Lapsena mitättömän näköinen - aikuisena kaunis ja päinvastoin.

tosin sitten on niitä, jotka ovat koko elämänsä joko kauniita tai mitättömän näköisiä

Olin lapsena todella ruma: kyömynokkainen, luihunaamainen, luiseva pikku rusina, jonka luonnonkihara tukka oli aina kuin joku olisi laittanut siihen dynamiittia ja räjäyttänyt. Jotkut sukulaiset sanoi että jos mulla ei olisi pitkät hiukset kaikki luulisivat minua pojaksi. Lisäksi jossain kasvuvaiheessa minulla oli pieneen naamaan järjettömän isot sinertävänvalkoiset hampaat joista minua kiusattiinkin.



Mutta asiat alkoivat parantua teini-iässä. Ensin poistui säälittävä ruipelous ja minulle kasvoi tissit ja takapuoli. Hampaat ei enää näyttäneet suhteettomilta kun oli naaman muu luusto kehittynyt. Luihunaamasta oli tullut paremminkin leveä, kulmikas naama. Nenä oli edelleen hieman kyömy mutta se ei enää ollut muuhun naamaan nähden suhteettoman iso. Hiuksia opin laittamaan niin ettei ne olleet kuin pommin jäljiltä. Huomasin ulkonäköni paranemisen vasta kun kiinnitin huomiota siihen että erilaiset työmiehet rakennuksilla tms katsoivat perään ja joskus huutelivatkin. Aloin testata omaa viehättävyyttäni flirttailemalla ja hämmästyin että se toimi kuin tauti.



Omaan silmääni kyllä minä vieläkin olen mielestäni vähän miehen näköinen, varsinkin ilman meikkiä. Mutta sen verran paljon olen saanut positiivista palautetta ulkonäöstäni että kai se on pakko myöntää että aika monen silmään tämän näköinen on kaunis.

Itse kasvoin kauniista lapsesta keskinkertaiseksi aikuiseksi. Olen aina kiitellyt onneani, sillä kaunis minäkuva on pysynyt aikuisenakin. Olen kuullut saman tapahtuneen monelle rumalle ankanpoikaselle, eli se lapsuuden tunne rumuudesta on pysynyt. Lapsena sain niin valtavasti kehuja ja huomiota ulkonäölläni että olen myöskin täysin immuuni imartelulle.

Huomasin ulkonäköni paranemisen vasta kun kiinnitin huomiota siihen että erilaiset työmiehet rakennuksilla tms katsoivat perään ja joskus huutelivatkin. Aloin testata omaa viehättävyyttäni flirttailemalla ja hämmästyin että se toimi kuin tauti.



Tuohan on aihan törkeää. En tiennyt että Suomessakin tuollaista. Olivatko ihan suomalaisia vai joitain ulkomaisia raksamiehiä??

Huomasin ulkonäköni paranemisen vasta kun kiinnitin huomiota siihen että erilaiset työmiehet rakennuksilla tms katsoivat perään ja joskus huutelivatkin. Aloin testata omaa viehättävyyttäni flirttailemalla ja hämmästyin että se toimi kuin tauti.

Tuohan on aihan törkeää. En tiennyt että Suomessakin tuollaista. Olivatko ihan suomalaisia vai joitain ulkomaisia raksamiehiä??

mutta joo satamamiehet ja rakennusten äijät oli usein innokkaita huutelemaan ja viheltelemään. Ja minä flirttailin takaisin, törkeänä en pitänyt todellakaan vaan tosi imartelevana ja päivää piristävänä. Suomessa tekemieni empiiristen kokeiden perusteella täällä miehet humalaisia lukuun ottamatta ei juuri muuta kuin korkeintaan katsoo pitkään, ellei nainen itse tee aloitetta flirttiin. Se on minusta vähän tylsää.

aina ajattelin herranjumala että on ruma kakara.

Kun tämä riihen seinästä reväisty tuli sitten teini-ikään, hänestä kuoriutui ihan jonku huippumallin näkönen ilmestys. Jaksan vieläkin ihmetellä tätä.

tosin sitten on niitä, jotka ovat koko elämänsä joko kauniita tai mitättömän näköisiä

Aika lailla tässä ja aloitusviestissä tuli mainittua kaikki mahdolliset vaihtoehdot. Tapaus ratkaistu.

mutta teini-iässä mustakin alkoi tulla eri piirteitä esille.

Nykyään olen kaunis, ainakin kehuja kuulen päivittäin. Olen tehnyt muutamia kasvomallin töitä..

Pituutta ei niin kovasti kyllä löydy.



Mutta näyttäisi että lapsestani se vasta kaunis tuleekin, hänellä on niin pitkät ripset ja isot siniset silmät.. ja kaunis luusto kasvoissa.

Saas nähdä.

Itse olin ruma lapsi ja samoin tyttöni. Teineinä tapahtui suuri muutos. Tiedän myös lapsia jotka olleet pienenä todella kauniita ja isoina suoraan sanottuna rumia. Meistä rumista ankanpoikasista kuoriutui joutsenia.