Kirkkonummen koulut

(Knummen keskustan koulun) ja yksi parhaillaan ruotsinkielisessä.



Lapset viihtyivät suomenkielisessä loistavasti, opettajat olivat kannustavia ja innostavia - vieläkin tavatessa kyselevät jo aikuisten lasten kuulumisia:) Yksi lopetti ennen lukiota 8.3 ka:lla, 2 kävi lukion 8.4 ja 9.2 keskiarvoilla.



Lapsilla on vain hyviä muistoja ja runsaasti ystäviä noilta vuosilta yhä lähipiirissään, ei kiusaamista eikä isompia ongelmia (huumeisiin ei tarvitse lähteä mukaan jos ei halua, niitä varmaan on kaikkialla....)



Ruotsinkielinen koulu - ei valittamista siitäkään. Lapsi nyt 4. luokalla. Nykyinen ope vähän hajamielinen mutta ok, ainoa ongelma on luokalla olevat adhd:t (oliskohan 3-4 diagnosoitua) jotka vie ajan ja tehon muiden opetukselta. Erityisluokkaa ei ole saatu aikaiseksi heille. Nämä normilapset ovat itse huomauttaneet opettajille ja vanhemmille siitä että haluaisivat enemmän opetusta, kaikille tämä ei ole ongelma mutta muutama poika kokee jääneensä huomiotta.



Ruotsinkielisessä koulussa vanhempaintoimikunnat on todella aktiivisia ja yhteisöllisyys pelaa - onhan vanhemmat olleet jo aikoinaan koulukavereita keskenään:D

Kävin n. 15 vuotta sitten Heikkilän koulua.



Perheemme muutti Helsingistä Kirkkkonummeen, ja sain kärsiä sen kaksi vuotta jonka K_nummella asuimme päivittäisestä koulukiusaamisesta.

Opettajat eivät puuttuneet. Kiusaaminen oli fyysistä ja henkistä. Lapset tuossa koulussa - tai luokallani - olivat ihan sairaita, täysin sisäänpäinkääntyneitä ja suvaitsemattomia. Jos kaikki eivät näyttäneet samalta, kiusattiin. Jokainen asia/poikkeavuus oli syy kiusata. Mua kiusattiin koska en käyttänyt verkkareita koulussa vaan farkkuja.

Hyvät koulut