Mitä nämä SSRI-lääkkeet ovat?

Ns. uuden polven masennuslääkkeitä.



Duodecim:

SSRI-lääkkeet





Essitalopraami, fluvoksamiini, fluoksetiini, paroksetiini, sertraliini, sitalopraami



Tällä hetkellä edelleen eniten käytetyt masennuslääkkeet ovat vaikutusmekanismiltaan selektiivisiä serotoniinin takaisinoton estäjiä (selective serotonin reuptake inhibitors, SSRI-masennuslääkkeet). Näihin serotoniiniselektiivisiin SSRI-masennuslääkkeisiin kuuluvat essitalopraami, fluoksetiini, fluvoksamiini, paroksetiini, sertraliini ja sitalopraami. Essitalopraami, sitalopraami ja paroksetiini ovat reseptorivaikutuksiltaan selektiivisimpiä serotoniin takaisinoton estäjiä. Vaikka eri SSRI-lääkkeiden vaikutuksen arvellaan perustuvan niiden kykyyn vahvistaa serotoniin vaikutuksia keskushermostossa, ne kuitenkin eroavat toisistaan jossain määrin muilta vaikutuksiltaan. Nämä SSRI-lääkkeiden erilaiset muut reseptorivaikutukset voivat selittää sen kokemuksen, että eri potilaat saattavat reagoida eri tavoin eri SSRI-lääkkeille.



SSRI-lääkkeiden suosio perustuu niiden yksinkertaiseen annostukseen, hyvään siedettävyyteen ja vähäiseen toksisuuteen yliannosten yhteydessä. SSRI-masennuslääkkeiden käyttökelpoisuutta lisää se seikka, että niillä on osoitettu olevan selvä suotuisa hoitovaikutus myös muissa, masennustilojen kanssa usein yhdessä ilmenevissä psykiatrisissa häiriötiloissa, kuten paniikkihäiriössä, pakkoneuroottisissa tiloissa, syömishäiriöissä sekä myös erilaisissa ahdistuneisuus- ja pelkotiloissa.



SSRI-lääkkeiden etuna muihin masennuslääkkeisiin on se, että niiden käyttö voidaan useimmiten aloittaa suoraan hoitoannoksella (essitalopraami 10–20 mg/vrk, fluoksetiini 20 mg/vrk, fluvoksamiini 50 mg/vrk, paroksetiini 25–50 mg/vrk, sertraliini 50–100 mg/vrk, sitalopraami 20 mg/vrk). Useimmilla masennustiloista kärsivillä potilailla SSRI-lääkkeiden antidepressivinen teho ei voimistu tätä suuremmilla annoksilla. Jos masennuksen oireet eivät kuitenkaan ole lainkaan lievittyneet parin viikon kuluessa, SSRI-lääkkeen kaksinkertaistaminen muutaman viikon ajaksi voi joskus tuottaa toivotun hoitovaikutuksen. Tämä seikka voi selittyä sillä, että lääke hajoaa toisilla potilailla nopeammin.



Jos potilaalle on masennuksen ohella myös paniikkihäiriö tai hänellä on aikaisemmin ilmennyt äkillisiä paniikkikohtauksia, SSRI-lääke kannattaa aloittaa tavanomaista aloitusannosta puolet pienemmällä annoksella. Lääkkeen annos nostetaan tämän jälkeen arvioituun hoitoannokseen 1–2 viikon kuluttua. Paniikkikohtauksista kärsineille potilaille tavanomainen aloitusannos tai annoksen liian nopea kohotus aiheuttaa usein yleensä ohimenevää ahdistuneisuutta tai kiusallista motorista levottomuutta.



Jotkut SSRI-lääkkeet estävät eri tavoin maksan ja suoliston muita lääkkeitä hajottavia CYP-entsyymejä. Erityisesti fluoksetiini, fluvoksamiini ja paroksetiini voivat suurentaa huomattavastikin joidenkin samanaikaisesti käytettyjen muiden lääkkeiden pitoisuutta. Hankalimmat ja joskus jopa vaaralliset tällaiset yhteisvaikutukset ilmenevät, jos näitä SSRI-lääkkeitä käytetään yhdessä joidenkin sydämen rytmihäiriölääkkeiden, joidenkin sienilääkkeiden, joidenkin antibioottien ja astmalääkkeiden, klotsapiinin tai trisyklisten masennuslääkkeiden kanssa.



