhösi, saamaasi arvostukseen, rakkauteen, mitkä ovat tavoitteesi jne. Mikä saa ajatuksesti hakeutumaan johonkin noin kaukaiseen noin voimakkaasti? Eihän tuo toki vaaralliselta tai huolestuttavalta kuulosta ja on aina hienoa, jos on herkkä ja mielikuvitukseltaan voimakas ihminen. En kuitenkaan usko, että sinussa nyt puhuisi noin voimakkaasti joku entinen elämäsi vaan pikemminkin tyytymättömyys tämänhetkiseen elämääsi. Mieti tätäkin vaihtoehtoa.
[/quote]
Nro 2 ainakaan ei ole ollenkaan tyytymätön nykyiseenkään elämäänsä, päinvastoin. Se menee mukavasti ja tasaisesti.
Mutta silti välillä uppoudun seuraamaan mielessäni elävää 1500-luvun Venetsiassa elänyttä miestä, joka palvelee La Serenissiman laivastossa, tai seitsemän lapsen palestiinalaista leskiäitiä joka nauttii valtavasti arjen pienistä iloista vaikka hänen elämänsä on kaikilla mittapuilla hyvin ankeaa ja turvatonta.
Liikaa Harlekiineja lukemistossa.... eihän tuo vaaralliselta kuulosta mutta aika hassua ja naiivia ja ällöromanttista - mun mielestä siis... Oma mielikuvitukseni ei ole (onneksi?) noin voimakas ja on muutenkin huomattavasti synkempi, pelottavampi ja realistisempi - lähinnä pohdin mahdollisia uhkakuvia ja niiden toteutumisen mahdollisuutta ja miten niissä tilanteissa toimisin - ja ehkä siitä syystä en mielikuvitukseni parissa paljoa viihdykään vaan suuntaan ajatukseni ja tekemiseni tähän käsillä olevaan elämääni ja siinä paremmaksi tulemiseen. Mutta kukin tietysti tyylillään! Hulluksi tulemiseen en ap:n kohdalla usko mutta en myöskään pidä kovin hedelmällisenä upota romanttiseen hömppään, jos se vie energiaa ja fokusta pois omasta elämästä. Jos se tuottaa mielihyvää ja lisää energiaa, sittenhän asia on ok.
tutkimusten mukaan ihmiset, jotka "kokevat" tuntemuksia edellisestä elämästä ovat itse kaikki keksineet päässään. Eihän tuosta kai mitään pahaa muille koidu, mutta itse en turuila ja toreilla huutelisi. Ihminen voi kuvitella "aistivansa" monenmoista, toiset herkemmin, toiset huonommin. Mielikuvituksesti taitaa olla liian vilkas.
Manneko olet "edellisessä" elämässä ollut, sain vahvan tuntemuksen hevosmiehestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On jarkyttavaa, etta nykyaikana tarinoiden lukemista (esim. Harlekiini) pidetaan vahingollisena. Viela jarkyttavampaa on, etta voimakasta mielikuvitusta pidetaan haitallisena. Samaan aikaan tuijotetaan tylsana Salkkareita tv:n ruudulta ja tata pidetaan normaalina. Erittain huolestuttavaa kehitysta nyky-yhteiskunnassa.
Onko läheiseksi tuntemasi etninen ryhmä jokin intiaaniheimo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiko tassa ollut puhetta ihmisryhmasta? Se on laajempi kasite kuin etninen ryhma. Ihmisryhma voi olla esim. jonkin lahion kaikki asukkaat tms.
[quote author="Vierailija" time="24.06.2013 klo 15:57"]
tutkimusten mukaan ihmiset, jotka "kokevat" tuntemuksia edellisestä elämästä ovat itse kaikki keksineet päässään. Eihän tuosta kai mitään pahaa muille koidu, mutta itse en turuila ja toreilla huutelisi. Ihminen voi kuvitella "aistivansa" monenmoista, toiset herkemmin, toiset huonommin. Mielikuvituksesti taitaa olla liian vilkas.
Manneko olet "edellisessä" elämässä ollut, sain vahvan tuntemuksen hevosmiehestä.
[/quote]
Tutkimukset ny ovat tässä asiassa ihan yhdentekeviä. Koska tiede ei tunne sielua tai sen vaellusta, miten se voisikaan ikinä päätyä muuhun tulokseen kuin että kokemukset sellaisesta on aivojen toiminnan spontaaneja tuotteita ilman yliluonnollista taustaa. Samoin kuin ei tiede voi koskaan havaita että uskovainen rukoillessaan kommunikoisi jumaluuden kanssa, vaikka niin olisi, koska kommunikaation kohde on tieteen tutkimus ja mittausalan ulkopuolella. Tiede näkisi vain kommunikaation synnyttävät aivomuutokset, jotka voidan selittää myös täysin luonnollisesti tyyliin ihminen kuvitteli kommunikoivansa tai hänellä on pieni häiriö aivoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aina, kun ei ymmarreta jotakin, niin paatetaan, etta se on hairio.
Kuulostat yksinkertaisesti hyvin empaattiselta ihmiseltä jonka on helppo asettua muiden ihmisten kenkiin. Itsellä on ehkä vähän vastaavaa "ongelmaa". En siis usko mihinkään edellisiin elämiin mutta jos luen esim. historiallisia teoksia minun on hyvn helppo samaistua vaikkapa sorsittuihin kansanosiin tai ikäviin tapahtumiin. Omalla tavallaan tämä on varmaan positiivistakin, mutta joskus käy niin, että tunteet ikäänkuin jatkuvat silloinkin kun olen jo lopettanut lukemisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haittaako se tosiaan, jos tunteet jatkuvat?
up