Perheiden väkivallan kulttuuri lasten kesken

Voitte haukkua minut ja perheen nössöiksi ja itsekkäiksi lähtökohtien takia. Sekä minä että mieheni olemme ainoita lapsia. Samoin poikamme. Mutta jos haluatte haukkua ainokaisia, menkää esim. tähän ketjuun tekemään se: <a href="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1106374/ainoa_lapsi_…" alt="http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1106374/ainoa_lapsi_…">http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1106374/ainoa_lapsi_…;

Asiaan. Olen tarkkaillut paljon eri lapsiperheitä. Sisarusten kanssa tulee nahinaa, se on aivan luonnollista. Joskus se eskaloituu väkivallaksi - sekin on aivan luonnollista. Suurin osa kaveriperheitteni vanhemmista puuttuu erittäin tiukalla kädellä väkivaltaan ja se on hienoa.

Mutta tiedän silti useita perheitä, joissa lasten keskenäisestä väkivallasta ei tule mitään seurauksia. 6-vuotias saattaa hakata kepeillä isompia sisaruksiaan ohimennessään ja vammatkin ovat sen mukaisia. Tähän ei puuututa. Tai 8-vuotias kamppaa pienemmän sisaruksen huvikseen ja pienempää sattuu. Tähänkään ei puututa.

Jatkuva väkivallan uhka aikuisen taholta aiheuttaa hallaa lapsen kehitykselle, siitä on tutkimuksia. Mutta miten on perheissä, joissa lasten väliseen väkivaltaan ei puututa tai siitä vaan lässytetään tosi ponnettomasti? Eikö ruumiillinen koskemattomuus ulotu sisarusten välille? Jos täällä on joku väkivaltaisten sisarusten äiti tai isä, miksi etten puutu todella tiukalla kädellä väkivaltaan?

lasten keskinäisestä väkivallasta.

ON jotenkin ihan älytöntä, että nykyään vanhempien antamasta tukkapöllystä päätyy oikeuteen, mutta samaan aikaan sijoitetaan koululuokkiin täysin sekopäisiä lapsia, ja sitä pitäisi vain ymmärtää, että kun Timo nyt on aspergeri, niin se repii silmät päästä jos sitä katsoo väärin.

Enkä siis sano, että tukkapöllyäkään pitäisi hyväksyä, mutta kyllä mä muistan lapsuudesta että isomman lapsen taholta koettu väkivallan uhka oli huomattavasti pelottavampaa ja traumatisoivampaa kuin se, että isä joskus antoi luunapin tai tukisti.

Eli jos nyt vouhkataan lasten oikeudesta koskemattomuuteen, niin kyllä sen pitäisi tosiaan koskea myös toisten lasten taholta tulevaa väkivaltaa.

aloitus. Joskus itseänikin hämmentää tämä. Minä puutun asiaan. En ole tietysti aina vieressä estämässä, mutta jakelen sitten jälkikäteen rangaistuksia ja vähintään anteeksi on pyydettävä. Joskus olen katsellut hämmennyksen vallassa, kun isompi kiusaa pienempää,tönii, lyö heti kun vanhempien silmä välttää. Ja kun pienempi alkaa itkemään niin sille vanhempi tiuskii, että mitä nyt taas kiukkuat ja isompi mukula katsoo varsin omahyväisesti vieressä. Ymmärrän, että jos ei näe ei voi aina tehdä oikeudenmukaisia johtopäätöksiä, mutta luuleen, että jos asiaan normaalisti puututtaisiin oikeudenmukaisesti pienempi (kiusattu) sanoisi miten asia oikeasti oli. Ja tiedän vanhempia, jotka eivät puutu jos eivät ole nähneet. Toiselta muksulta valuu veri nenästä, vain tämä lapsi itkee hurjasti ja paikalla on vaan nämä sisarukset, mutta mitään ei seuraa, kun 'en nähnyt mitä tapahtui'.

Hyvä aloitus.

