Mistä tietää milloin oikeasti työuupuu?
Takana on rankka syksy ja nyt työviikon alku ahdistaa aina vaan enemmän. Lauantait itkeskelen väsymystäni, sunnuntait kiukuttelen. Maanantaista perjantaihin jaksan tai olen tähän asti jaksanut. Kalenteri on täynnä aamusta iltamyöhään, sähköpostissa ei pysy perässä, ei edes kiireellisissä asioissa. Lisää resursseja ei tule, esimies ei näe arkea kun on toisessa maassa. Lomaa voi pitää mutta se vain pahentaa tilannetta sillä kaikki tekemätön on jossain vaiheessa tehtävä ( mitään sijaisia ei ole)
Olo alkaa olla epätoivoinen mutta asuntovelkaisena hyvin kapean-alaisella kokemuksella varustettuna poiskaan ei voi hypätä. On vaan pakko jaksaa :( Mutta mitä tapahtuu jos oikeasti työuupuu? Mistä sen tietää milloin tilanne on paha ja milloin vaan tavallista laiskan valitusta turhasta?
Kommentit (17)
nyt kuitenkin menisit juttelemaan työterveyshuoltoon asiasta. Eihän se mitään ratkaise välttis, mutta käy nyt kuitenkin, kohta vielä masennut jne jne.
Toistaiseksi olen ollut sitä mieltä että olen vain todella, todella stressaantunut ja ylikuormittunut, eikä siihen auta sairausloma vaan se että tätä koko toimenkuvaa ja työtilannetta jotenkin muutettaisiin. En tee sairauslomalla MITÄÄN, just siksi että ne samat hommat olisi sitten kuitenkin hoidettava, vielä pahemmassa tilanteessa kun kaikki olisi jo pahasti myöhässä.
Burnoutin olen käsittänyt olevan tilanne jossa ihminen on niin lopussa ettei enää edes erota tulipalokiirettä tavallisesta työnteosta, vaikeita hommia helpoista, tärkeitä asioita vähäpäitöisistä - kapasiteetti on käytetty niin loppuun että kaikki tuntuu yhtä lamaannuttavalta, jopa sellaiset asiat jotka muille ihmisille olisivat ihan normaalisti tehtävissä mutta sairaalle enää eivät.
Unohtelee asioita, ei pysty tekemään päätöksiä, tekee kaikki asiat vanhan rutiinin mukaan, unettomuus
mä vaan tahdon kertoa, että mulla on ihan sama :-(
Oon vaa niin tyhmä, että otan vastuuta mitä mun ei olisi pakko ottaa, mutta koska mä esittelen asiakkaille tuotetta, en kehtaa esitellä vaillinaista paskaa. Pakerran sit ite kaiken, niin ei tarvitse hävetä ja kärsiä.
Viikonloput menee mulla just noin. Mä tosin voin lohduttautua sillä, että pahimpia hetkiä on pari kertaa vuodessa, mutta tuntuu etten ehdi palautua vanhasta stressistä enää entiselleni, kun uusi pukkaa jo kulman takaa.
Mä tosin voin lohduttautua sillä, että pahimpia hetkiä on pari kertaa vuodessa, mutta tuntuu etten ehdi palautua vanhasta stressistä enää entiselleni, kun uusi pukkaa jo kulman takaa.
Kesäisin tehdään 2-3kk noin 1,5 hlön töitä kun mitään kesätyöläisiä ei saada ja ihmiset haluaa kuitenkin pitää lomaa. Mutta se tarkoittaa vaan sitä että koko ajan teet jonkun toisen
kaikkien huutavimmat asiat ja loppuajan yrität rääpiä omia hommiasi kasaan. Oodi kvarttaalitaloudelle ja pörssikursseille... Aivan sairasta ja raskasta mutta vaihtoehtoja ei ole. Oman alan firmoissa kaikissa sama meno ja niin se taitaa kaikkialla muuallakin nykyään
Nukutko tarpeeksi (8 h yössä)?
Syötkö terveellisesti?
Liikutko tarpeeksi?
Monesti jo elämäntapojen korjaaminen auttaa jaksamisongelmiin. Mutta jos ei auta, niin sitten (jos siis kyse työ- ei kotiongelmista), pitäisi puhua esimiehen ja/tai työterveyshuollon kanssa.