SSRI-lääkkeistä essitalopraami, sertraliini ja sitalopraami inhiboivat vähiten maksan ja suoliston lääkkeitä hajottavia entsyymejä. Tämän vuoksi ne sopivat SSRI-lääkkeistä parhaiten monia muita lääkkeitä samanaikaisesti käyttäville potilaille.



Eri SSRI-lääkkeet häviävät elimistöstä eri nopeudella. SSRI-lääkkeistä paroksetiini hajoaa nopeimmin. Sen sijaan etenkin fluoksetiinin ja myös sertraliinin vaikutus kestää lääkkeenoton jälkeen huomattavasti muita SSRI-lääkkeitä pitempään. Fluoksetiinin vaikutuksen puoliintumisaika on 1–3 viikkoa. Lääkkeen häviämisnopeus elimistöstä vaikuttaa mahdollisten lopetus- tai vieroitusoireiden voimakkuuteen ja ajankohtaan. Lyhyen puoliintumisajan omaavien lääkkeiden lopetusoireet ovat lääkkeen lopetuksen jälkeen keskimäärin voimakkaampia ja ilmenevät heti ensi päivinä lääkkeen käytön lopettamisen jälkeen. Sen sijaan fluoksetiinin lopetusoireet ilmenevät suhteellisen lievinä ja ohimenevinä vasta 2–3 viikon kuluttua lääkkeen käytön lopettamisesta.



SSRI-lääkkeiden yleisimmät haittaoireet etenkin lääkehoidon alkuvaiheessa ovat erilaiset vatsavaivat – pahoinvointi, ripuli, vatsakivut, jne. Mahdollisia vatsavaivoja voidaan vähentää aloittamalla lääkehoito pienemmällä annoksella tai ottamalla lääke ruokailun yhteydessä. Asidofilusbakteerien käyttö voi lievittää ainakin ripulia ja ehkä myös muita vatsavaivoja. Myös pieni annos toisella lailla vaikuttavaa masennuslääkettä mirtatsapiinia (15 mg/vrk) voi vähentää SSRI-lääkkeiden aiheuttamia vatsavaivoja tehostaen samalla antidepressiivistä tehoa ja toimien hyvänä unilääkkeenä.



Ainakin 10–15 %:lle potilaista SSRI-lääkkeet aiheuttavat kiusallista motorista levottomuutta, ahdistuneisuutta, kiihtyneisyyttä tai unettomuutta. Nämä oireet ovat sekä yleisempiä että voimakkaampia paniikkikohtauksista kärsineillä potilailla. Pienempi aloitusannos ja annoksen asteittainen titraus vähentää näiden oireiden ilmenemistä ja voimakkuutta. Tämä lääkehoidon alussa joskus ilmenevä lisääntynyt ahdistuneisuus voi joskus lisätä jopa potilaiden itsemurha-ajatuksia. Bentsodiatsepiinien tai beetasalpaajan (esim. propranololi) käyttö 2-4 viikon ajan vähentää SSRI-lääkkeiden joskus aiheuttamaa levottomuutta tai ahdistuneisuutta.



Mahdollisten univaikeuksien vuoksi SSRI-lääke kannattaa usein ottaa aamulla. Pieni annos sedatiivista masennuslääkettä (mirtatsapiini, tratsodoni) tai nukahduslääke voivat auttaa, jos SSRI-lääkkeet aiheuttavat unettomuutta.



Joillakin potilailla SSRI-lääkkeet ovat kuitenkin päinvastoin väsyttäviä. Etenkin iäkkäillä lääkehoidon alkuviikkoina ilmenevän uneliaisuuden tai väsymyksen taustalla voi olla myös lääkkeen käytön aiheuttama plasman natriumpitoisuuden lasku. Runsassuolainen ruoka voi joskus lievittää lievempää hyponatremiaa.



