Lue keskustelun säännöt.
Hei! onko muita masennuslääkkeitä käyttäviä äitejä?Jos aiheesta jaksaa joku vastata
02.09.2006 |
Olen siis kohta käyttänyt puoli vuotta masennuslääkkeitä ja nyt on ruvennut tuntumaan, että pitäisi ehkä vaihtaa merkkiä.. Toisaalta tekisi mieli pikkuhiljaa ruveta kokeilemaan lopettamista, mutta toisaalta pelkään, että menee vielä pitkä aika ennen kuin voin lopettaa.
Miten muut äidit ja lähinnä työelämässä olevat, oletteko pystyneet työn tekoon ja juuri masennuslääkkeiden ansiosta vai miten? Töissä olen ollut nyt jonkin aikaa, mutta tosiaan kun rupee tuntumaan, ettei nykyinen lääke auta niin paljon..
No joo lääkärille meno edessä, mutta olisi kiva kuulla kokemuksia..
Ja vielä haluaisin kuulla miten työelämässä olevat ovat onnistuneet järjestämään terapiakäynnit (ketkä sitten käyvätkin)(itse odottelen siihen pääsyä)..
Kiitos, jos jaksat vastata..
Kommentit (12)
että jos en söis kymmentä pamia ja toista kymmentä santtua niin hohhohijaa taitaisi muumilaakso kutsun saada tosin olen saanut jo viikon verran taju pois eristyshuoneessa piikillä antoi heti kuin silmää meinasin raottaa mutta ei se nyt niin epätavallista ole
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yhteen kyytiin ja sitä ennen muutaman kuukauden vähemmän säännöllisesti. olo on hyvä - välillä liiankin onnellinen, iloinen ja energinen :)
kävin psykologilla aika kauan, se suolitteli kunnon terapiaa, mutta en ole enää käynyt enkä jaksanut hakea terapiaan, koska lääkkeet on ollu ihan jees.
käyn sekä töissä että opiskelen ja minulla on lapsi.
sivuvaikutuksena ruokahalu kasvoi ihan kamalasti, en keksi mitään muuta syytä siihen.
että kokeilen jo toista lääkettä..ekana kokeilin kanssa cipralexia, se kyllä kohotti mielialaa, mutta sivuvaikutuksena tuli univaikeudet, joten sen takia oli pakko vaihtaa merkkiä..
Nyt siis ixel menossa, muuten jees, mutta ruvennut tulemaan ahdistuskohtauksia..
mutta tosiaan onneksi lääkäriin meno edessä
Vierailija:
Kuinka te uskallatte käyttää niitä?
Minä olen tuo Duracel-Cipralex ja minulla ei ole ollut sivuvaikutuksia, ei edes tuo suuri ruokahalu, onneksi. Aluksi itseasiassa laihduin joskaan en merkittävästi ts. paino on tänään sama kuin ennen joulua.
Onko tutkittu mitä tapahtuu, jos niitä popsii pitkään? Tarkoitus ei ole nyt ollenkaan loukata ketään, olen vaan ällistynyt siitä, miten moni noita nykyään syö!
7
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mitä tapahtuu, jos jättäisin pois (en kyllä uskalla ominpäin) vai taasko merkin vaihto.. että onko " normaalielämä" mahdollista joskus..
t:ap
Itse en ole masentunut mutta olen naimisissa masentuneen miehen kanssa. Vaihtoehtona on joko syödä lääkkeitä tai tehdä itsemurha. Koukkuun jääminen on itsemurhan rinnalla PIENI ongelma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jotenkin tuntuu että niitä nykyään määrätään hirveän helposti!
Minullakin on ystäväpiirissä äkkipäätä laskien kolme (pienten lasten) äitiä, joille annettiin resepti ensimmäisellä lääkärikäynnillä. Ja heistä yksikään ei ollut saanut mitään muuta apua kuin sen reseptin. Meinaan, että jos on masentunut, meneekö se oikeasti noin vain pois, jos ne itse ongelmat ei häivy minnekään?
7
Ne ovat ihan eri asia kuin rauhoittavat lääkkeet, joihin voi jäädäkkin kiinni. Masennuslääkitys on minulla paniikkihäiriöön. Mitä sivuoireita ei ole minulle tullut. Kohtaukset pysyvät kurissa ja mieliala parempana. Töissä voi käydä ihan normaalisti ja muutenkin elää ihan tavallista elämää. Jos tulee aika, että lääkärin valvonnassa jättää lääkkeet pois, ne jätetään pikkuhiljaa ohjeen mukaan. Mitään vieroitusoireita niistä ei pitäisi tulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viestini kyllä näytti aika tylyltä tarkoituksettomasti. =/
t.11
melkein vuoden. Psykiatri määritteli aluksi tilani keskivaikeaksi masennukseksi ja suositteli muutaman kuukauden sairaslomaa. Olin kuitenkin juuri aloittanut uuden työn, joten en jäänyt saikulle. Olo koheni heti huomattavasti. Tuntui, kuin olisi harmaa viltti nostettu päältä pois ja väritkin näytti taas kirkkailta. Parin kuukauden käytön jälkeen annosta jouduttiin lisäämään, kun olo taas huononi aikaisemmalle tasolle. Mutta sen jälkee olo oli tosi hyvä eli tavallinen. Ei mikään superiloinen tai muuta, vaan normaali- naurukin löytyi, tosin itku taisi kadota... jälkikäteen ajateltuna, en itkenyt tuona aikana, vaikka aihetta olisi ollut! Loppuvaiheessa aloin odottaa vauvaa ja halusin lopettaa lääkityksen vaikka olisinkin sitä voinut jatkaa. Psykiatri oli sitä mieltä, että vielä olisi voinut hetken aikaa jatkaa. Lääkitys ajettiin tosi hitaasti alas. Nyt olen pärjännyt ilman, vaikka välillä on ollut sellainen olo, että olisi ihan hyvä...
Itselläni ei ollut mitään sellaista oloa, että olisin tullut riippuvaiseksi. Toki aluksi jännitti, että pärjääkö ilman.
Joku tuossa aikaisemmin mainitsi B-vitamiinin... Olisiko siitä lisätietoa tai kokemusta jollain? Kotikonstein apua alakuloon.
Alussa sen teho oli sellainen Duracel-vaikutus, nyt on tasaantunut, mutta vieläkään en oikein ole uskoa, että pillereillä on niin paljon vaikutusta. Aiemmin ajattelin, että on päästävä terapiaan keskustelemaan jonkin kanssa. Siitä useammalla vastaanottokerralla lääkärin kanssa puhuttiin, mutta loppujenlopuksi minulle riittä se, että minulla on taskussa kriisikeskuksen puhelinnumero, jonne voin soittaa, jos tarvitsen keskusteluapua. Nyt tuntuu, etten sitä tarvii.
Kannattaa ehdottomasti puhua lääkärin kanssa lääkkeestä - itse en heti suosittele vaihtoa, mutta lääkäri voi lisätä annosta -mahdollisesti.
Toinen mikä minull aon tässä ohessa, on nukahtamislääke. Siitä kertaalleen jo yritin vieroittautuakin ja jätinkin sen pois, mutta palasin, koska iltaisin uni ei yksinkertaisesti tule ja päässä joko pyörii ajatuksen hurjaa rataa - päivänasiat jne - ja sitten alkaa pelottaa, etten saa unta ja ehdi nukkua edes 8 tuntia.