Ei itseään kannata rikkoa minkään asian takia, terveys on tärkeämpi asia kuin työ. Eikä tilanne välttämättä enää edes palaudu, jos menee liian pahaksi.
sairastuin masennukseen ja olin 2 vuotta saikulla.
Nukun kohtuullisen hyvin ( mutten tunne oloa koskaan virkeäksi) Syömistä pitäisi skarpata, menee liikaa herkkuja ja liian vähän "kunnon ruokaa" Mutta ruoanlaittoon ei ole mitään inspiraatiota. Liikun koiran kanssa päivittäin ja punttisalilla/jumpassa vähintään kerran viikossa aikataulun puitteissa mutta kun työpäivä on usein miten 9-20, niin tuntuu että ei siitä salitreenistä saa mitään irti niin myöhään ja väsyneenä. Ja unentulo vaan siirtyy ap
olet naama sitruunana, ja syyttelet kotiasioiden tilasta aina muita. Työasiat on mielessä vapaa ajalla, ja jos heräät yöllä muistuu ne mieleen heti. hautausmaat on täynnä korvaamattomia ihmisiä. Yleensä sitten kun mieli ei enää jaksa, ihminen sairastuu fyysisesti.
missä on lepo,joutilaisuus, pelkkä oleminen? Teetkö asioita siksi että pidät niistä vai siksi että sinun oletetaan tekevän ne?
Päivä on täynnä valintoja, joita teet itse. Jos tunnet, että olet odotusten ja ulkoa saneltujen menojen vietävissä, silloin ollaan heikolla pohjalla.
on se vaihe, kun keskittymiskyky menee pitkään jatkuneen stressin ja unettomuuden tuloksena ja ahdistus tuntuu kuristavan niin että on vaikea syödä ja hengittää.
Enkä tarkoita mitään hetkellistä keskittymisvaikeutta vaan tilannetta, että ei esim. pysty muistamaan lukemaansa sivun vertaa .
Niin kauan kun vielä miettii, meniskö työterveyteen on vasta alussa - ja sinne työterveyteen kannttaa kyllä mennä mieluummin tuossa vaiheessa kuin tuossa burn outissa.
Toipuminen vei vuosia.
Eikä siltikään ehdi tehdä kaikkea. ap
oletko yrittäjä vai toisen leivissä? Vaihda työpaikkaan jossa on työaika.
työlle kuuluu osa päivästä ja vapaa-ajalle osa. Jos se ei onnustu, pitää muuttaa ehkäpä jotain? Haluatko uhrata terveytesi työn vuoksi? Siitä ei kukaan tule kiittämään tai jakamaan mitaleita.
Kokemuksesta voin sanoa, että työterveyslääkärille kannattaa mennä ajoissa. Yleensähän työuupunut ei itse tajua tilannettaan vaan joku läheinen passittaa sinne lääkäriin. Itse olen erittäin järjestelmällinen ihminen, mutta kun työuupumus iski niin asiat alkoivat unohtua, olin aina myöhässä, migreeni oli jatkuvasti, yöllä ei saanut unta vaan työasiat pyöri jatkuvasti mielessä. Lopulta lääkäriin ajoi se, että sain ns. paniikkikohtauksen. Työuupumushan ei ole palkallisen sairasloman syy, mutta sairaslomatodistuksessa käytetään esim. Unettomuutta. Voin vain sanoa, että tilanne pitää nollata ajoissa. Itse selvisin ihan järjissäni takaisin töihin 5 viikon sairasloman jälkeen. Olen nähnyt läheltä usean tapsuksen jossa ihminen ei palaa enää entiselleen....
Tunnista ajoissa stressi ja uupuminen
https://www.varma.fi/fi/PdfDocuments/Anonymous/Julkaisut/tyohyvinvointi…
JOs työterveyteen menen niin saikkua (palkatonta??) varmaan kyllä tulisi helposti mutta kun se ei ratkaise mitään. Tuntuu ettei nykyaikana ole mahdollista löytää tasapainoa työn ja muun elämän välille; on valittava joko työttömyys tai työelämä :(