Erilaiset haittavaikutukset seksuaalitoimintoihin ovat ehkä tavallisin ja kiusallisin haittavaikutus SSRI-lääkkeiden pitkäaikaisen käytön aikana. Yleisin haittavaikutus on siemensyöksyn tai orgasmin estyminen, mutta SSRI-lääkkeet voivat heikentää myös seksuaalista halua tai kiihottumista ja erektiota. Eri selvityksissä jopa 20–40 %:lla SSRI-lääkkeitä käyttävillä potilailla on ilmennyt erilaisia seksuaalisten toimintojen häiriöitä. Poiketen useimmista muista SSRI-lääkkeiden haittavaikutuksista muutokset seksuaalitoiminnoissa eivät useimmiten lievity lääkehoidon jatkuessa. Joskus SSRI-lääkkeen annoksen alentaminen auttaa ilman, että lääkkeen antidepressiivinen vaikutus häviää. SSRI-lääkkeiden haittavaikutuksia seksuaalitoimintoihin on koetettu lievittää vaihtelevalla menestyksellä monilla lääkkeillä, mm. yleisesti käytetyillä erektiolääkkeillä.



SSRI-lääkkeet voivat lisätä vatsa- ja pohjukaissuolen haavojen vuotoa tai muuta verenvuotoalttiutta erityisesti, jos potilas käyttää samanaikaisesti särkylääkkeinä asetyylisalisyylihappoa, muita tavallisia kipu- ja tulehduslääkkeitä tai veren hyytymistä vähentäviä lääkkeitä.



Joillakin potilailla SSRI-lääkkeet aiheuttavat hankalaksi koettua vapinaa tai kiusallisen voimakasta hikoilua. Beetasalpaajat voivat lievittää molempia näitä haittavaikutuksia.



SSRI-lääkkeitä ei tule käyttää yhdessä MAO-estäjä moklobemidin kanssa, koska se voi johtaa joskus jopa hengenvaarallisen serotoniinioireyhtymän ilmenemiseen. Tämän riskin vuoksi moklobemidia ei myöskään tule aloittaa 1–4 viikkoon SSRI-lääkkeen käytön lopettamisesta riippuen käytetyn SSRI-lääkkeen vaikutuksen puoliintumisajasta. Pitkävaikutteisen fluoksetiinin käytön jälkeen tulee pitää neljän viikon tauko ennen mahdollista moklobemidin käytön aloittamista. Lääkärin ehdottaessa moklobemidia (Aurorix) potilaalle on aina tärkeää kertoa, jos hän on vielä hiljan käyttänyt SSRI-lääkkeitä.



SSRI-lääkkeet ovat hyvin harvoin hengenvaarallisia hyvin suurtenkaan yliannosten yhteydessä.

Itse käytän essitalopramia, ja lääkäri varoitteli alussa mahdollisesti nousevasta itsetuhoisuudesta. En silti ymmärrä, miten masennuslääke voisi olla yhdistävä tekijä, vaikkakin alle 18-vuotiaalla oireet voivat olla pahemmat kuin näin aikuisiällä.



ap

Kaikki ampujat olivat miehiä ja heidän nimissään oli r- ja i-kirjaimet. APUA!

nämä lääkkeet voivat lisätä aggressiivisuutta. En minäkään silti usko, että ne yksinään aiheuttavat ampumavälikohtauksia. Siihen tarvitaan kyllä monta muutakin tekijää. Esimerkiksi aseita, kiinnostus räjähteisiin, sairas perhetausta, sairaan ääriliikkeen ihannointi. Potilassalaisuuden vuoksi emme saa koskaan tietää, millaista masennuksen hoitoa näille ihmisille oli tarjottu lääkityksen lisäksi. Spekulaatiota kaikki tyynni. Itse sain avun SSRI-lääkkeistä ja pian luovun niistä kokonaan.

Kaikille näistä esimerkeistä oli lääkkeitä määrätty jo lapsina jolloin elimistö ei kestä. Ihan sama kuin olis antanut LSD;tä.

Lapen ja nuoren lääkitseminen on kuvottava rikos ihmisyyttä vastaan. Sivistyneen yhteiskunnan olisi parannettava lasten mielenterveysongelmien hoitoa mahdollisimman lääkkeettömiksi mut kun kukaan ei halua maksaa siitä.

Mä maksasin mielelläni lisää veroja lasten ja nuorten hoitoon mut poliitikot maksaa mieluummin mm.kreikkalaisten välistä vetäjien laskuja.