Joissakin perheissä terroristi on pienin, joissakin ehkä isompi, tosin mielestäni aika usein isomman lyömiseen puututaan voimakkaastikin ja usein se on pienin joka saa tehdä mitä haluaa.



Suomalaiset ovat metsäläiskansaa.



Mutta väkivaltaa on myös henkistä.

Lapsuudenkodissani oli tällainen tilanne. Minä valitettavasti olin se väkivaltainen. Kiusasin sekä henkisesti että fyysisesti pikkuveljeäni noin ikävuosien 4-12 välillä. Mutta pidin aina huolen siitä että vanhemmat ei nähneet kiusaamista, ja jos pikkuveli kanteli, kielsin kaiken ja syytin valehtelemisesta. Vanhemmat alkoivatkin pitää veljeä vähän nössönä turhanvinkujana eivätkä kuunnelleet hänen kantelujaan enää, koska eivät kerta kaikkiaan uskoneet niitä tosiksi. Eihän se ihana enkelityttö joka pärjää koulussakin loistavasti voi tehdä semmoisia hirveyksiä kuin mitä veli väitti....

juurikin viime viikolla. Koulussa sattui tilanne, jossa poikaamme lyötiin nyrkillä silmään. Aion tehdä rikosilmoituksen, vaikkei lääkärin arvion mukaan pysyvää haittaa jääkään. Viikonloppuna lapsi halusi olla sylissämme usein, joka on suhteellisen poikkeuksellista.

Meillä on useampi lapsi, jotka totta kai kinaavat keskenään. Mutta aika lailla nollalinjalla suhtaudumme kotona tönimisiin, tukasta repimisiin jne., joihin puutumme heti. Lasten ei pidä joutua toisten lasten pahoinpitelemiksi kotona, koulussa eikä missään muuallakaan. Ei niihin saa suhtautua liian kevyesti, sehän on viesti, että sellainen käytös on ihan ok.

ja itse olin ainokainen. Tämä sisarusten välinen nahistelu on uutta. Meillä puututaan aika tiukasti satuttamiseen, mutta tuntuu että se on aika vaikeaa, välillä myös lapset puhuvat palturia ja syyttävät lyömisestä. Joskus tulee mieleen että onko hyvä niin paljon antaa huomiota negatiivisesta käytöksestä, mhh. Itse herkkänä ihmisenä pelkään että sisarusten välinen väkivalta vahingoittaa lasta. Miettikää itse miltä tuntuisi kun joku on koko ajan muksimassa. Erään tuttuni elämä meni pitkään alamäkeä veljensä käyttämän väkivallan takia (hakeutui mm. väkivaltaisten miesten kanssa yhteen). Vanhemmat eivät olleet osanneet veljeä rajoittaa, ja velikin on hyvin onneton aikuisena kun ei sitten osannut itseään rajoittaa. Puuttukaa hyvät ihmiset - ja tiedän että ei oo helppoo!

kysyy, että mitä keinoja käytätte kun joku lapsista satutta toista? Olis ihan hyvä saada lisää vinkkejä. Meillä anteeksipyynto lievissä tapauksissa, jäähyvä vakavammasta. Miten teillä suhtaudutaan haukkumiseen? Esim. Minna on paska. Kyse on 5v ja nuoremmista lapsista. Tuleeko niistä teille rangaistuksia?

kysyy, että mitä keinoja käytätte kun joku lapsista satutta toista? Olis ihan hyvä saada lisää vinkkejä. Meillä anteeksipyynto lievissä tapauksissa, jäähyvä vakavammasta. Miten teillä suhtaudutaan haukkumiseen? Esim. Minna on paska. Kyse on 5v ja nuoremmista lapsista. Tuleeko niistä teille rangaistuksia?

