Mikä ihmeen "naisen hoivavietti"?
Minulla ei ainakaan ole koskaan ollut mitään hoivaviettiä vaikka lapsia onkin. Vauva-aikana se oli isä, joka heräsi syöttämään muksuja. Minä en koskaan edes herännyt siihen huutoon ja kitinään.
Kommentit (5)
Yleensä se on jopa eläimissä niin että se naaraspuolinen on se lohduttava tapaus ihmisellekin. Poikkeuksia on puolin ja toisin.
Mulla ainakin on aina ollut hoivavietti, jo ennen omia lapsia. Sain ja saan elämäni suurimman mielihyvän siitä, että omat lapset voivat hyvin ja että voin vaikuttaa siihen hyvinvointiin. Toisaalta kaikki tuntemani aikuiset ovat myös vastuullisia ja hoivaavia - nekin jotka eivät ole luonnostaan hoivaavia, ovat opetelleet sen.
Se, että osaa hoivata ja suostuu sitä tekemään ei vielä tarkoita, että sitä pitäisi erityisen miellyttävänä tai tärkeänä. Onneksi yhteiskunnassamme ei nykyisin kenekään tarvitse ryhtyä hoivaajaksi, ellei sitä itse tahdo. Aikaisemmilla sukupolvilla ei käytännössä ollut tätä vaihtoehtoa. Onkin luonnollista, että vapaaehtoisesti lapsettomien määrä tulee kehittyneessä yhteiskunnassa kasvamaan. Nykyistä vielä paljon useampi äiti olisi onnellisempi, jos ei olisi äidiksi ryhtynyt. Mieti siis tarkkaan, mitä haluat.
Joo, ei huvita hoivaus muakaan mutta hoivaan silti. Eipä tässä mitään, on huonompiakin diilejä.
Luonnossakin on aina poikkeusyksiköitä, jotka ovat ilkiöitä jopa omille pennuilleen. Keskimäärin naisilla takuulla on voimakkaampi biologiaan perustuva hoivavietti kuin miehillä. Jos teillä asiat ovat toisinpäin, se ei kumoa sitä, miten asiat keskimäärin ovat.