En halua miehen lasta meille.

vaikka tiesit että hänellä on lapsi

Mies voi sitten järjestää viikonlopputapaamisensa sinun ja lapsien kesken. Joka toinen viikonloppu sinun ja joka toinen viikonloppu lapsien kanssa.



Ja kaikki on tyytyväisiä ja onnellisia.

Ei kannata mennä halpaan :)

Mutta muutakaan vaihtoehtoa ei ole, joten niiden kanssa on elettävä. Pystyn olemaan heille mukava, mutta en kyllä nauti siitä millään tavalla.



Kakkoselle: Ei voi etukäteen tietää, millaiseksi arki muodostuu ja millainen lapsi on. Sori vaan. Lapsetkin on erilaisia, ei voi vaan meinata että "pidän lapsista joten kaikki menee hyvin".

Nyt on myöhäistä katua. Ei ollut kristallipalloa, jolla olisi nähnyt tulevan, kun alettiin yhteen.

Mies kääntää samantien elkänsä minulle ja yhteisille lapsillemme.Olemme omillamme, ei vastaa minulle edes töiden jälkeen puhelimeen, että ei v ain tarvitse hakea pikkuisia hoidosat ja laittaa isoja lapsia kävelemään koulusta kotiin.



Meitä on 7 ihmistä 90 neliön kämpässä joka toinen viikko ja nuo sotkevat...siis todella sotkevat.Edes roskia eivät saa roskiin.Miestä ei huvita heiluttaa imuria,saati muutenkaan siivotayhtään mitään.Pyykkiä ei pese,koska ei ehdi.Käyttävät sitten esim. alusvaatteita ristiin rastiin.Lastensa huoneet ovat törkyiset ja minä en niitä enää siivoa.Isojen lasten ei tarvitse tehdä yhtään mitään muuta kuin ojentaa kätensä rahaa varten ja vinkua kaikenlaista...ja sitähän tulee.Jokaisella lapsellahan pitää olla mm. oma vene.



Meille tulee ero.En kestä tätä sikailua enää siinä paikassa, jota minä kutsun kodiksi.

Lapsetkin kyllä vaistoavat, jos heistä ei tykätä.

Minä en ole äitipuoli, mutta mulla oli kaksi lasta kun mentiin mieheni kanssa yhteen. Miehelleni oli ihan itsestään selvää, että lapset kuuluvat samaan pakettiin kuin minäkin.



Puhuttiin kyllä asioista paljon.

Esimerkiksi siitä, että mies sanoi että ei ole niitten isä, eikä halua siksi komentaa lapsia.

Lapset olivat silloin tosi pieniä, 3v ja 5 v.

Sanoin, että ilman muuta hän komentaa lapsia, samoissa asioissa kuin minäkin, ja ollaan johdonmukaisia.



Enkä mennyt väliin kun mies komensi, eikä hän tullut väliin kun minä komensin, koska me kummatkin oltiin oikeudenmukaisia, johdonmukaisia ja rakastettiin ja yhä, rakastetaan niitä.



Ollaan saatu kolme yhteistäkin lasta, niitäkin

mies on aina kohdellut aina ihan samallatavoin kuin edellisiäkin.

Ne on kaikki viisi ihan sen omia.

Isommat on kyllä jo aikuisia ja sanovat samaa :)

Minkäs teet, koko paketti on otettava jos tätä aikoo lukea :(

Tsemppiä kaikille äitipuolille!!

Musta ei olisi äitipuoleksi. En vain jaksaisi enkä sietäisi toisen kakaroita, varsinkin jos ne olisi tyttöjä jotka tulisivat meidän parisuhteeseen väliin.

Onneksi koskaan ei tarvitse enää ottaa uutta miestä. Minulla on oikein hyvä mies ja lapset, ja tuo on viimeinen mieheni, jos jostain syystä hänet menetän, uutta ei enää tule.