Lue keskustelun säännöt.
Kuinka moni jaksaisi aamusta iltaan asti raivoavaa lasta?
24.06.2013 |
Ihan rehellisiä vastauksia, kiitos. Nyt ei puhuta uhmaraivosta vaan erään syndrooman aiheuttamista, fyysisistä raivareista joihin ei puheet tepsi.
Aamusta asti räjähtelyä, kiukkuamista, maltti menee pienestäkin jutusta. Lasta pitää muistuttaa, mutta jos sen teet (ihan sama miten nätisti), hän räjähtää. Huutaa, karjuu, murisee kuin elukka. Polkee jalkaa, heristää nyrkkiä, tiuskii ja puhuu rumasti. Joka kerta.
Lähdette puistoon. Puistossa lapsi kysyy tuntemattomalta lapselta, tietääkö tämä, mitä eräs kirosana tarkoittaa. Vanhempi kutsuu lapsen heti luokseen ja kysyy tiukasti, että mitä tämä puhui toiselle lapselle. Lapsi valehtelee, koittaa onneaan niin monta kertaa kunnes vanhempi sanoo kuulleensa mistä puhuivat. Ei nolostu, päinvastoin- hermostuu tästäkin. Lähdette kotiin.
Kotona saa pelata hetken tietokoneella, mutta lasta varoitetaan siitä että koska kone on vähän rikki, se voi sammua kesken pelin. Hän vakuuttaa ymmärtävänsä, "eihän sille voi mitään". Pelaa hetken, vanhempi poistuu vessaan. Lapsi alkaa karjumaan vanhempaansa paikalle, vanhempi tulee kun on valmis. Kauhistuneena lapsi selittää että kone sammui yhtäkkiä. Vanhempi on kertomassa, miten tästä oli jo puhe: kone on valitettavasti hieman rik-- "SE OLI SINUN SYYTÄSI!!!" Sieltä se tulee taas, päätön raivari. Lapsi karjuu ja riehuu, syyttää vanhempaa ja kun vanhempi nätisti yrittää saada sanan väliin, lapsi tukkii korvansa ja huutaa tälle, edelleen syyttäen. Vanhempi käskee lapsen rauhoittumaan huoneeseensa. Lapsi ei hievahdakaan. Lopulta vanhempi rauhallisesti nostaa lapsen tuolilta ja ohjaa huoneeseen, jonne lapsi menee karjuen kuin eläin. Paiskaa oven niin että ikkunat helisevät ja jotain taisi mennä rikkikin.
Aamusta iltaan tätä, ei taukoja. Jaksaisitko?
Kommentit (3)
Selittäisitkö vähän tarkemmin, miten nuo raivokohtaukset aiheutuvat siitä syndroomasta? Mä tiedän paljon raivokohtauksia aiheuttavia syndroomia, mutta kaikissa niistä voi vaikuttaa raivokohtausten määrään kun ymmärtää niiden aiheutumismekanismin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella raskasta varmasti olisi. Monet illat varmaankin vain itkisin väsymyksestä.
Oma kuopukseni on kamala raivoaja. Ihan hirveä. Joskus sanon miehelleni, että lapsi on kamala enkä toivo kenellekään samanlaista. Hänellä ei ole mitään diagnoosia eikä raivoamiset tuskin ole yhtä voimakkaita kuin ap:n lapsen. Silti tuntuu, että hän vie kaikki voimani. Joka ainoasta asiasta mitä ei saa, lapsi vetää pultit ja hän todella haluaa paljon ja kaikkea. Jos ei pääse keinumaan, heittäytyy vaikka soralle naamalleen ja pyörii siinä kunnes poskesta valuu veri tai minä hänet siitä nostan, jonka jälkeen vieläkin pyrkii kaikella voimallaan pois sylistä takaisin maahan pyörimään. Ja se huuto on aivan korvia huumaavaa. Ruokailu ei suju lainkaan ilman raivareita. Huoh. Lapsi on vasta vaja 2v joten toivoa paremmasta onneksi on. Vielä ei ole edes uhma alkanut, joten sitä odotellessa...
En taitaisi jaksaa. Tosin esimerkissä en antaisi pelata koneella koska tietäisin että kone saattaa sammua ja tulee varmasti raivari.
Meillä yksi lapsista sai järkyn kovia raivareita kunnes huomattiin että on allerginen joillekkin ruoka-aineille ja näitä syötyään raivoaa koska olo on niin huono. Esimerkiksi pähkinöitä syötyään raivoaa noin 2 tunnin kuluttua. Keksii kyllä jonkin asian vaikka matto on olkkarin lattialla rutussa jos muusta ei ole valittaa. Ja sitten huutaa, potkii jne ja syyttää kaikista asioista muita jne. Jos annan antihistamiinin menee kohtaus kymmenen minuutin kuluttua ohi. Jos en anna niin loppuu hiljakseen tunnin parin kuluttua. Ja ennen kiviryöppyä nämä allergiat näkyvät jopa allergiatesteissä mutta oireilu on vain tavallisuudesta poikkeavaa.
Ihan vaan vinkkinä että seuratkaa pahentaako jotkut ruuat tilannetta. Siis ihan syndrooman lisäksi.
Kovasti jaksamista.