Tuollaisesta haukkumisesta sanomme haukutulle sisarukselle, että "onpa heikillä huono päivä, kun puhuu noin hölmöjä".

pikkusiskon lyömisen ja muun vain kiinnittämällä huomion satutettuun osapuoleen ja jättämällä pojan täysin huomiotta. Lyömiset ja muut mustasukkaisuuden osoitukset meni ohi alle vkossa..

Niinkun alle 5- vuotias edes tietää mitä se paska on ja kun haukkuu toista.



Minusta on liioteltua että lapsen täytyy pyytää anteeksi, halaaminenkin ajaa saman.



Lapsilta jotkut vaan vaatii liikaa. Mikä se "riittävä ojentaminen on?"

Tilasta poistaminen on lähinnä naurettavaa. Koska se ongelma odottaa siellä toisessa huoneessa.



Kyllä se on riittävää että lapselta kieltää. Joskus voi laittaa isompaa lasta nurkkaan (kouluikäiselle se on jo alistamista) mutta tavaraa pois tai päivän joku kiva asia jää tekemättä. Pieni ei muista että viikonlopulle luvattu matka uimahalliin peruuntuu koska tinttasi pikkuveljeä (luultavasti koska veli otti häneltä ensin lelun leikistä). Van se rangaistus kuuluu olla myös pieni ja tulla samana päivänä, illallakin tapahtuessaan on jo myöhäinen rangaistus.



Meilläkin esikoinen oppi jo tarhassa kaikkea kivaa ei sitä tarvitse olla muita lapsia että lapsen kanssa tulee tälläisiä tilanteita. Tai sitten lapsi ei koskaan ole kerhoissa tai puistoissa.

Meillä on nykyään 3 lasta ja ihan tälläsiä juttuja tulee hiekkalaatikolla kun joku lapsi yhden perheen kasvatti tulee äitin kanssa puistoon ja alkaa viskomaan hiekkaa ja kiljuu jos asiat ei mene kuten hän tahtoo. Repii hänkin käsistä ja muuta, ei se ole todellakaan perheen sisäinen ongelma. ;)

Haloo! Vaan tiukalla kädellä puuttuminen voi kuule tarkoittaa ihan sitä, että väkivallasta seuraa rangaistus - ei väkivaltainen tietystikään.

Määritteletkö tuon "tiukalla kädellä"?siis väkivallallako?

/i]

..sekä tämän pikkusiskoa (ehkä 4-vuotias) + isoäitiä. Isoäiti näki kyllä miten tämä tankkimainen, isokokoinen poika mm. talloi pienempänsä jaloille ja löi, töni jne. minkä kerkesi pikkusiskoa, ei vaan puuttunut mitenkään! Sydän särkyi sen pikkuisen puolesta, tämä itki ja pyysi veljeä lopettamaan koska häntä sattuu. Poika ei vastannut, ei edes virnuillut tms. vaan ihan tosikkona satutti pientä ja isoäiti ei reagoinut missään vaiheessa.

..sekä tämän pikkusiskoa (ehkä 4-vuotias) + isoäitiä. Isoäiti näki kyllä miten tämä tankkimainen, isokokoinen poika mm. talloi pienempänsä jaloille ja löi, töni jne. minkä kerkesi pikkusiskoa, ei vaan puuttunut mitenkään! Sydän särkyi sen pikkuisen puolesta, tämä itki ja pyysi veljeä lopettamaan koska häntä sattuu. Poika ei vastannut, ei edes virnuillut tms. vaan ihan tosikkona satutti pientä ja isoäiti ei reagoinut missään vaiheessa.

Olen itse ison perheen vanhimmainen sisarus, ja meillä nahinaa ja tappelua sisarusten kesken oli ihan päivittäin. Minä olin ihan karsea, kun hermostuin pikkusisaruksilleni, jotka tulivat sotkemaan leikit tms. Muistan ihan hyvin, kuinka juoksin leipäveitsen kanssa pitkin pihaa muutamaa vuotta nuoremman veljeni perässä. Järkyttävää. En ole lainkaan väkivaltainen nykyisin. Ehkä isossa perheessä vaan jouduin välillä tilanteisiin, joista en selvinnyt kuin tuollaisella käytöksellä. En tiedä. Kauheaa. Aion kysellä äidiltäni, mitä mieltä hän on nyt näin jälkikäteen tästä.



Tuntuu, että sisarusten väliseen nahinointiin suhtaudutaan ihan toisella suotimella kuin eri perheiden väliseen. Ajatellaan, että sisarusten ikään kuin kuuluukin välillä tapella jne. Enpä tiedä.



En siis osaa sanoa mitään järkevää tähän, mutta mielenkiintoinen ja hyvä keskustelun aloitus kuitenkin. :)

2v vanhempi isoveljeni oli hyvin väkivaltainen minua kohtaan: viilsi mua puukolla käteen, löi tuolilla hampaan suusta (oli onneksi "vain" maitohammas), tunki mut sisävaatteissa ulos kovaan pakkaseen ym. Vanhemmat puuttuivat asiaan varsin ponnettomasti, olivat kai niin väsyneitä tai tottuneita ainaiseen väkivaltaan. Veljeä toruttiin kyllä mutta ei koskaan mitään konkreettisia rangaistuksia.

Itse en siedä minkäänlaista väkivaltaa omilta lapsiltani ja suurella ihmetyksellä katselen sisaruspareja jotka muksivat toisiaan ja vanhemmat eivät reagoi juuri lainkaan.

Vähintään läimimiset ja potkimiset ovat arkipäivää, tavallista, normaaleita tapoja toimia.

Ihmettelin yksi päivä ihan samaa, kun eräs alta kolmevuotias kävi ohimennessään kovakouraisesti omaan, muutamia kuukausia nuorempaan lapseeni käsiksi. Isänsä näki tilanteen ja totesi vain että ei noin saa tehdä.



Mitä sellaisella reaktiolla on merkitystä? Ei mitään! Tuon ikäinen ei opi muuten kuin selkeän sanktion kautta: otetaan jämäkästi katsekontakti, kehotetaan pyytämään anteeksi (ja myös valvotaan että niin tapahtuu), ja kerrotaan, että jos vielä käyt käsiksi, joudun poistamaan sinut leikkitilasta. Ja niin myös tehdään mikäli tapahtuma toistuu.



Itse olen hyvin tiukka oman lapseni suhteen toisten lasten koskemattomuuteen liittyvissä asioissa. Ei oikein jaksa katsellakaan toisten liikaa lempeyttä kyseisenlaisissa tilanteissa.

siis väkivallallako?



Meillä kuopus huomatessaan että jää alakynteen ottaa nyrkin todella helposti käyttöön ja lyö, tai potkaisee tai puree. Joka kerta siitä saa meiltä ankaran ripityksen, on aina saanut, mutta ei vaan mene jakeluun, herra on nyt 5v. Nyt olen aatanut isoveljien puolustautua eli jos tulee nyrkistä saa lyödä takaisin. Katsotaan jos se auttaa. Eilen käytiin keskustelu siitä että miten hän vaan "vähän tuikkasee ja isoveljet lyö täysiä" eli näyttäisi menevän asia perille. Totesin että ei ole mitään asiaa tuikkastakaan ketään ja ihan yhtä täysiä hän lyö kun veljetkin, veljet vaan isompina lyö kovempaa. Eli joskus tuo sisarusten välinen nahistelu on ainoa tapa saada asia kuntoon, valitettavasti.

Hyvä keskustelu.

Omassa lapsuudessani ei puututtu juurikaan sisarusten nyrkkitappeluhin, joten olen sitä mieltä että se on vanhempien kasvatuksessa vika jos lapset lyövät tai mätkivät toisiaan.

Itse olen omille lapsille saanut opetettua lyömättömyyden ihan silllailla kuin muutkin rajat opettetaan, eli kieltämällä. Ja jos kielto ei auta niin sitten menee tietokone aika siltä päivältä.